Outo kysymys, koska minulla ei ole lapsia. Voin olla onnellinen, olenkin (aina en ole ollut, muttei johtunut mitenkään lapsiasioista), mutta kyllähän krooninen/pysyvä vastentahtoinen lapsettomuus olisi kova paikka ja veisi varmasti onnen jokuseksi vuodeksi tai vuosikymmeneksi pois. Ainakin olisi kova onnellisuutta koetteleva juttu.
Minä ajattelen niin, että olisi outoa, jos ei voisi olla koskaan onnellinen (ilman lapsia).
Kaikkihan meistä on aluksi lapsettomia mutta kuulostaa todella hurjalta, jos kukaan ei ole ollut sinä aikana onnellinen. Vielä pelottavampaa olisi olettaa lasten tuovan onnellisuuden ja laskea kaikki tämän varaan.
Lapsia ei pitäisi koskaan "tehdä" siksi, ettei ole onnellinen ja kuvittelee lasten korjaavan/hoitavan tuon asian.
On myös vanhempia, ketkä ei lapsistaan huolimatta, ole onnellisia.