En ole onnellinen enkä pääse pakoon omaa elämääni.

[en jaksa]

Mä en enää jaksa. Niin pitkään oon sinnitellyt enkä enää kestä.
Mä en ole onnellinen. En mä halunnut tällaista elämää monen lapsen äitinä. En näe että jaksaisin siihen asti että lapset ovat niin isoja että mullakin ois omaa elämää. En jaksa elää vain muita varten, mun koko elämä on ollut sellaista.

Ei kellään oo tähän ratkaisua, tiedän, mutta pakko purkaa jonnekin.
Mua ahdistaa ihan kaikki tässä elämässä. Kyse ei ole masennuksesta. Vaan ihan puhtaasti siitä että mun elämässä ei ole mitään hohtoa, ei valoa, ei mitään.

Mä en jaksa olla koko ajan äiti. Mä haluan viettää omaa elämää.

Joo, oma vika, mitäs tein lapsia. Ei sille enää mitään voi. Toki mä niitä rakastan mutta mä en vaan enää jaksa.

Mä en nykyään vaan jaksa enää mitään muuta kuin itkeä.
Ja edelleenkään ei oo masennusta. Mä en vaan oo onnellinen tässä elämässä. Mulla ei ole mitään mitä oisin halunnut.

 

["äiti minäkin"]

samoja aatoksia täällä, elämä on muutnkin niin raskasta.
mulla myös masennusta

 

["Wieras"]

Mitä sä olisit halunnu? Missä olisit nyt jos lapsia ei olisi?

 

[vierass]

Ala olla muutakin kuin äiti. Lapsista et toki eroon pääse, mutta voit mennä töihin, aloittaa harrastuksen, tavata ystäviä.

 

[chef]

Jos tuntuu tuolta, niin älä hyvä ihminen elä elämääsi vain äitinä, vaan ala olemaan muutakin. Vaimo, nainen, työntekijä, ystävä, harrastuskaveri, naapuri...you name it

Mulla on 4 lasta ja jos mun pitäisi olla vain äiti, ei tästä elämästä tulisi yhtikäs mitään. Mun pitää saada olla muutakin. Ja olenkin. Paljon kaikkea muutakin. Sitten jaksan olla myös äiti

 

[en jaksa]

Olen töissä, nyt äitiyslomalla, ylläri syntyy ihan pian.
Haluaisin lähteä jonnekin silloin kun huvittaa, matkustaa, juhlia, mitä tahansa mitä ihminen jossa ei roiku takiaisia, tekee.
En mä voi aikoihin olla muuta kuin äiti. ja silloin oon jo liian vanha.

Mä varmaan saan tästäkin jonkin rangaistuksen kun näin aattelen. Mut mä en vaan jaksa.

 

[astrolabe]

Kyllä toi nimenomaan on masennusta.

 

[Minni:)]

Mä en nykyään vaan jaksa enää mitään muuta kuin itkeä.
Ja edelleenkään ei oo masennusta. Mä en vaan oo onnellinen tässä elämässä. Mulla ei ole mitään mitä oisin halunnut.

Sanot mitä sanot, niin masennukselta toi nyt hyvin vahvasti kuulostaa jos ei jaksa edes muuta kuin itkeä. Äitiys ja lapset on osa sua ja sun elämää, mut tarviihan sitä elämässä muutakin olla. Nyt alat pohtia mitä muuta haluat ja miten niitä haluamiasi asioita voisi ryhtyä toteuttamaan. Mistä asioista nautit ennen lapsia ja mitkä asiat teki sut silloin onnelliseksi? Sitten vaan tavoitteellisesti suuntaamaan kohti päämääriä.

 

[peesi]

Kyllä toi nimenomaan on masennusta.

Aivan tasan juuri näin.

 

[fgh]

Minusta(kin) kuulostaa masennukselta, vaikka painotat ettei ole sitä.
Masennushan ei vaadi sitä, että koet olosi masentuneeksi/tunnistat sen.

 

[en jaksa]

Miksi se on muka masennusta jos mä en vaan ole tyytyväinen elämääni?
Kun mä haluan vaan elää itsellenikin! Mä vaan annan ja luovun koko ajan ja multa vaaditaan koko ajan jotain.

Ja nyt mulla on taas edessä vauvavuodet joka ahdistaa mua ihan mielettömästi.

 

["Lilli"]

Voit olla masentunut, niin kuin moni ehdottaakin. Tai sitten vain väsynyt ja kyllästynyt + kaikki hormoonit. Ehdotan että mietit, mitä voit tehdä perheestä ja lapsista huolimatta ja tuntea olevasi Nainen, Vaimo, Ystävä , Tärkeä ihminen jne.

 

[en jaksa]

Oot Lilli oikeessa.

Mä voin olla noita sitten ehkä parin kolmen vuoden päästä mutta mä en jaksa sinne asti.
Mua ahdistaa ja pelottaa vauva-aika, tää loppuraskaus on ihan tuskaa, tuntuu että hajoan sekä henkisesti että ruumiillisesti.

Mä haluaisin sen oman elämän nyt, heti, enkä vasta sitten kun oon taas yliväsy´nyt vauvavuosien jälkeen.

pelkään että katkeroidun niin että turha enää yrittää nelikymppisenä elämää kasata uudelleen.

 

[fgh]

Miksi se on muka masennusta jos mä en vaan ole tyytyväinen elämääni?
Kun mä haluan vaan elää itsellenikin! Mä vaan annan ja luovun koko ajan ja multa vaaditaan koko ajan jotain.

Ja nyt mulla on taas edessä vauvavuodet joka ahdistaa mua ihan mielettömästi.

No eipä sillä termillä väliä mutta sanot itsekin olevasi koko elämän suhteen ahdistunut.

Aika moni ihminen on joskus elämässään johon asiaan/tilanteeseen tyytymätön, muttei varsinaisesti ahdistu siitä siten, että itkisi vain jne.
Eipä ole mun tehtäväni vetää rajaa siihen onko ahdistuksesi ylittänyt jonkun rajan mutta pääsääntöisesti noin kova ahdistus raskausaikana kannattaisi hoidattaa.

Sekin on ihan ok ja tyypillistä, jos koet, ettei kukaan osaa/voi mitään hoitaa.

 

[en jaksa]

Ja kun luin tuon oman kirjoituksen niin eihän se kolme vuottakaan riitä. Meidän nuorin on nyt 6 vuotta ja nyt vasta viimesen vuoden mä oon tuntenut ehkä itseni vapaammaksi, kunnes oon nyt sit taas raskaana.

Mun elämä vaan on loppu ja pilalle menee muunkin perheen elämä koska mä en jaksa enää edes yrittää olla onnellinen.

 

[vierass]

Miksi et voisi elää myös sitä omaa elämääsi nyt? Onko sulla mies? Jos on niin, joka ilta vauva ja lapset miehelle puoleksi tunniksi tai tunniksi tai pariksi ja menet vaikka kävelylle tai salille tai kaverin kanssa kahville. Joku viikonloppu jätät lapset miehelle (tai jos ei miestä ole niin isovanhemmille/kummeille) ja lähdet ihan yksin reissuun. Iltaisin kun lapset nukkuu tee omia asioita: lue, kirjoita, maalaa, katso telkkaria.

 

[vierass]

Selvästihän sä olet masentunut, jos et edes jaksa yrittää. Olet saanut hyviä neuvoja siihen miten jaksaa paremmin, mutta et jaksa edes yrittää niitä. Nyt otat sitten yhteyttä paikalliseen terveyskeskukseen ja haet apua masennukseen.

 

[en jaksa]

No eipä sillä termillä väliä mutta sanot itsekin olevasi koko elämän suhteen ahdistunut.

Aika moni ihminen on joskus elämässään johon asiaan/tilanteeseen tyytymätön, muttei varsinaisesti ahdistu siitä siten, että itkisi vain jne.
Eipä ole mun tehtäväni vetää rajaa siihen onko ahdistuksesi ylittänyt jonkun rajan mutta pääsääntöisesti noin kova ahdistus raskausaikana kannattaisi hoidattaa.

Sekin on ihan ok ja tyypillistä, jos koet, ettei kukaan osaa/voi mitään hoitaa.

No miten kukaan mun elämää voi muuttaa?

Mä en ole masentunut vaan kyllästynyt OMaan elämääni.

Jos saisin hypätä tästä toisenlaiseen elämään nappia painamalla, oisin ikionnellinen.

Ei tällasta lääkkeillä hoideta. Mulla on kyllä realiteetit selkeänä. pitäisi olla tyytyväinen siihen että on melkein terve, on sitä ja tätä,on mies ja lapset ja blaa blaa.
Mutta kun mä olen v..tu kyllästynyt tähän kaikkeen.

Haluan olla minä itse ja tehdä mitä huvittaa. Vihdoinkin! ja ennen kuin oon liian vanha!

 

[en jaksa]

Miksi et voisi elää myös sitä omaa elämääsi nyt? Onko sulla mies? Jos on niin, joka ilta vauva ja lapset miehelle puoleksi tunniksi tai tunniksi tai pariksi ja menet vaikka kävelylle tai salille tai kaverin kanssa kahville. Joku viikonloppu jätät lapset miehelle (tai jos ei miestä ole niin isovanhemmille/kummeille) ja lähdet ihan yksin reissuun. Iltaisin kun lapset nukkuu tee omia asioita: lue, kirjoita, maalaa, katso telkkaria.

Voi voi. Kiitos vinekistä mutta kun mulle ei puoli tuntia ja lenkit riitä.

Mä haluan vaikka viikoksi ex tempore lomalle, haluan pois arjesta, haluan juhlia joskus, haluan olla yksin joskus pitkiä aikoja ja tehdä mitä mieleen tulee.

En halua enää elää sen mukaan mitä joku muu tarvii!!!!!!!!!

 

[vierass]

No miten kukaan mun elämää voi muuttaa?

Mä en ole masentunut vaan kyllästynyt OMaan elämääni.

Jos saisin hypätä tästä toisenlaiseen elämään nappia painamalla, oisin ikionnellinen.

Ei tällasta lääkkeillä hoideta. Mulla on kyllä realiteetit selkeänä. pitäisi olla tyytyväinen siihen että on melkein terve, on sitä ja tätä,on mies ja lapset ja blaa blaa.
Mutta kun mä olen v..tu kyllästynyt tähän kaikkeen.

Haluan olla minä itse ja tehdä mitä huvittaa. Vihdoinkin! ja ennen kuin oon liian vanha!

Oletko sä tuntenut näin koko sen ajan kun sun lapset on ollu olemassa?

 

[vierass]

Voi voi. Kiitos vinekistä mutta kun mulle ei puoli tuntia ja lenkit riitä.

Mä haluan vaikka viikoksi ex tempore lomalle, haluan pois arjesta, haluan juhlia joskus, haluan olla yksin joskus pitkiä aikoja ja tehdä mitä mieleen tulee.

En halua enää elää sen mukaan mitä joku muu tarvii!!!!!!!!!

Lähde viikoksi ex tempore lomalle. Juhli joskus. Miksi lapset estäisivät nämä?

 

[en jaksa]

Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä.
Vinkkejä voi olla paljonkin hyviä, mutta kun mä en halua tällaista elämää. En vaikka siihen ois mitä vinkkejä.

Mä en ole masentunut, tiedän kyllä mitä se on.
Mua vituttaa se että mä olen äiti, se että mä olen se joka antaa ja elää muita varten.

Mä kadehdein kavereita jotka matkustelevat ja jauhlivat.

Mä olen jumissa tässä perhe-elämässä ja tässä ruumiissa joka ei pysty enää edes liikkua ja jossa roikkuu pian vuoden joku josta en voi olla erossa paria tuntia pidempään.

 

[Vätti Räsynyt]

Odota ku puserrat sen lapsen ulos ja alat sitten ajattelemaan vähän itseäsi. Olosi helpottaa, kun saat kroppasi omaan käyttöön, viimeistään siinä vaiheessa kun lopetat imettämisen.
Mä olin tossa vaiheessa ihan hermoraunio ja itkin aamusta iltaan, tuntui kun olisi oman elämän vanki. Mulla olo helpotti, ku imetys loppui ja vauva ei enää ollut musta riippuvainen.

 

[en jaksa]

Oletko sä tuntenut näin koko sen ajan kun sun lapset on ollu olemassa?

En, vaan olen väsynyt pikkuhiljaa niin kuin varmasti moni pienen lapsen äiti.
ja nyt kun kaikki alkaa alusta mä en jaksa enää yrittää olla positiivinen.

 

[vierass]

Ymmärrän että tätä ei kaikki ymmärrä.
Vinkkejä voi olla paljonkin hyviä, mutta kun mä en halua tällaista elämää. En vaikka siihen ois mitä vinkkejä.

Mä en ole masentunut, tiedän kyllä mitä se on.
Mua vituttaa se että mä olen äiti, se että mä olen se joka antaa ja elää muita varten.

Mä kadehdein kavereita jotka matkustelevat ja jauhlivat.

Mä olen jumissa tässä perhe-elämässä ja tässä ruumiissa joka ei pysty enää edes liikkua ja jossa roikkuu pian vuoden joku josta en voi olla erossa paria tuntia pidempään.

Oletko sä tuntenut samalla tavalla koko sen ajan kun olet ollut äiti?