The ketju

Iltaa.

Halutaan taikasauva.

( ei siis sellaista sauvaa, eikä suoranaisesti omaan käyttöön )

Taikasauva, jolla saisi tenavat tajuamaan, että kotona voisi vapaaehtoisestikin siivota.

Sellaisen olemassaoloa vahvasti epäilen.. ennenku alkaa tippuu "porkkanoita" pöytään. Mut ei sekään välttämättä kovin hyvä metodi ole

 

Mutta haluaisin siis olla omavarainen, itsenäisesti toimeen tuleva nuori aikuinen enkä yhteiskunnan elätti, ei miljonääri tarttis olla mutta silti.

Tästä respectiä! Monella nykyajan nuorella ei ole ollenkaan tällainen ääni kellossa. Mua v*tuttaa suuresti se, että melkein 20 vuotta yrittäjänä halvatusti töitä paineena ja moneen kertaan palkastaan verot maksaneena, saa sitten kuunnella ihmisiltä sitä, että kuinka helposti pärjää tekemättä mitään. Joojoo, mutta muiden selkänahastahan sekin raha tulee. Opiskelut on ihan eri asia ja opiskelemista kannatankin vaikka siihen menee yhteiskunnan rahoja - mieleinen työ ja koulutus on tärkeä asia! Sä olet vielä nuori ja elämä auki, joten valitse itsellesi mieleinen ammatti! Mä alan olla jo niin keski-ikäinen, että mä en enää alaa vaihda, mutta nuorissa on tulevaisuus!

Toki näihin kommenteihin vaikuttaa myös se, että olen kotoa saadusti aatteiltani "patamusta porvari".

 

Prinsessa pippurinen,
palstalle pyörähti.
Taikasauvaa taikomaan,
tenavat tajuavaisiksi.

Ollos hyvä :kiss:

 

Iltaa.


Taikasauva, jolla saisi tenavat tajuamaan, että kotona voisi vapaaehtoisestikin siivota.

Nobelin palkinto tuosta odottaa vielä noutajaansa.

Sukupolvien välinen kuilu ylitettävänä...

 

Kiitos kaunis Kyöpelille, ketjulaiselle kultaiselle
toivottavasti taikasauva toimii, tulee tenavat tajuaviksi
tupa tähtikirkkahaksi, timantinsäihkettä tuikkivaksi.

Sopisi sen siivota suuvärkinkin, suutahtaneen siniverisen.

 

Prinsessa pippurinen,
palstalle pyörähti.
Taikasauvaa taikomaan,
tenavat tajuavaisiksi.

Ollos hyvä :kiss:

HA! Mulla on tollanen hopeinen mun työpaikan taukotilan seinällä Aina jos oon tosi väsynyt tai joku epätoivoinen projekti alla, niin heiluttelen tota ja kuvittelen vaan taikovani kaiken mallilleen Löysin joskus yhdestä rappukäytävästä, eikä kukaan talon pikkuprinsessoista huolineet takaisin/omakseen niin isoprinsessa otti sitten taukotilaansa.

 

Kiitos kaunis Kyöpelille, ketjulaiselle kultaiselle
toivottavasti taikasauva toimii, tulee tenavat tajuaviksi
tupa tähtikirkkahaksi, timantinsäihkettä tuikkivaksi.

Sopisi sen siivota suuvärkinkin, suutahtaneen siniverisen.

:kiss:

 

Toi oli kyllä juuri niin osuva toi kuva. Kiitos Asiamies.=)

 

No kai se rahahuolikin on elämäntavasta kiinni, vituttaa vieläkin myöntää positiivisia seurauksia tupakoimattomuudesta, mutta on huomattavasti tasaisempi rahatalous nyt kun ei mee vähistä rahoista useita kymppejä kuukaudessa siihen.. Mutta haluaisin siis olla omavarainen, itsenäisesti toimeen tuleva nuori aikuinen enkä yhteiskunnan elätti, ei miljonääri tarttis olla mutta silti.

Enkä mä odota tai usko tohon rakastaminutehjäksi-periaatettakaan, mutta koen että jos on rinnalla oikea ihminen jota rakastaa, niin tekeehän se ainakin yhdestä elämän osa-alueesta mukavampaa ja onnellisempaa.

No, onhan täs vuosikymmeniä aikaa räpiköidä. Josko kiikkustuoli-ikäisenä heittäytyis johonkin bucket list-tyyppiseen ratkaisuun ja olis sit onnellinen

Ei se omavaraisuus loppujen lopuksi hirmuisia vaadi. Se on tietty ikävä juttu, että edulliset asumukset ja työpaikat on toisiinsa nähden kaukana.
Opinnot on tietty asia, jonka tietää päättyväksi, et tavallaan elämä muuttuu joksikin toiseksi joka tapauksessa niiden päättyessä.

Mut ei pidä odottaa onnea kiikkustuoliin asti. Ei se välttämättä tule sinnekään. Kyl se onni pitää löytää tästä päivästä ja ihan joka päivästä.

Liian hyvin muistan päivät, kuukaudet ja vuodet jolloin sitä ei ollut sitten minkäänlaista. Jos jaksais nousta vuoteesta, niin kävelis junan alle. Jos ei jaksa, niin voi yrittää ryypätä ittensä hengiltä. Onnellisuus kaukana, vaik pitkään aikaan ei periaatteessa ollu puutetta rahasta ja kait kippoloista olis naisseuraakin löytäny.

Oman pään sisältä se onni löytyy jos on löytyäkseen.

 

olen selkä :flower:

kertyy pitkiä päiviä kun pitää käydä tuolla tsadissa neuvomassa kolleekoja

 

Osuipa vanha kuva käteeni, kysynpä siis - mitä SINÄ teit vuonna 1995? Mitä jäi mieleen?
Siis katselin ylioppilaskuvaani. Pääsin 1995 ylioppilaaksi, menin armeijaan ja koko vuosi oli sellaista biletys-armeijameininkiä... Ja kauheat paineet ja kaikkien muiden odotukset, mikä minusta tulee. "Kun isäsi teki sitä ja sitä..." "Sä olet sen verran hyvästä perheestä, että..."
Ne varmaan yritti tehdä musta tohtoria, eivät onnistuneet.

 

vuonna 1995 synty laps, sain kaks tosi hyvää duunia joista ekassa tulin olleeksi vain 8kk mutta siinä toisessa olinkin sitte 6 vuotta

pääsin pois tsadista

 

Ei se omavaraisuus loppujen lopuksi hirmuisia vaadi. Se on tietty ikävä juttu, että edulliset asumukset ja työpaikat on toisiinsa nähden kaukana.
Opinnot on tietty asia, jonka tietää päättyväksi, et tavallaan elämä muuttuu joksikin toiseksi joka tapauksessa niiden päättyessä.

Mut ei pidä odottaa onnea kiikkustuoliin asti. Ei se välttämättä tule sinnekään. Kyl se onni pitää löytää tästä päivästä ja ihan joka päivästä.

Liian hyvin muistan päivät, kuukaudet ja vuodet jolloin sitä ei ollut sitten minkäänlaista. Jos jaksais nousta vuoteesta, niin kävelis junan alle. Jos ei jaksa, niin voi yrittää ryypätä ittensä hengiltä. Onnellisuus kaukana, vaik pitkään aikaan ei periaatteessa ollu puutetta rahasta ja kait kippoloista olis naisseuraakin löytäny.

Oman pään sisältä se onni löytyy jos on löytyäkseen.

Juurikin näin, toki elämankumppani, lapset, ystävät, raha, harrastukset, elämykset jne voivat olla lisäämässä onnea. Mutta viime kädessä sitä ei voi laskea kenenkään toisen varaan. Se on asennekysymyskin.

Oman päänsä sisältä sen voi lopulta löytää, jos oman itsensä kanssa sinuiksi pääsee. Ei se ole mikään vakaa olotila aina sekään tosin.

 

Vuonna 1995 päätin yhden suhteen, joka ei päässyt juuri alkua pidemälle. Mutta silti sellainen muistoiksi sydämeen asti vaiheeseen pääsi.
Tapasin nykyisen mieheni, en ajatellut vakavaksi suhteeksi. Kesäromanssiksi kuvittelin.
Mutta on tässä näitä kesiä kulunut, eikä ole kyllä aina paistanut aurinko.

Aika pimeää on nytkin välillä-

 

Joka päivä oppii jotain uutta. Seksuaalisesti toisistaan nauttiminen kuulemma lähentää ystävyyssuhteita. Tää oli kyllä mulle uutta, eikä oo usein tapana seksuaalisesti nauttia kavereista |O



En kestä! Mistä tommosia idiootteja sikiää?

 

Vuonna 1995 päätin yhden suhteen, joka ei päässyt juuri alkua pidemälle. Mutta silti sellainen muistoiksi sydämeen asti vaiheeseen pääsi.
Tapasin nykyisen mieheni, en ajatellut vakavaksi suhteeksi. Kesäromanssiksi kuvittelin.
Mutta on tässä näitä kesiä kulunut, eikä ole kyllä aina paistanut aurinko.

Aika pimeää on nytkin välillä-

kaamoshan se tähän aikaan on käsillä

ihme kyllä täällä on ihan OK mutta me täällä Lapissa ollaan tyytyväisiä jo siihen että on maa valkeana ja kuutamo...

 

Osuipa vanha kuva käteeni, kysynpä siis - mitä SINÄ teit vuonna 1995? Mitä jäi mieleen?
Siis katselin ylioppilaskuvaani. Pääsin 1995 ylioppilaaksi, menin armeijaan ja koko vuosi oli sellaista biletys-armeijameininkiä... Ja kauheat paineet ja kaikkien muiden odotukset, mikä minusta tulee. "Kun isäsi teki sitä ja sitä..." "Sä olet sen verran hyvästä perheestä, että..."
Ne varmaan yritti tehdä musta tohtoria, eivät onnistuneet.

Olin 4v. Vanhemmat eros samana vuonna, muutettiin siis ensimmäistä kertaa silloin äitin ja veljen kanssa kolmisin. Se oli vanha, mutta viihtyisä, siinä oli kaunis lasinen väliovi keittön ja olkkarin välillä.

That's all

 

Jaa että -95?

Duunin kannalta mullistus tuli eeuuhun liitynnässä.
Oikeessa elämässä sit syntyi esikoislikka ja ryhdyimme exRouvakullan kans asuntosäästäjiksi.

 

Joka päivä oppii jotain uutta. Seksuaalisesti toisistaan nauttiminen kuulemma lähentää ystävyyssuhteita. Tää oli kyllä mulle uutta, eikä oo usein tapana seksuaalisesti nauttia kavereista |O



En kestä! Mistä tommosia idiootteja sikiää?

friends with benefits

sehän kuuluu olevan nykyjään muutia

 

kaamoshan se tähän aikaan on käsillä

ihme kyllä täällä on ihan OK mutta me täällä Lapissa ollaan tyytyväisiä jo siihen että on maa valkeana ja kuutamo...

Minä en halua talvea, mutta huomasin että mun sädehtivät tähtisilmät
eivät kyllä aamulla pimeässä niin kirkkaasti loista, että tuon masentavan mustan
marraskuisen maan ylle valoa riittäisi. Ehkä sellainen aavistus valkeutta toisi valoa.

 

Tästä respectiä! Monella nykyajan nuorella ei ole ollenkaan tällainen ääni kellossa. Mua v*tuttaa suuresti se, että melkein 20 vuotta yrittäjänä halvatusti töitä paineena ja moneen kertaan palkastaan verot maksaneena, saa sitten kuunnella ihmisiltä sitä, että kuinka helposti pärjää tekemättä mitään. Joojoo, mutta muiden selkänahastahan sekin raha tulee. Opiskelut on ihan eri asia ja opiskelemista kannatankin vaikka siihen menee yhteiskunnan rahoja - mieleinen työ ja koulutus on tärkeä asia! Sä olet vielä nuori ja elämä auki, joten valitse itsellesi mieleinen ammatti! Mä alan olla jo niin keski-ikäinen, että mä en enää alaa vaihda, mutta nuorissa on tulevaisuus!

Toki näihin kommenteihin vaikuttaa myös se, että olen kotoa saadusti aatteiltani "patamusta porvari".

Mää oon aina halunnut kaikkea mitä en oo saanut, eikä nykyäänkään oo varaa juuri mihinkään ylimääräiseen, jostain on luovuttava. Lopetin aku ankan tilaamisenkin että sain tilattua tietokoneen osamaksulla (jota tartten kohta muuhunkin kun surffailuun kun opinnäytetyö lähestyy). Ja lapsesta asti on muistoja asioista joihin ei oo ollut rahaa (ja siis mulla on ollut hyvä lapsuus, oon vaan halunnut liikaa), niin pyrin tulevaisuudessa siihen että on varaa ostaa tarpeelliset, eikä satunnaiset heräteostokset vie konkurssiin ja että voi laittaa vähän säästöönkin. Ja ihan omalla työllä, mää en tykkää olla kenenkään elätettävänä, en edes valtion.

 

On toi Sarasvuo todella jäinen ja kökkö talkshowisäntä. Silti jäin tätä kattomaan, kun toi äskeinen nainen näytti ihan multa

 

mulla oli kans aika vaatimaton lapsuus, isällä oli niin jonkin verran rahaa mutta se investoi sen mieluiten itseensä

siitä on jääny semmonen trauma että nykyään tulee laitettua aika lailla state-of-the-art tyyppisiä vehkeitä jos jotain laittaa

 

Erittäin mielenkiintoisia tarinoita ja vaiheita ollut. Kaikilla erilaisia, mutta sattunut ja tapahtunut on. =)

 

Osuipa vanha kuva käteeni, kysynpä siis - mitä SINÄ teit vuonna 1995? Mitä jäi mieleen?

Olin 4-vuotias, leikin tarhassa ainakin Marianne-nimisen tytön kanssa ja hän antoi mulle pienen pienen dalmatialaiskoiran oman syntymäpäivänsä kunniaksi. Mun paras pehmolelu oli kulahtanut pesukarhu. Joonaksella oli samanlainen pesukarhu, ja sen ikäsenä kun oli vaikee hahmottaa että ne oli kaks eri lelua (meillä ei muistaakseni koskaan ollut niitä mukana samoina päivinä) ja tapeltiin jatkuvasti kun "toi vei mun pesukarhun."
Lemppariohjelma oli Myyrän seikkailut ja Muumit.