suhde isääsi, ja muistatko häntä jotenkin huomenna?

Kynttilän vien Muualla nukkuneiden paikalle ja ajatuksissani tovin viivyn.

Hänen eläessään toki muistin, vaikkakin kovin etäiseksi minulle jäi.

 

Isä tulee meille huomenna ja vietetään tällä kertaa isänpäivää meillä, samoin kuin viime vuonna. Ennen meidän lapsen syntymää vietettiin isänpäivät isäni luona.
Lähes joka päivä soitellaan, isälle voin kertoa mitä vain, koska vain. Isän apuun ja tukeen voi aina luottaa. Mulla on maailman paras iskä <3

 

Isä on vanha ja rakas. Tulee äidin kanssa meille syömään, kuten myös appivanhemmat

 

Kuollut, tuhkattu ja kuopattu. En pahemmin kaipaile tai muistele.

 

Soitan, laitoin ekortin ja menen käymään ensi viikolla. Hän on jo iäkäs, mutta hyvässä kunnossa. Koetan yleensä keksiä lahjaksi jotakin, mikä liittyy hänen puutarhaharrastukseensa. Muutoin aika hiljainen luonne, älykäs, mutta ollessani lapsi liian tiukka. Siitä jäi olo, etten ollut oikein varma rakastaako hän minua. Vasta aikuisena ja vuosien lisääntyessä olemme oppineet tuntemaan toisemme paremmin. Isäni ei todellakaan tajua lasten päälle yhtään, mutta yrittää parhaansa olla pappa lastenlapsille.

 

Muistan ja rakastan yhä kovasti, mutta en näytä sitä enää hänelle. Isä on pahasti alkoholisoitunut, menettänyt perheensä, ystävänsä, kotinsa, työnsä ja järkensä... Hän ei ole enää vuosiin ollut se ihana ihminen mikä oli. Hän on nykyisin katkera, väkivaltainen, vainoharhainen ja äärimmäisen itsekäs Olen katkaissut välit häneen, kun ei itselläni enää pää (ja lompakko) kestänyt seurata sitä alkoholin tuhoa Haluaisin kertoa kuinka paljon kaipaan häntä... Mutta en ota yhteyttä, sillä tiedän että hän särkisi sydämeni taas kerran.

 

Olin isin tyttö, hänen silmäteränsä - huomenna vien kynttilän haudalle.

 

Toki muistan. Iäkäs isä, mutta hyväkuntoinen henkisesti ja fyysisesti. Ajellaan perheen kanssa isän ja äidin luo, syödään, ja vietetään mukava päivä. Niin kuin aina ennenkin on tehty =) Mukanani vien kirjan. Sekin on perinne, koska kyseessä on lukutoukka.

Välimme ovat hyvät ja lämpimät, joskus puhutaan syvällisiä, joskus vähemmän. Ei ole niin väliä, läsnäoleminen on puhetta tärkeämpää. Olemme aika samalla aaltopituudella. Kunnioitan isääni paljon, sekin leimaa välejämme. Mikään hali-isä hän ei ole tosin koskaan ollut - hänen lapsuudessaan ei ollut tapana lellitellä lapsia. Jos jotain puutteita haluaa väkisinkin hakea, niin se on kai sitten tämä. Vaikka en tosin koskaan lapsena osannut edes ajatella, että isien pitäisi halailla...:xmas:

 

En muista mitenkään. Isääni ei ole elämäni kiinnostanut ties kuinka moneen vuoteen.

 

Kuollut, tuhkattu ja kuopattu. En pahemmin kaipaile tai muistele.

Juuri näin paitsi että ihan unohdin että se on kuollutkin kunnes avasin ketjin.