Ä
ällöttävä otus
Vieras
kun en saa itsestäni mitään irti. miksi mun pitää olla tällainen? pelkuri, jännittäjä.. jonkun mielestä varmaan laiska ja saamaton. :'( en halua enää olla minä.
V
"vieras"
Vieras
Ajattelu maailmasi tekee sen, liikaa kun jaksat vouhota maahanmuuton puolesta ja olla niin hyvänsuopaa ja ymmärtäväistä muslimeitakohtaan olosi ei helpotu.
C
Cool
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ällöttävä otus;29188316:
No minä olen samanlainen!! Ja tuntuu, että mun sos.tilanteiden pelko määrittää koko elämän..on tod. vaikea mennä töihin, kun itsetunto nollassa..mutta silti KUKAAN ei meinaa uskoa sitä, kun sit kerron sen..olen kuulema hyvännököinen miesten mielestä tms..mutta ei sitä meinaa uskoa, kun itse vihaa itseään
Mites sinuhn työt? onko lapsia? miestä?
C
Cool
Vieras
[QUOTE="vieras";29188334]Ajattelu maailmasi tekee sen, liikaa kun jaksat vouhota maahanmuuton puolesta ja olla niin hyvänsuopaa ja ymmärtäväistä muslimeitakohtaan olosi ei helpotu.[/QUOTE]
Liittyy aiheeseen?
Liittyy aiheeseen?
A
ap..
Vieras
No minä olen samanlainen!! Ja tuntuu, että mun sos.tilanteiden pelko määrittää koko elämän..on tod. vaikea mennä töihin, kun itsetunto nollassa..mutta silti KUKAAN ei meinaa uskoa sitä, kun sit kerron sen..olen kuulema hyvännököinen miesten mielestä tms..mutta ei sitä meinaa uskoa, kun itse vihaa itseään
Mites sinuhn työt? onko lapsia? miestä?
olen työtön. Hankalaa hakea töitä tosiaankin kun ei ole yhtään sitä itsetuntoa ja uskoa osaamiseensa. Lapsia on kaksi ja avopuolisokin löytyy. Tosin en oo varma haluaako tuo mies oikeasti olla mun kanssa vai onko se vaan lapsen takia yhdessä. esikoisen sain 19-vuotiaana ja kun silloinen poikaystävä sai tietää se toivoi kuolemaa meille molemmille ja häipyi eikä oo enää näkynyt.
V
"vieras"
Vieras
A
ap..
Vieras
[QUOTE="vieras";29188334]Ajattelu maailmasi tekee sen, liikaa kun jaksat vouhota maahanmuuton puolesta ja olla niin hyvänsuopaa ja ymmärtäväistä muslimeitakohtaan olosi ei helpotu.[/QUOTE]
kiitos sait mut ainakin nauramaan
kiitos sait mut ainakin nauramaan
C
Cool
Vieras
Kuulostaa kauheelta, mutta oot vaan varmasti "törmännyt vääriin miehiin"..Toki on vaikee uskoo muuta jos joku sanoo ilkeesti tai loukkaa, mutta pakko vaan yrittää saada se itsetunto nousemaan
Onko kavereita ja minkäikäinen olet? =)
D
dert
Vieras
No minä olen samanlainen!! Ja tuntuu, että mun sos.tilanteiden pelko määrittää koko elämän..on tod. vaikea mennä töihin, kun itsetunto nollassa..mutta silti KUKAAN ei meinaa uskoa sitä, kun sit kerron sen..olen kuulema hyvännököinen miesten mielestä tms..mutta ei sitä meinaa uskoa, kun itse vihaa itseään
Mites sinuhn työt? onko lapsia? miestä?
Eihän tuo enää pelkkää sos.fobiaa ole... Joten pitää hoitaa laajemmin?
P
Peyote
Vieras
Hei et sä oo ainoo, jota jännittää ja pelottaa. Mäkin oon semmonen. oon tosi saamatonkin, pitäs tehdä sarjakuva enkä vaan ala tekeen. Mut kun on tällänen, pitää vaan väkisin tehdä asioita, tai ennenpitkää ne vaikeutuu. Vaikkei jännittämisestä pääse eroon, niin tekemällä asioita se jännitys ja pelko ei ainakaan pääse kasvamaan isommaksi peikoksi, kuin mitä on.
C
Cool
Vieras
Niin no ei ehkä oo..oli sitä ehkä vuosia sitten, mutta varmaan vaan "pahentunut" tässä vuosien aikana..mutta "kynnys" on niin suuri tehdä jotain..kun ei usko, että mikään nyt OIKEESTI auttaa :/
C
Cool
Vieras
Hyvä neuvo! Kannattaa vaan oikeesti yrittää vaikka vaikeeta oliskin välillä
D
dert
Vieras
Tiedän tunteen mutta kannattaa järkeistää siten, että noin voi todeta vasta kun kaikki hoitokeinot kokeiltu. Itsehoito, lääkkeet, terapiat, ryhmät sun muut.
Mutta sekin on totta, että osa jää oireellisiksi, tosin heistä osa saattaa oppia hyväksymään asian ja elämään sen kanssa (jopa onnellisena), kriisivaiheen jälkeen.
Ja se on totta, että kaikki ei pysty syystä tai toisesta avunpiiriin.
Suosittelen, että ennen kuin tavoittelee isompia juttuja, koittaisi löytää itsestään energiaa mahdolliseen muutokseen. Tämän muutoksen jälkeen, haaveita on paljon helpompi toteuttaa.
Tällaista yleistä pohtimista, enhän tiedä mitä kaikkea olet kokeillut...
P
Peyote
Vieras
Hyvä neuvo! Kannattaa vaan oikeesti yrittää vaikka vaikeeta oliskin välillä
Mä jännitän esimerkiksi sellaisia, kun meen kampaajalle tai kun meen jokaviikkoselle tanssitunnille. Ihan naurettavia pikkujuttuja. Mut jos en vaan tekis noita, niin en vois harrastaa mitään ja tukkakin jäis hoitamatta.
Siis mulla tulee ihan maha kipeeks ja menee sekaisin. On tää vähän alkanut helpottaa, oon tanssinut jotain 3 vuotta vissiin.
C
Cool
Vieras
Kiitti neuvoista..aika vähälle on nuo "hoitokeinot" tai niiden kokeilut jääneet. En tiedä kyllä mitä järkee on "kärsiä" vuodesta toiseen, kun oikeesti vois vaan ottaa itseensä niskasta kiinni ja edes yrittää, kun sitten vois myöntää, että ok. nyt on kaikki kokeiltu, mutta apua ei löytynyt ja on jatkettava eteenpäin..
Tai sit parhaimmassa tapauksessa jonkun asteinen parantuminen tapahtuu ja huomaa, että miten ihanaa se elämä onkin- tyyliin
Mihinkäs se ap hävis, kun tästä tulikin nyt mun auttamis-ketju
Ei siinä auta kuin mennä tulta päin ja hankkia positiivisia kokemuksia, vaikka se on välillä rankkaa. Sitten haluat niitä lisää ja rohkeuskin kasvaa samalla.
I
IhanaValo
Vieras
:hug: Kuulostaa niiiin tutulta..mie jännitän asioita niin että mahassa pyörii, enkä oikeen luota siihen että mitään osaisin, ikinä, missään. Tsemppiä, et oo yksin.
C
Cool
Vieras
Mä jännitän esimerkiksi sellaisia, kun meen kampaajalle tai kun meen jokaviikkoselle tanssitunnille. Ihan naurettavia pikkujuttuja. Mut jos en vaan tekis noita, niin en vois harrastaa mitään ja tukkakin jäis hoitamatta.
No ei kyllä "uskois" :0 Mutta itellä sama, et just pikku jututkin "kauhistuttaa", mutta silti kans yritän tehdä kaikkee..oishan se ihanaa, kun olis "vapaus" tehä mitä vaan eikä tarttis jännittää, mutta minkäs teet..
C
Cool
Vieras
C
Cool
Vieras
Niin kuulostaa tosi vaikeelle...Sunkin pitää vaan yrittää ajatella, että oot hyvä just tommosena ja kelpaat! Tsemppiä myös sulle =)
A
ap..
Vieras
Kuulostaa kauheelta, mutta oot vaan varmasti "törmännyt vääriin miehiin"..Toki on vaikee uskoo muuta jos joku sanoo ilkeesti tai loukkaa, mutta pakko vaan yrittää saada se itsetunto nousemaan
Mulla ei oo enää yhtään kavereita. Suurinosa katos sen jälkeen kun sain ensimmäisen lapsen. Tosin ei mulla koskaan paljon kavereita ole ollut. Oon aina ollut se joka jää ulkopuolelle. Olin jopa koulukiusattu ala-aste, ylä-aste ja vielä ammattikoulussakin se sama helvetti jatkui. Tai no oikeastaan mun paras ystävä tällä hetkellä on mun pikkuveljeni vaikka hän onkin 6v minua nuorempi. Itse olen 29v.
No näin varmasti on
Oon mäkin joskus ihan konkreettisesti "itkenyt ja mennyt". Nyt on onneksi paremmat ajat.
C
Cool
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Rähinä-Reetta;29188553:
No nii..nehän ne oikeesti tietää jotka on sen ite kokeneet..tosi kiva kuulla, että on paremmat ajat
C
Cool
Vieras
Tulee ny vähän taukoo tähän kirjotteluun, kun pitää mennä, mutta vastaan viel myöhemmin