Mistä tietää että rakkaus on aidosti kuollut? Kokonaan ja lopullisesti.

[mörrinkäinen]

Ollaan vain kavereita joo, jo vuosia on samaa matkaa menty.

Mistä sen tietää onko liitossa vielä jotain pelastamisen arvoista?
Jos mikään ei ole selkeästi pielessä, mutta mikään ei oikein ole hyvinkään.

On vain. Sellaista normia.

Luulen, että jokatapauksessa on pitkästä suhteesta eroaminen vaikeaa, joten ei sekään kerro mitään.

Vaikeata. Kertokaas joku sellaisesta tilanteesta eronnut, kun koit ettei suhteessa vaan ollut enää mitään jäljellä? Mistä sen tiesit? Mitä yritit tehdä asialle, vai yrititkö mitään ennen eroa?

 

[astrolabe]

Jos toista kohtaan on välinpitämätön. On ihan sama mitä toinen ajattelee, tuntee tms. Ei vaan kiinnosta, ei nostata mitään tuntemuksia, on kuin kuka tahansa random ihminen jossain.

 

[fera]

Palstalta totuuden kuulee...

 

[MIES!]

Kun toinen sanoo ettei ole ikinä edes rakastanutkaan..

 

[ddefg]

Rakkaus on yliarvostettua. Ei elämän pidä olla pelkkää romantiikkaa.

 

["huhuu"]

varmaan jos tuo välinpitämättömyys on jatkunut puolivuotta-vuoden!? Entäpä sitten kun välittää toisesta ja silti tuntuu yli puolen vuoden ajan että haluaa muitakin? tilanne että aikasemmin kokemukset muista vähäisiä!!! pidättäytyäkkö ja jatkaa tasaista arkea?

 

[dddd]

Rakkaus on tahdon valinta, ei tunne. Tahdotko sinä rakastaa hyvinä ja huonoina päisinä?

 

[dddd]

Rakkaus on tahdon valinta, ei tunne. Tahdotko sinä rakastaa hyvinä ja huonoina päisinä?

Se kuolee kokonaan vain jos rahtoo sen tappaa.

 

[mörrinkäinen]

Kun toinen sanoo ettei ole ikinä edes rakastanutkaan..

Auts. Ei ollut varmasti mukava tuota kuulla. Tuli ainakin asia selväksi.

 

[mörrinkäinen]

Rakkaus on tahdon valinta, ei tunne. Tahdotko sinä rakastaa hyvinä ja huonoina päisinä?

Mutta mitä se rakkaus on näin niinkuin pitkässä suhteessa, arjessa jne.?
En tiedä mitä se on enää, siksi en tuohon osaa oikein vastatakaan.
Ei tunnu kauheasti miltää, tietenkin toivon hyvää toiselle ja välitän hyvinvoinnista, mutta tavallaan samalla tavoin ajattelen ystävistänikin.

Eikä edes ole niinkään hyviä ja huonoja päiviä, on vaan tasaisia päiviä.

Pitää varmaan googletella, jos löytäisi jonku DR-Philin testin.

Kunpa tietäisi mitä muut tuntee, niin tietäisi miltä kuuluisi tuntua. Voisi ottaa sen onnellisimman pariskunnan lähipiiristä, kokea niiden tunteet ja verrata omiinsa.

Mieluusti kuulisin jonkun eroneen tuntemuksia, sellaisen joka kokee eronneensa koska rakkaus vain kuoli.

 

[kuuvyö]

Samoja mietin minä. Että onko kuljettu yhteinen tie loppuun. Että onko tämä nyt sitä "rakastamista" kun "rakastuminen" on loppunut. Vai onko rakastaminenkin loppunut. Todella vaikeaa. Usein tuntuu, että mies on vain kämppäkaveri ja lasten isä. Välillä ajattelen, että tällaisia tunteita naisilla on varmaan omia veljiään kohtaan.

En tiedä kuuluko tällainen väljähtyminen normaaliin avioliittoon. Onko muilla jatkuvaa tunteiden paloa ja perhosia vatsanpohjassa? Luoja, että kaipaankin perhosia vatsaani.

 

[Vastaaja]

minä olen kovin omistushaluinen nainen. Siinä vaiheessa kun toivoin miehen löytävän uuden naisen, tiesin rakkauden olevan kuollut. Parin vuoden sisällä erosin.

 

["jeps"]

Jos toista kohtaan on välinpitämätön. On ihan sama mitä toinen ajattelee, tuntee tms. Ei vaan kiinnosta, ei nostata mitään tuntemuksia, on kuin kuka tahansa random ihminen jossain.

Peesi tälle, jos vastaavat tuntemukset kestää pitkään. Ajoittain niitä tunteita voi mielestäni olla myös normaalissa parisuhteessa.

 

["vieras"]

Mun mielestä kans jopa ne kaverilliset ja veljelliset tunteet sitä kumppania kohtaan voivat olla ajoittain ihan normaaleja.
Ihminen ei ensinnäkään voi olla aina rakastunut ja ihastunut,se on liian rankkaa pääkopalle.
Toisekseen mun mielestä rakkaus on jana,jatkumo.
Janalla on myös kaveruus,ystävyys ja romanttinen rakkaus.
Jos toista pitää tärkeänä,välittää jne. tarkoittaa se mielestäni että tuntee rakkautta tätä henkilöä kohtaan.
Rakkaus voi sitten muuttaa muotoaan tilanteen mukaan ja siihen voi myös itse vaikuttaa.
Välinpitämättömyys on pahinta.

Ja se suhde on todella ennenkaikkea TAHDON asia, omasta päättämisestä pitkälti kiinni.
Siitä että hyväksyy ettei voi aina olla palavasti rakastunut/ihastunut ja jos suhde tuntuu väljehtyneeltä, etsitään se kipinä jostain.
Jos sitä ei enää löydy millään, ei kai ole muuta vaihtoehtoa kuin ero.