Missä vaiheessa se "parkumaan jättäminen" ei ole enää julmaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Aargghh prkl
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tunnetaan myös kauniimmalta nimeltä, unikoulu.
Muistan vielä kaiholla esikoisen ensimmäisen vuoden, kun vauva ihan vahingossa nukahti. Oi se oli ihanaa, matolta kantoi sänkyyn, nukahteli syliin ja kannettiin sänkyyn ja jos vietiin nukkumaan NIIN VIETIIN NUKKUMAAN ja se oli siinä.

Nyt päivästä menee arviolta alakanttiin 4h pelkkiin nukuttamistoimenpiteisiin. On hytkytystä tissin kanssa, yritetään pari kertaa "huijata" vauva jäämään, palataan takaisin kun hoksaa aikeemme, hytkytellään lisää ja sitten taas koitetaan. Vauva ei vahingossakaan väsyneenä nukahda, vaan muistuttaa tästä kitisemällä ensimmäiset pari tuntia.
Hermot on melkein joka päivä kireellä kuten arvaatte varmaan ja pyydän neuvoja.

Kaikki kikat ja ihan kaikki otetaan käyttöön. Tuntuu että kaikkea ollaan kokeiltu, mutta voin kokeilla vaikka uudestaan ja tuplana ja päällekäin ja ihan mitä vaan...
Tiedän ettei pikkuvauva "opi" nukahtamaan, mutta missä iässä voidaan jo puhua siitä, että totutetaan vauva jäämään sänkyyn ilman lehtien heilutusta ja viinirypäleiden tiputtelua suuhun?

Kyllä vauva vaistoaa kireät fiilikset. Rauhallista klassista musiikkia taustalle ja turhat ärhentelyt sikseen. Jotkut lapset voivat olla tavallista herkempiä, ja silloin kun äiti on koko maailma, silloin se äiti sitä myös on, toivottavasti teidänkin perheessä! With love!
 
Minkä ikäisestä on nyt kyse? Nälkähän sillä ehtii tulemaan jo neljässä tunnissa?
Et ole sitten koittanut antaa ruokaa lisää? Lapsia löytyy 4 eikä ole ainoatakaan tarvinnut huudattaa, saati nukuttaa, kylläisenä nukahtavat itsellään, meillä ei ole itseasiassa lapset ikinä huutaneet kun kipeenä, mä en pidä edes normaalina vauvan jatkuvaa itkua!

Eli sinulla on ollut helposti ohjailtavissa olevia nukkumisen suhteen. Miten tämä tieto auttaa ongelmassani? Tämäkään ei ole esikoiseni eikä tätä ennen ollut koskaan tarvinnut miettiä tällaisia. Tottakai olen antanut ruokaa lisää, se nyt on ensimmäisenä listalla jos mietin itkisikö tätä, tuota vai sitä.
 
Mä nukutin vauvaa sylissä aina 8,5kk ikään, jonka jälkeen laitoin hänet pinnasänkyyn vielä hereillä ollessa, mutta rauhoittelevasti silittelin ja laskin takaisin makuuasentoon (vauva siis nousi seisomaan laitaa vasten) samalla kun mieheni soitti vieressä kitaraa. Rahoittelua pinnasänkyyn ei tarvinnut tehdä kuin kahtena tai kolmean iltana muutaman kerran kun vauva jäi itsekseen pyörimään sänkyyn, mutta soittamista/laulamista jatkettiin vielä kahden viikon ajan. Tämän jälkeen yks ilta kokeiltiin ilman musiikkia ja siitä lähtien jäänyt itsekseen pyörimään sänkyyn ja nukahtaa 5-10min itsekseen. Eli toimisko teillä musiikki/sinun laulu silittely kanssa yhdessä?
 
Minkälainen valo teillä on nukuttaessa? Meillä esikoinen pelkäsi pimeää, oli todella vaikea saada herra nukkumaan, kunnes kerran sattumalta tajuttiin, että päivällä ja valoisalla nukahti ja rauhottui helposti, pimeällä kirkui kuin hyeena. Ja kyse oli muutaman kuukauden ikäisestä. Ties mitä traumoja pojalla oli/on , oli synnyttyään kauan kasvamassa osastolla ennenkuin pääsi kotiin. Nyt kohta 6, ja vieläkin pelkää pimeää.

Muut meillä on tykänneet hämärästä ja nukkuneetkin paremmin. Ja todettu on myös, että pölynimuri on hyvä taustaääni nukkumiselle, samoin kuin jotkut keskusteluohjelmat. Hytkyttelyyn en onneksi ole joutunut, mutta kyllä tässä on melkoisen monta tuntia maattu odottelemassa unentuloa. Kaikenlaista on tullut kokeiltua. Yksi ei suostunut nukahtamaan pariin kuukauteen muuten, kuin rintareppuun, ja samalla piti kävellä. Mies rappasi kämppää päästä päähän hiki hatussa, kun muuten ei rauha laskeutunut taloon.

Tsemppiä, kyllä ne yleensä joskus alkaa nukkua paremmin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äiteekin;29177360:
Kyllä vauva vaistoaa kireät fiilikset. Rauhallista klassista musiikkia taustalle ja turhat ärhentelyt sikseen. Jotkut lapset voivat olla tavallista herkempiä, ja silloin kun äiti on koko maailma, silloin se äiti sitä myös on, toivottavasti teidänkin perheessä! With love!

Kokeiltu on, käytän klassista useinkin varsinkin omien hermojen lepyttelyyn. Ei vaikuta mitenkään.
Olen yrittänyt myös laulaa hennosti vauvalle, mutta ei vaikuta.
 
[QUOTE="vieras";29177381]Mä nukutin vauvaa sylissä aina 8,5kk ikään, jonka jälkeen laitoin hänet pinnasänkyyn vielä hereillä ollessa, mutta rauhoittelevasti silittelin ja laskin takaisin makuuasentoon (vauva siis nousi seisomaan laitaa vasten) samalla kun mieheni soitti vieressä kitaraa. Rahoittelua pinnasänkyyn ei tarvinnut tehdä kuin kahtena tai kolmean iltana muutaman kerran kun vauva jäi itsekseen pyörimään sänkyyn, mutta soittamista/laulamista jatkettiin vielä kahden viikon ajan. Tämän jälkeen yks ilta kokeiltiin ilman musiikkia ja siitä lähtien jäänyt itsekseen pyörimään sänkyyn ja nukahtaa 5-10min itsekseen. Eli toimisko teillä musiikki/sinun laulu silittely kanssa yhdessä?[/QUOTE]

Tähän lisäyksenä, että ensin siis vauvalla meni nukahtamiseen 30-40min.
 
[QUOTE="äitee";29177384]Minkälainen valo teillä on nukuttaessa? Meillä esikoinen pelkäsi pimeää, oli todella vaikea saada herra nukkumaan, kunnes kerran sattumalta tajuttiin, että päivällä ja valoisalla nukahti ja rauhottui helposti, pimeällä kirkui kuin hyeena. Ja kyse oli muutaman kuukauden ikäisestä. Ties mitä traumoja pojalla oli/on , oli synnyttyään kauan kasvamassa osastolla ennenkuin pääsi kotiin. Nyt kohta 6, ja vieläkin pelkää pimeää.

Muut meillä on tykänneet hämärästä ja nukkuneetkin paremmin. Ja todettu on myös, että pölynimuri on hyvä taustaääni nukkumiselle, samoin kuin jotkut keskusteluohjelmat. Hytkyttelyyn en onneksi ole joutunut, mutta kyllä tässä on melkoisen monta tuntia maattu odottelemassa unentuloa. Kaikenlaista on tullut kokeiltua. Yksi ei suostunut nukahtamaan pariin kuukauteen muuten, kuin rintareppuun, ja samalla piti kävellä. Mies rappasi kämppää päästä päähän hiki hatussa, kun muuten ei rauha laskeutunut taloon.

Tsemppiä, kyllä ne yleensä joskus alkaa nukkua paremmin![/QUOTE]

Tuntuu että parempi on kuitenkin se pimeä, mutta sekään ei vielä pelasta tilannetta.
Pölynimuria pelkää tosi paljon, vissiin aika herkkä tapaus kun kaikkia ääniä pelästyy. :D
Tää vauva nukahti kerran sellaiseen reppuun, mutta kun innostuneena yritin uudestaan niin ei enää nukahdellutkaan. Kiitos tsempeistä. :)

Tuota keskusteluohjelmaa en olekaan kokeillut! :D
 
Mites nukahtaako päivälläkään muuhun kun hyssytykseen? Minä toteutin asteittaisen unikoulun vauvalle, joka ei nukkunut kuin tissi suussa sylissä. Päiväaikaan oli vähemmän kiukkuinen, joten eka huudatin sylissä että oppi nukkumaan ilman tissiä. Sitten huudatin kainalossa että oppii nukkumaan vieressä, ei sylissä. Huuto oli kuitenkin aika pientä ja lyhyttä verrattuna öiseen karjuntaan. Ja perskules kun tämän oppi niin homma alkoi toimia myös yöllä. 6kk iässä oli soseet täysin menossa, joten jätin yöimetykset pois, koska tyyppi alkoi vaan tutittaa tissiä. Tämänkin tein kainaloon ottamisen kautta, eipä tarvinnut montaa yötä odottaa kun alkoi ihan tassuttelulla nukahtaa uudelleen vieressä olevaan sänkyynsä.
En olisi kyennyt täysin unikouluun, joten pehmeä liukuma sopi meille.

Ei, päivät on oikeastaan pahimmat. Voisin kokeilla jonkinlaista asteittain unikoulua. :D
 
[QUOTE="Jepulis";29177346]Joo tuttu tunne! :D tänään viimeksi anoppi antoi ymmärtää, että vauva on oikein ehdollistettu sylissä nukahtamiseen. Laskin hiljaa kymmeneen... Tää on meidän eka ja vaikka tiesin, että pikkuvauvavaihe ei ole helppo niin enpä tajunnut, että se voisi olla näin raskasta ihan fyysisesti.[/QUOTE]

Meillä oli ensimmäisen kanssa nukuttelut niin helppoja kuin voi vaan olla. Vauva nukahti kovalle lattiallekin BLING kun väsytti. Pystyi kakkapepunkin pestä vedellä ja vauva vai roikkui sikeässä unessa käsillä ja sitten sänkyyn siirto, pystyi ihan miten tahansa laskemaan vauvan ja ei varmana herännyt, ei ääniin, kosketukseen tai mihinkään. On pieni ero tämänhetkiseen. Saanpahan kokea erilaiset vauva-ajat. :D
 
Oletko itse kuinka hermostunut kun yrität nukuttaa vauvaa? hermostutko siitä jos vauva huutaa? Olen nimittäin omasta kokemuksesta huomannut että vauva ei nukahda jos äiti on hermostunut! Vauvan hyvin herkästi peilaa äidin oloa ja toistavat sitten äidin tunnetilan.
Joudutko siis kantamaan vauvaa vai riittääkö jos vaan hytkytät sitä sylissä? Koitapa ensikerralla että laitat jonkun leffan pyörimään ja keskityt täysin siihen etkä vauvaan ja näin pysyt itse rauhallisena ja vauva voisi ehkä nukahtaa helpommin...
Onko teillä minkälaiset iltatoimet ja missä vaiheessa ne aloitat? Jos vaikkapa nyt aloitat iltatoimet kahdeksalta niin koitapa niiden siasta aloittaa joku piristävä pöyhkäämisleikki ja näin pidentää vauvan pirteänä hereillä olo jaksoa, jos silloin vauva nukahtaisi sitten helpommin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Äiteetääki;29177348:
10 vuoden päästä hytkytyksiä tarvii. Nauti nyt kun voit. Niin tein minäkin, ainakin 8 vuotta, iltasatu vieressä, silittelyt, paijaus ja jonkinsortin hytkytys. Lapsenin on fiksu, rauhallinen ja ihana 15 vuotias nyt. Muistan kyllä itsekin tuskastuneeni, mutta se kyllä kannatti, siis se hellyttely, ja kannatteli. Sekä äitiä että lasta.

Nautin hyvistä hetkistämme ihan täysillä. Surkuttelen sitä, että tämä on vauva vain hetken. Silti yritän tehdä ihanasta ajasta vielä ihanampaa ja helpompaa. Toivoisin sitä myös vauvalle, en usko että hänkään nauttii kun jatkuvasti kitisee ja itkee. Uskon, että teen kaikkien elämästä meillä mukavampaa jos vain saisin vauvan nukahtamaan ilman hirveää showta.
 
  • Tykkää
Reactions: Ciervo
[QUOTE="vieras";29177353]Mä kanssa ehdottelisin refluksia. Ei ne oireet mitenkään kiveen hakattuja ole, että voi hyvinkin olla jotain elimellistä vikaa eikä niinkään viinirypäleiden ja leyhyttelyn kaipuuta :-). Ota ihmeessä selvää :-). Ja kovasti jaksamista![/QUOTE]

Otanpa selvää asiasta.
Kiitos. :)
 
Oletko itse kuinka hermostunut kun yrität nukuttaa vauvaa? hermostutko siitä jos vauva huutaa? Olen nimittäin omasta kokemuksesta huomannut että vauva ei nukahda jos äiti on hermostunut! Vauvan hyvin herkästi peilaa äidin oloa ja toistavat sitten äidin tunnetilan.
Joudutko siis kantamaan vauvaa vai riittääkö jos vaan hytkytät sitä sylissä? Koitapa ensikerralla että laitat jonkun leffan pyörimään ja keskityt täysin siihen etkä vauvaan ja näin pysyt itse rauhallisena ja vauva voisi ehkä nukahtaa helpommin...
Onko teillä minkälaiset iltatoimet ja missä vaiheessa ne aloitat? Jos vaikkapa nyt aloitat iltatoimet kahdeksalta niin koitapa niiden siasta aloittaa joku piristävä pöyhkäämisleikki ja näin pidentää vauvan pirteänä hereillä olo jaksoa, jos silloin vauva nukahtaisi sitten helpommin.
Joskus hermostun kyllä, mutta useimmiten en kauheasti ainakaan. Voi olla että jollain pienellä tasolla hermostunkin, kai se on aika luonnollistakin kun se vauvan itkun tavallaan kuuluu hermostuttaa, jos vauva kuitenkin reagoisi siihen? Kantaa pitää joo, jos yritän sängyllä hytkyttää edes istualteni, ei kelpaa. Kokeilen mainitsemiasi! Kiitos.
 
[QUOTE="a.p";29177434]Joskus hermostun kyllä, mutta useimmiten en kauheasti ainakaan. Voi olla että jollain pienellä tasolla hermostunkin, kai se on aika luonnollistakin kun se vauvan itkun tavallaan kuuluu hermostuttaa, jos vauva kuitenkin reagoisi siihen? Kantaa pitää joo, jos yritän sängyllä hytkyttää edes istualteni, ei kelpaa. Kokeilen mainitsemiasi! Kiitos.[/QUOTE]

Niin tai ennemminkin niin, että päivällä kun nousee uudestaan voimissaan, ei hermoile kuin sellaista pientä luonnollista jos ollenkaan. Illalla hermot on melkein päivittäin kireellä kun tuo rumba on vedetty useaan otteeseen. Otteet pysyvät samanlaisina, puren vain hammasta ja pidän omia silmiä kiinni pysyäkseni rentona. Ettei tule sellaista kireyttä/jäykkyyttä otteisiin. Esim tämän aloituksen kirjoitin aika hermona, mutta nyt nukkuu pieni, huh. En kuitenkaan huomaa että sillä olisi vaikeuden/helppouden kannalta merkistystä olenko jo hammasta puremassa vai hennosti lauleskelemassa vauvalle.
 
Olet niin puolustuskannalla ja syvällä suossasi, ettet pysty ajattelemaan kovinkaan järkevästi saati ottamaan vastaan neuvoja, vaikka ihan hyvällä yritin...

Jos olet vierellä ja koko ajan saatavilla, siis niin, että makaat vaikka sängyllä ja lapsella on vapaa pääsy kainaloon, ei hän vaurioidu huutamisesta. Huutaminen ei ole vahingollista, mutta kokemus hylätyksi tulemisesta on. Eli yksin tai esim pinnikseen et lasta voi jättää huutmaaan. Jos huuto käy korviisi, laita korvatulpat tai kuuntele musiikkia. Kun itse pysyt tyynenä ja mahdollisimman rentona, on lapsenkin helpompi rauhoittua.

En ole a.p., mutta mun on vaikea uskoa, et oma lapseni olsi ikinä nukahtanut ilman hytkyttelyä. Varmaan olis karjunut hamaan tapiin asti siellä pinniksessä ja saanut sydärin. Niinpä hytkytettiin. Hytkytettiin. Melkein nuhkati ja hytkytettiin taas. N. 4-5 kk iässä varmaan se 4 h päivässä, sitten vähemmän ja vähemmän. Kaikenlaista yritettiin, mutat ei yksin huudattamista. Lapsi ei siis mitenkään "lötkötellyt" vaan karjui ja vääntelehti TAI leikki. Nykyään puolitoistavuotiasta ei tarvitse yleensä enää kovin houkutella uneen, mutta edelleen nukahtaa viereen. Välillä kyllä käydään pieni painiottelua, sillä lapsi ei rauhoitu kuin tiukassa otteessa jos on yliväsynyt. Väntää pakolla pystyyn, joten silloin pidän rintaa vasten painettuna ja sippaa parissa minuutissa vaikka karjuu kuin syötävä. Muutoin nukahtaa nätisti unilaulun jälkeen.

Olisin varmaan karjuttanut lasta unikouluoppien mukaan, jos en olisi tiennyt miltä se vaikea nukahtaminen tuntuu. Itsekin valvoin lapsena tunteja iltaisin, levettomat jalata, kädet ja ajatukset risteilivät päässä vaikka väsytti. Juurikin olisiin kaivannut sitä, että joku pitää lujasti kiinni ja rauhoittaa. En ihan ymmärrä, miksi lapsen pitäisi välttämättä osata nukahtaa yksin. Mikä hiton taito se on alle kouluikäiselle?
 
[QUOTE="Mä vain";29177478]En vaan voi ymmärtää näitä aloittajan kaltaisia vanhempia... Miksi se lapsi pitää unikouluttaa...???[/QUOTE]

Koska en enää jaksa olla niskat jumissa hytkytyksestä ja uskon, että vauvallakin elämänlaatu paranee kun ei joudu itkemään ja kitisemään niin paljoa. Puhumattakaan perheen muista jäsenistä. Olisi kiva viettää aikaa enemmän esikoisenkin kanssa. Vaikka parikin tuntia enemmän päivässä jos voitaisi olla iloisesti yhdessä.
 
[QUOTE="Mä vain";29177499]En oikein usko, että nuo "unikoulutetutkaan" lapset eivät enää heräilisi öisin ja "häiritsisi" vanhempiensa unta... Missä sun miehes eli lapsesi isä on?[/QUOTE]

Öisin? Häiritsisi vanhemien unta..? Et tainnut siis lukea ketjua ollenkaan.
 
[QUOTE="Mä vain";29177499]En oikein usko, että nuo "unikoulutetutkaan" lapset eivät enää heräilisi öisin ja "häiritsisi" vanhempiensa unta... Missä sun miehes eli lapsesi isä on?[/QUOTE]

No kyllä tälläkin palstalla saa päivittäin lukea kuinka vauva on oppinut nukkumaan yöt läpeensä, kun isä on pitänyt kahden yön mittaisen tassuttelu-unikoulun ja kuinka kaikki jaksavat niin paljon paremmin... Mene ja tiedä...
 
Ja todellakin kannattaa sulkea pois kaikki vaivat, kuten allergiat sekä refluksi. Mutta usein sen tokan kanssa on hankalampaa etenkin, jos lapset hankittu pienellä aikavälillä. Kunnes myös se ihanan rauhallinen esikoinen alkaakin kasvatessaan tarvita huomiota. Olen täysin samaa mieltä kuin "Äiteetäki"
 
[QUOTE="Jepulis";29177514]No kyllä tälläkin palstalla saa päivittäin lukea kuinka vauva on oppinut nukkumaan yöt läpeensä, kun isä on pitänyt kahden yön mittaisen tassuttelu-unikoulun ja kuinka kaikki jaksavat niin paljon paremmin... Mene ja tiedä...[/QUOTE]

No niinpä, jos tän palstan lukemisiin on uskominen ylipäätään...
 
[QUOTE="Mä vain";29177499]En oikein usko, että nuo "unikoulutetutkaan" lapset eivät enää heräilisi öisin ja "häiritsisi" vanhempiensa unta... Missä sun miehes eli lapsesi isä on?[/QUOTE]

Toinen vanhemmista yleensä käy töissä tietääkseni. Mitä merkitystä ap:n miehellä oli jos haluavat helpottaa myös vauvan oloa?
Mitä apua toit nyt viesteilläsi ihmiselle joka kysyi tässä neuvoja? Pahan mielen mahdollisesti? Onnea! Hieno ihminen olet.
 
[QUOTE="pöh";29177472]En ole a.p., mutta mun on vaikea uskoa, et oma lapseni olsi ikinä nukahtanut ilman hytkyttelyä. Varmaan olis karjunut hamaan tapiin asti siellä pinniksessä ja saanut sydärin. ............
Olisin varmaan karjuttanut lasta unikouluoppien mukaan, jos en olisi tiennyt miltä se vaikea nukahtaminen tuntuu. Itsekin valvoin lapsena tunteja iltaisin, levettomat jalata, kädet ja ajatukset risteilivät päässä vaikka väsytti. Juurikin olisiin kaivannut sitä, että joku pitää lujasti kiinni ja rauhoittaa. En ihan ymmärrä, miksi lapsen pitäisi välttämättä osata nukahtaa yksin. Mikä hiton taito se on alle kouluikäiselle?[/QUOTE]

(Pahoittelun pätkimisestä)

En tietääkseni missään edes ehdottanut, että pinnikseen laitettaisi huutamaan? Päin vastoin, sanoin, että pääsy kainaloon/syliin on oltava aina avoin. Samalla sängyllä maaten antaa muksun väsyttää itsensä univalmiiksi.

Itsekin tiedän miltä tuo vaikeasti nukahtaminen tuntuu. Minulla on myös ollut yksi hyvin samankaltainen vauva, kuin miltä ap:n vauva kuulostaa. Hänen kanssaan toimi nimenomaan se, mitä neuvoin. Olin myös hytkytellyt ja taistellut, joten toki oli n viikon ns siirtymä uuteen tyyliin (jolloin vauva karjui entistä kovemmin, mutta (vähemmän aikaa ja) kainalossani/vatsani päällä maaten). Annoin muksun pyöriä ja huitoa minkä huvitti vieressäni sängyssä, silittelin, hieroin ja lauloin unilaulua. Illat rauhoitettiin muutenkin, sammutettiin telkkari ajoissa jne. Siinä vaiheessa, kun lapsi itse alkoi hakeutua/painautua vasten, otin hänet lähemmäs enkä enää päästänyt pois. Siihen hallintaotteeseen nukahti sitten ihan hetkessä. Nykyään tuo lapsi on 5,5v ja haluaa kuulla sen saman unilaulun joka ilta. Nukahtaa sen jälkeen viidessä minuutissa. Itkuja nukkumaanmenosta ei tuon vauva-ajan jälkeen ole enää ollut.
 
(Pahoittelun pätkimisestä)

En tietääkseni missään edes ehdottanut, että pinnikseen laitettaisi huutamaan? Päin vastoin, sanoin, että pääsy kainaloon/syliin on oltava aina avoin. Samalla sängyllä maaten antaa muksun väsyttää itsensä univalmiiksi.

Itsekin tiedän miltä tuo vaikeasti nukahtaminen tuntuu. Minulla on myös ollut yksi hyvin samankaltainen vauva, kuin miltä ap:n vauva kuulostaa. Hänen kanssaan toimi nimenomaan se, mitä neuvoin. Olin myös hytkytellyt ja taistellut, joten toki oli n viikon ns siirtymä uuteen tyyliin (jolloin vauva karjui entistä kovemmin, mutta (vähemmän aikaa ja) kainalossani/vatsani päällä maaten). Annoin muksun pyöriä ja huitoa minkä huvitti vieressäni sängyssä, silittelin, hieroin ja lauloin unilaulua. Illat rauhoitettiin muutenkin, sammutettiin telkkari ajoissa jne. Siinä vaiheessa, kun lapsi itse alkoi hakeutua/painautua vasten, otin hänet lähemmäs enkä enää päästänyt pois. Siihen hallintaotteeseen nukahti sitten ihan hetkessä. Nykyään tuo lapsi on 5,5v ja haluaa kuulla sen saman unilaulun joka ilta. Nukahtaa sen jälkeen viidessä minuutissa. Itkuja nukkumaanmenosta ei tuon vauva-ajan jälkeen ole enää ollut.

Meidän lapset ja nukahtamisrituaalit kuulostavat aika samankaltaisilta. ainut ero on, että tuo kyllä karkasi mahan päältä tai vierestä heti kun on oppi liikkumaan, joten alusta asti oli hytkytettävä tai pidettävä tiukasti kiinni. Ja oli kyllä väsynyt, jos joku sitä epäilee. Jalat vain veivät eteenpäin...

Niille joiden lapset ovat olleet hyviä nukahtamaan, ei kannata vastailla näihin aloituksiin. Varmaan teillä on ollut hyvät nukutusrituaalit, mutta aika paljon on kiinni lapsen tempperamentista.
Tsemppiä a.p.:lle!
 

Yhteistyössä