Kaveri menossa naimisiin. Jipii?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja onnea vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

onnea vaan

Vieras
Kaveri on hormonihöyryissään (?) menossa naimisiin. Mies on ihan kaikkea muuta kuin mistä kaveri on koskaan pitänyt. Kaveri haaveilee, maalailee ja suunnittelee jo lasten nimiä ja sisustuksia.
Tilanne on edennyt nopeasti ja kuulostaa siltä, että suunnittelee yksin koko tulevaisuutta. Miehestä ei saa mitään irti. Hajuton, mauton, väritön äidinpoika, ei osallistu keskusteluun, ei ole mielipiteitä, eikä miehekkyyttä, huumorista ei tietoa. Se mikä kiinnostaa kaveria ei kiinnosta miestä. Kaveri sopeuttaa elämänsä miehen mukaan. :O

Tulee varmaan haukut niskaan tästä (siitä vaan), mutta kun mä NÄEN että tuosta ei hyvää seuraa ja, että itku tuon miehen saamattomuuden kanssa vielä tulee.
Mä purkaudun nyt palstalle mutta musta tuntuu että kaveri tulee purkatumaan vielä moneen kertaan tulevaisuudessa. Tukea meistä kavereista tullaan tarvitsemaan kun silmät aukeaa.

Mä välitän kaveristani, mä tunnen sen mutta nyt sillä on läpät silmillä.

Toivottavasti kaveri näkee tämän koska palstailee.

Ja turha vetää kateuskorttia. Kaveri ansaitsis paljon parempaa.
 
[QUOTE="vieras";29147224]jospa se mies on erilainen silloin kun he ovat kaksin.[/QUOTE]

Ehkä se noin on. Mutta voiko se olla? Mikään yhdistävä tekijä ei näy, eikä ole tullut esille.
 
Minäkin menin "väärän" miehen kanssa naimisiin. Luulen että useimmat kavereistani ajattelevat ettei meidän liitto kestä ja että olemme varsin omituinen pari, mutta oikeasti, kahdenkesken, olemme täydellisiä toisillemme. Välillä itsekin mietin, olisiko ollut parempi vaihtoehto toinen mies, jonka kanssa meillä oli paljon yhteistä, mutta ei siinä ollut sitä tunnetta kuin aviomiestäni kohtaan.
Tunnen myös erään parin, jotka ovat pitkään olleet yhdessä, ja ilmeisen onnellisesti, vaikka meille ulkopuolisille näyttää todella väärältä...
 
[QUOTE="vieras";29147278]Minäkin menin "väärän" miehen kanssa naimisiin. Luulen että useimmat kavereistani ajattelevat ettei meidän liitto kestä ja että olemme varsin omituinen pari, mutta oikeasti, kahdenkesken, olemme täydellisiä toisillemme. Välillä itsekin mietin, olisiko ollut parempi vaihtoehto toinen mies, jonka kanssa meillä oli paljon yhteistä, mutta ei siinä ollut sitä tunnetta kuin aviomiestäni kohtaan.
Tunnen myös erään parin, jotka ovat pitkään olleet yhdessä, ja ilmeisen onnellisesti, vaikka meille ulkopuolisille näyttää todella väärältä...[/QUOTE]

Nää ei ole edes omituinen pari vaan...toinen on, ja toinen ei ole... vaikea edes selittää.
Kertoo miehen tekemistä asioista ja ne ei kuitenkaan vastaa omia ajatuksiaan ja että hirveesti vaan rakastetaan ja ollaan rakastuneita ja että muusta viis. Että kaikki erilaisuus vaan jotenkin sitten arjessa sulautuu yhdeksi harmoniseksi kokonaisuudeksi?
 
Mitä se erilaisuus nyt sitten ihan konkreettisin esimerkein on?

Toinen on ja toinen ei ole mitä? Olemassa ovat varmasti molemmat. Toinen on mies ja toinen ei. Sekin on aika klassista. Sano nyt joku muukin esimerkki.

Toinen on äkkipikainen ja toinen ei? Sekin voi olla ihan hyvä, että vain toinen on äkkipikainen, muuten se arki sulautuisi yhdeksi kiukuttelukaaokseksi.
 
Ja niin, vastarakastuneet nyt on usein aika lailla toistensa tekemisistä pulputtavia. Ei kukaan menis naimisiin, jos

Kuitenkin nekin huonommat hetket usein saadaan selvitetyksi. Kovasti siinä vaiheessa on apua ensihuuman muistoista, tai ainakin jotakin...

Älä nyt ole niin jyrkkä ja käännä kaverillesi selkääsi.
 
Minullakin on tuollainen kaveri.

Ja tämä ei ole mikään "ehkä he ovat kahdenkesken luodut toisilleen" -juttu, vaan he todella ovat aivan väärät henkilöt toisilleen. Suoraan sanottuna suhde vaikuttaa SAIRAALTA, heillä on ollut kaikki mahdolliset ongelmat suhteessaan (on vähän väkivaltaa, uskottomuutta, läheisriippuvaisuutta, arjen ongelmia, näkemysongelmia, alkoholiongelmaa, taloudellisia ongelmia..) ja jatkuu vain. Nainen valittaa koko ajan miehestään, mies valittaa koko ajan naisestaan. Silti suunnittelevat tulevaisuutta (nainen suunnittelee?) ja ovat hankkimassa lapsia, menossa naimisiin jne. Jotenkin käy sääliksi, kun kumpikaan ei tunnu olevan onnellinen ja hukkaavat vain elämäänsä. No, toivon kaikesta huolimatta onnea heille.
 
Mä kuulemma menin myös TÄYSIN väärän miehen (pettäjä, vaimonhakkaaja, luuseri) kanssa naimisissa. Ei tule kestämään ja päättyy kuulemma mun vahingoittumiseen tämä suhde.

Näin sanoi mun yksi kaveri yhdelle ystävälleni. No, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, olen naimisissa saman miehen kanssa ja kaveri ei ole enää pitkään aikaan ollut kaveri. Kummallisesti vaan kerran kävi viinapäissään iskemään ilman mua liikkunutta vaimonhakkaajamiestäni.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jotenkin kävi kiinnostavaksi;29147395:
Mitä se erilaisuus nyt sitten ihan konkreettisin esimerkein on?

Toinen on ja toinen ei ole mitä? Olemassa ovat varmasti molemmat. Toinen on mies ja toinen ei. Sekin on aika klassista. Sano nyt joku muukin esimerkki.

Toinen on äkkipikainen ja toinen ei? Sekin voi olla ihan hyvä, että vain toinen on äkkipikainen, muuten se arki sulautuisi yhdeksi kiukuttelukaaokseksi.

Asenne kaikkea kohtaan on jotain niin erilaista kuin kaverilla ja meillä muilla on koskaan ollut. Toinen on aktiivinen ja toimelias ja voisi saavuttaa vaikka mitä. Tää mies ei halua saavuttaa ilmeisesti mitään, ei varmasti tule edistämään niitä asioita joita kaveri on aina ennen pitänyt tärkeinä. Niitä isoja suunnitelmia elämässä. Vetovastuu ihan kaikesta tulee olemaan kaverilla. Voi tietysti olla, että tässäkin tapauksessa nainen on se, joka sulauttaa itsensä ja kykynsä tulevaan vaatimattomuuteen ja tavanomaisuuteen lapsikatraan myötä.
 
Mä kuulemma menin myös TÄYSIN väärän miehen (pettäjä, vaimonhakkaaja, luuseri) kanssa naimisissa. Ei tule kestämään ja päättyy kuulemma mun vahingoittumiseen tämä suhde.

Näin sanoi mun yksi kaveri yhdelle ystävälleni. No, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, olen naimisissa saman miehen kanssa ja kaveri ei ole enää pitkään aikaan ollut kaveri. Kummallisesti vaan kerran kävi viinapäissään iskemään ilman mua liikkunutta vaimonhakkaajamiestäni.

Meillä on ollut niin eri kaveripiiri, että miehen aiemmista suhteista ei kukaan tiedä mitään. Mä olen ihan itse kuunnellut ja havainnoinut näitä kahta ja todennut että puhuuko nää edes samasta suhteesta käsin. Kaveri on selvästi ryhtymässä "imettäjäksi" tälle miehelle ja voi olla, että imee tyhjiin koko tulevaisuuden.
 
No ei nuo vieläkään olleet konkreettisia esimerkkejä.

Asenne ei kuitenkaan kerro kaikkea ihmisestä.

Jotkut myös kokevat, että parisuhde on turvaa varten.

Ei kyllä ole järkevää luopua omista unelmistaan toisen vuoksi, siinä mielessä olet oikeilla jäljillä. Ehkä kannattaisi kuitenkin keskittyä tukemaan kaveriasi olemaan oma itsensä miehen kanssa. Jos se ei onnistu, niin sitten voit arvioida uudelleen mielipiteesi suhteesta.
 
Meillä on ollut niin eri kaveripiiri, että miehen aiemmista suhteista ei kukaan tiedä mitään. Mä olen ihan itse kuunnellut ja havainnoinut näitä kahta ja todennut että puhuuko nää edes samasta suhteesta käsin. Kaveri on selvästi ryhtymässä "imettäjäksi" tälle miehelle ja voi olla, että imee tyhjiin koko tulevaisuuden.

Niin luuli tämä mun kaverikin tietävänsä asioiden todellisen tolan... Ihan sillä vaan että asia ei kuulu sulle yhtään. Et voi todella tietää mikä heitä yhdistää, ja onko mitään "imettäjä"-suhdetta tulossa. Anna olla jos haluat kaverisi pitää. Ja vielä tärkeämpää, ole tukena äläkä aloita mähän sanoin-virttä jos suhde joskus kariutuu. Joihinkin asioihin ei kaverit vaan voi puuttua.
 
Miksi tää on sulle niin tärkeää? Mieti sitä ihan oikeasti, yritä päästä sen kysymyksen äärelle?

Oletko vähän mustasukkainen siitä, että kaverisi on nyt niin miehen lumoissa, että puhuu tästä koko ajan, ja pelkkää hyvää? Pelkäätkö, että teidän yhteiset kivat tekemisenne loppuvat nyt, kun kaverisi on miehen myötä kiinnostunut erilaisista asioista.

Sellaista se on, että joskus nuoruus loppuu, joko vähitellen tai toisilla äkistikin, ja se usein väistämättä muuttaa arvomaailmaa, ajatuksia ja painotuksia elämässä. Hyvä ystävä hyväksyy tällaiset muutokset, liittyipä niihin parisuhde tai ei.

Oletko ihan varma, että sinä olet oikea henkilö määrittelemään sen, mikä kaverillesi on parasta?
 
Itselläni on myös ystävä, jolle välillä tuntuu et pitää käydä kirkastamssa asioita pesäpallomailan kanssa. Kuitenkin olen laskenut kymmeneen ja ollut hiljaa ja antanut tehdä omat virheensä. Hänellä oli poikaystävä, josta näki kauas mitä hän halusi ja ei sopinut ollenkaan. En kuitenkaan puuttunut asiaan ja olin mukana kun sydänsurut iski. Ajan kuluessa kun pystyi käsittelemään asiaa objektiivisesti kerroin rehellisesti mielipiteeni, mut korviaan myöten rakastuneelle/ihastuneelle tätä ei kannata tehdä. Anna sen vaan tehdä omat päätöksensä ja virheensä, kestää jos on kestääkseen. Ystävien tehtävä on kuitenkin tukea toisiaan tapahtui mitä tahansa.
 
Mä kuulemma menin myös TÄYSIN väärän miehen (pettäjä, vaimonhakkaaja, luuseri) kanssa naimisissa. Ei tule kestämään ja päättyy kuulemma mun vahingoittumiseen tämä suhde.

Näin sanoi mun yksi kaveri yhdelle ystävälleni. No, kaksikymmentä vuotta myöhemmin, olen naimisissa saman miehen kanssa ja kaveri ei ole enää pitkään aikaan ollut kaveri. Kummallisesti vaan kerran kävi viinapäissään iskemään ilman mua liikkunutta vaimonhakkaajamiestäni.

No nyt vähän mielestäni kärjistät, joku kaveri sanonut jollekin kaverille noin, ei varmaan ole tavatonta? Varmaan jokaisessa ihmissuhteessa joku arvostelee suhdetta jollekin. On eri asia olla oikeasti huolissaan tai pahoillaan kun selän takana juoruilla milloin mistäkin syystä.

Yleensä läheiset ihmiset tajuat asian oikean laidan ihan asianomaisten puheiden perusteella ja sen perusteella voivat huolestua.
Sitten on taas asia erikseen tuollainen tuttujen arvostelu huhupuheiden perusteella jne, joilla ei oikeasti ole merkitystä.
 
Äiti kertoi aikanaan työkaveristaan joka valitsi miehen jota "kaikki ihmettelivät". Niin vaan he vielä kolmenkymmenvuoden päästä ovat yhdessä ja näyttävät voivan hyvin.

Ei kuulu ystävän sekaantua parinvalintaan.
 

Yhteistyössä