Varmaan uskon menetys elämään.
Kun aloin olemaan paremmalla puolella elämäni kanssa, useiden vuosien tiiviin terapian ja henkisen kasvun ansioista. Uskalsin olla onnellinen edes hetken verran, koska olen oppinut, että kun olen onnellinen/iloinen, jotain pahaa tapahtuu aina.
Olin viimeisilläni raskaana silloin.
Ajattelin, että on minullakin oikeus olla onnellinen, eikä oikeasti mitään pahaa tapahdu kun minä uskallan olla onnellinen. Muistan vieläkin sen sellaisen "uhman" tunteen, on minullakin oikeus elää!.
Seuraavana päivänä tästä uhmasta, vauvani sydän pysähtyi ja hän menehtyi.
Todennäköisesti en koskaan enää uskalla elää tai olla onnellinen oikeasti. Siitä on vaikein selvitä menetyksen lisäksi.