mina vissiin olen jo suurperheellinen neljan lapseni kanssa? ja vl joten voin kai vastata kysymysiin omalta osaltani. lapset ovat syntyneet kahden/kolmen vuoden ikaeroilla vaikka emme ole ehkaisseet. en ole kokenut elamaani raskaaksi lasten kanssa, minulla on ihana mies joka osallistuu perheessa tasapuolisesti. olen myos opiskellut ja ollut tyoelamassa lasten syntymien valissa. olen kokenut etta lasten kautta olen saanut suurta siunausta elamaani kaikilta osin ja uskoisin ett a rjokainen vanhempi ajattelee samoin suhteessa omaan lapseen/lapsiin. olen myos huomannut etta jokaisen voimavarat ovat yksilolliset. joku joka suunnittelee saavansa yhden,korkeintaan kaksi lasta, voi olla erittain vasynyt tai taloudellisesti tiukoilla. myos lapsilla voi olla turvatonta arkea ja muuta hataa..mielestani lasten lukumaara ei vaikuta onnellisuuteen hyvassa eika pahassa. harvoin vl aiti innosta uhkuu odotellen seuraavaa raskautta, ihmisille on annettu taito elaa siina hetkessa missa ollaan. mutta kuitenkin olkoompa lapsi kuinka mones tahansa, uskovainen luottaa siihen etta elama on arvokas ja perhetta varmasti siunataan myos arkisissa asioissa. sen olen huomannut myos omassa elamassamme. asumme kivassa uudessa omakotitalossa, molemmilla tyo, rahaa jaa sopivasti ruokaan ja vaatteisiin. lapset ovat aina kuuluneet elamaan, muistetaan etta myos omat vanhempamme ovat antaneet meille mahdollisuuden elamaan. eras laheinen odottaa kymmenetta lasta ja hanesta naen sen rakkauden perheeseen ja luottamuksen elamaan, ilman sossun tukija. annetaan jokaisen meista tehda omat valintamme lapsilukumaarasta, minakaan en arvostele naapureitani itsekkaiksi paatyessaan kahden lapsen perheeksi. muistakaa etta lapsiasiat ovat henkilokohtaisia myos vl perheen sisalla. on paljon perheita joissa toinen tunnustaa uskoa ja toinen ei. silloin myos kasitys lasten maarasta voi olla erilainen.