Ei ole meilläkään rahasta kiinni kyllä. Periaatteista enemmänkin.
Olen ns. rikkaasta perheestä ja ei meillä koskaan mitään liukuhihnalta saatu vaan rahan arvo opetettiin, extrajuttujen eteen sai tehdä hommia.
En muista koskaan panneeni pahakseni sitä että saimme yhdet lelulahjat ja loput oli kaikkia ihania uusia juttuja joita kuitenkin olisi ostettu muulloinkin. Mutta jouluntuntu, pakettien avaaminen ja se tunnelma illalla uusissa pyjamissa oli ihana. Joulukarkkeja syöden.
Olen ns. rikkaasta perheestä ja ei meillä koskaan mitään liukuhihnalta saatu vaan rahan arvo opetettiin, extrajuttujen eteen sai tehdä hommia.
En muista koskaan panneeni pahakseni sitä että saimme yhdet lelulahjat ja loput oli kaikkia ihania uusia juttuja joita kuitenkin olisi ostettu muulloinkin. Mutta jouluntuntu, pakettien avaaminen ja se tunnelma illalla uusissa pyjamissa oli ihana. Joulukarkkeja syöden.
"marita"
Meillä vanhin toivoo yhtä lahjaa, pöytäkonetta. On jo valmiiksi sen katsonutkin, eikä kelpaa mikään tavaratalojen paketti ratkaisu 
toinen haaveilee joposta, pienemmät legoista. Että kyllä se niin on, kun lapsi kasvaa, niin lahjatoiveet kallistuu, mutta toisaalta niitä ei ole montaa. Eriasia on sitten mitä vanhemmat päättää. Vanhimman toiveeseen ollaan sovittu niin, että hän on säästänyt itse osan ja muita lahjatoiveita ei ole. Pääsääntöisesti pidetään lahjan arvoa niin, että kummilapsen lahja on 50-100e ja muut sukulaistenavat n.30e.
toinen haaveilee joposta, pienemmät legoista. Että kyllä se niin on, kun lapsi kasvaa, niin lahjatoiveet kallistuu, mutta toisaalta niitä ei ole montaa. Eriasia on sitten mitä vanhemmat päättää. Vanhimman toiveeseen ollaan sovittu niin, että hän on säästänyt itse osan ja muita lahjatoiveita ei ole. Pääsääntöisesti pidetään lahjan arvoa niin, että kummilapsen lahja on 50-100e ja muut sukulaistenavat n.30e.
"vieras"
Mä olen itseasiassa törmännyt tähän jouluiseen kulutushysteriaan vain tällä palstalla. Ystävät ovat yhtä maltillisia joululahjojen ostajia kuin mekin Jokainen tekee toki omat valintansa. Palstakeskusteluissa vaan harmittaa niiden puolesta, joilla ei ole loppujen lopuksi varaa useiden satasten jouluihin. Jääkö heille sellainen kuva, että kaikilla muilla on järjettömästi lahjoja ja joulua varten vaan on pakko ryhtyä säästämään jo tammikuussa, jotta lapset saavat onnellisia joulumuistoja? Kuitenkaan tavallisesti tienaavissa perheissä ei jouluun tuhlata tolkuttomasti, koska ei vaan haluta eikä ole tarvetta.
Jokainen tekee toki omat valintansa. Palstakeskusteluissa vaan harmittaa niiden puolesta, joilla ei ole loppujen lopuksi varaa useiden satasten jouluihin. Jääkö heille sellainen kuva, että kaikilla muilla on järjettömästi lahjoja ja joulua varten vaan on pakko ryhtyä säästämään jo tammikuussa, jotta lapset saavat onnellisia joulumuistoja? Kuitenkaan tavallisesti tienaavissa perheissä ei jouluun tuhlata tolkuttomasti, koska ei vaan haluta eikä ole tarvetta.
HippuTAR
Meidän 16v. toivoi joululahjaksi villasukat ja suklaata. Toivoi myös synttärilahjaksi mun tädiltä villasukkia vaikka tiesi että sille voi esittää kalliimmankin toiveen.
Mä ja sisko ei useimpina jouluina kummoisia lahjoja saatu (ei todellakaan mitään barbia) mutta mulla on silti oikeen mukavat joulumuistot lapsuudesta. Tunnelma oli tärkein ja oltiin aina oikein tyytyväisiä lahjoihimme. Tosin me ei lelujamme tukittu patterin väliin vaan osattiin arvostaa niitä vähiä mitä oli.
Niin että jos sun joulu on ollu pilalla vähien lahjojen takia niin ei se tarkota sitä että kaikilla niin olis.
eikä sekään tarkoita sitä että lapsi haluaa villasukkia tai muutakaan rättiä jos vanhempi on sitä mieltä.
16v alkaa olla siinä iässä että rätit kelpaa ja suklaa tietenkin myös,mikäs siinä vetää blossee ja mutustaa suklaatia.
Onko meidän lapset jotenkin erikoisia? Olipa ostos mikä tahansa joka heille ostetaan, he ilostuvat. Viimeksi ostin kaupasta heille uudet kynät ja kumit. Voi sitä riemua, jatkunut monta päivää että leikkivät "koululaisia" ja kynä ja kumi on kummallakin yölläkin yöpöydällä.
Mitään puutetta meillä ei ole, kaikkea ostetaan mitä katsotaan tarpeelliseksi, lelujakin on ihan tarpeeksi varmasti. Mutta jatkuvaa tavaran työntämistä ei ole meillä.
En voi kuvitella tilannetta etteikö lapsemme ilostuisi villasukista. Joka vuosi naapurin mummolta sellaiset saavat ja joka kerta seuraavan pukemisen aikana fiilistelevät uusilla sukilla.
Vanhempana katsoisin peiliin jos lapsi ei osaisi olla pienistäkin asioista kiitollinen.
Mitään puutetta meillä ei ole, kaikkea ostetaan mitä katsotaan tarpeelliseksi, lelujakin on ihan tarpeeksi varmasti. Mutta jatkuvaa tavaran työntämistä ei ole meillä.
En voi kuvitella tilannetta etteikö lapsemme ilostuisi villasukista. Joka vuosi naapurin mummolta sellaiset saavat ja joka kerta seuraavan pukemisen aikana fiilistelevät uusilla sukilla.
Vanhempana katsoisin peiliin jos lapsi ei osaisi olla pienistäkin asioista kiitollinen.
"vieras"
Tätä juuri itse pelkään nykytilanteessa, kun mistään ei ole pulaa (onneksi, toki) ja tavaraa kertyy helposti liikaa. Lapset näkevät kaupassa ja mainoksissa lisää tavaraa. Tietysti sitä haluaa kietoa omansa pumpuliin, mutta toisaalta onko se karhunpalvelus lapselle, jos lapsi oppii vain haluamaan olematta koskaan onnellinen.
[QUOTE="vieras";29129187]Tätä juuri itse pelkään nykytilanteessa, kun mistään ei ole pulaa (onneksi, toki) ja tavaraa kertyy helposti liikaa. Lapset näkevät kaupassa ja mainoksissa lisää tavaraa. Tietysti sitä haluaa kietoa omansa pumpuliin, mutta toisaalta onko se karhunpalvelus lapselle, jos lapsi oppii vain haluamaan olematta koskaan onnellinen.[/QUOTE]
Minä olen tässä vanhanaikainen. Itse penskana sai Leviksien eteen pestä ikkunoita ja haravoida. Sitä oppi arvostamaan rahaa ja saatuja etuja. Ruoka/perusvaatetus/harrastuskulut jne. tärkeät vanhemmat tottakai kustansivat mutta synttäri- ja joululahjoja lukuunottamatta extrajuttuihin sai tienata itse rahat.
Ei tule puhettakaan siitä että meidänkään lapset tulisivat 15-kesäisinä lorvimaan kotona kesälomansa kokonaan, saavat etsiä kesätöitä niin sit me avustetaan festareissa ja muissa jutuissa. Mutta emme kustanna ilonpitoa koko kesää.
Noin niinku esimerkkinä.
Minä olen tässä vanhanaikainen. Itse penskana sai Leviksien eteen pestä ikkunoita ja haravoida. Sitä oppi arvostamaan rahaa ja saatuja etuja. Ruoka/perusvaatetus/harrastuskulut jne. tärkeät vanhemmat tottakai kustansivat mutta synttäri- ja joululahjoja lukuunottamatta extrajuttuihin sai tienata itse rahat.
Ei tule puhettakaan siitä että meidänkään lapset tulisivat 15-kesäisinä lorvimaan kotona kesälomansa kokonaan, saavat etsiä kesätöitä niin sit me avustetaan festareissa ja muissa jutuissa. Mutta emme kustanna ilonpitoa koko kesää.
Noin niinku esimerkkinä.
HippuTAR
Eipä tarkota ei. Mutta jotkut lapset silti haluaa. Jotkut ei erikseen halua mutta ovat silti niihin tyytyväisiä. Jotkut lapset taas ei oo tyytyväisiä mihinkään. Et sä voi omien kokemustes perusteella määritellä että kaikille lapsille pitäis olla tonnilla lahjoja jotta joulu ois onnistunu.
Mitä on blosse?
En halua totuttaa lapsiani siihen, että tavaraa vaan tippuu taivaasta heidän syliin. En muutenkaan ostele koko ajan jotain. Ja joulun haluan pitää perheen juhlana, jossa pääasia on yhdessä olo ja ruoka.
Sitä en tiedä vielä, mitä sanon, kun ensimmäinen lelliperse tulee kohdalle kyselemään omiltani että miksi ette saaneet sitä ja tätä, oottekste köyhiiiii? Katsotaan, mitä kärkäs kieleni keksii.
Sitä en tiedä vielä, mitä sanon, kun ensimmäinen lelliperse tulee kohdalle kyselemään omiltani että miksi ette saaneet sitä ja tätä, oottekste köyhiiiii? Katsotaan, mitä kärkäs kieleni keksii.
*:*
Meillä miehen lapset on aika lailla siinä uskossa että raha kasvaa puissa...Itse olen perheestä jossa välillä oli tiukkaakin,mutta kaikki oikeasti tarpeellinen kumminkin saatiin aina hankittua.Eli merkkifarkut tms sai kyllä unohtaa.Mutta näin aikuisena en koe jääneeni mistään paitsi,ihan lapsuus ja nuoruus oli.
Olenkohan pirullinen kun ajattelen itsekseni että saisi ensi kesänä tuo 15-v likka mennä vaikka mansikkamaalle kokeilemaan miten "helpossa" se raha on...
Olenkohan pirullinen kun ajattelen itsekseni että saisi ensi kesänä tuo 15-v likka mennä vaikka mansikkamaalle kokeilemaan miten "helpossa" se raha on...
ok
Meillä on 2-vuotiaalle lahjaksi kirpputorilta kirja, Tuomas Veturi-dvd sekä duploeläimiä. Hinta yht. 10 e, uuden näköisiä (dvd pitää vielä testata, että varmasti toimii).
Koululaiselle ei varmaan näin halvalla saakkaan, mutta ei silti tonnia tarvitse laittaa.
Koululaiselle ei varmaan näin halvalla saakkaan, mutta ei silti tonnia tarvitse laittaa.
"vieras"
Mä olen sanonut, ettei ei, kun me ei tarvita/säästetään johonkin muuhun/ei ole järkeä ostaa kaikkea/me ostetaan kaikki, mitä me tarvitaan ja tällä kertaa ei haluta ostaa ylimääräistä. Mutta kiva, kun sulla on.
Kyllä mää ainakin tykkäsin lapsena kun jouluna sai jonkun uuden ihanan pehmeen yökkäripuvun (siis saatiin paljon muutakin, mutta tuohon vaatekeskusteluun tämä) ja oli niin ihana laittaa illasta se yökkäri päälle ja leikkiä uusilla leluilla tai mennä äitin ja iskän viereen sohvalle ja kuunnella uutta satukirjaa. Tottakai me saatiin niitä vaatteita muutenkin, mutta se joka vuotinen yökkäri oli aina haluttu ja ihana.
Mulla olis paljon petraamissa tässä lahjojen ostossa, meillä lapset vasta 3,5v ja 2v ja tulee oikeesti ostettua aivan liikaa lahjoja. Paljon vähemmällä selviäis, en ostele lahjoja siks että sitten voitais tai lapset vois (eihän ne tosin ton ikäsenä vielä sellasta tee) kehuskella että sai sitä ja tota vaan mää rakastan lahjojen ostoo ja siks menee överiks. Pitää tsempata tänä vuonna.
Mulla olis paljon petraamissa tässä lahjojen ostossa, meillä lapset vasta 3,5v ja 2v ja tulee oikeesti ostettua aivan liikaa lahjoja. Paljon vähemmällä selviäis, en ostele lahjoja siks että sitten voitais tai lapset vois (eihän ne tosin ton ikäsenä vielä sellasta tee) kehuskella että sai sitä ja tota vaan mää rakastan lahjojen ostoo ja siks menee överiks. Pitää tsempata tänä vuonna.
Miksi juuri joulun pitäisi olla asia, jota varten säästetään?
Joulunvietto ei kai ole kuitenkaann kansallisvelvollisuus. Paitsi puolipakollinen.
"äitix6"
Meillä on kuusi lasta ja aina ovat olleet tyytyväisiä ja onnellisia lahjoistaan. Kyllähän se niin on että jos pienestä pitäen paljon saa niin aina on saatava paljon, onneksi meillä ei ole niin. Pienimmät on ihania kun ovat riemuissaan uusista sukista tai sormikkaistakin! Niin ja kaiken perushyvän kotona saavat mutta osaavat siltikin iloita ja olla kiitollisia pienestäkin.
Vaimo-rakas, sä kirjoitit ihanasti niistä kynistä ja kumeistä mistä teidän lapset iloitsivat, se on mahtavaa!
Kyllähän se niin on että jos pienestä pitäen paljon saa niin aina on saatava paljon, onneksi meillä ei ole niin. Pienimmät on ihania kun ovat riemuissaan uusista sukista tai sormikkaistakin! Niin ja kaiken perushyvän kotona saavat mutta osaavat siltikin iloita ja olla kiitollisia pienestäkin. Vaimo-rakas, sä kirjoitit ihanasti niistä kynistä ja kumeistä mistä teidän lapset iloitsivat, se on mahtavaa!
[QUOTE="äitix6";29131209]Meillä on kuusi lasta ja aina ovat olleet tyytyväisiä ja onnellisia lahjoistaan. Kyllähän se niin on että jos pienestä pitäen paljon saa niin aina on saatava paljon, onneksi meillä ei ole niin. Pienimmät on ihania kun ovat riemuissaan uusista sukista tai sormikkaistakin! Niin ja kaiken perushyvän kotona saavat mutta osaavat siltikin iloita ja olla kiitollisia pienestäkin.
Vaimo-rakas, sä kirjoitit ihanasti niistä kynistä ja kumeistä mistä teidän lapset iloitsivat, se on mahtavaa![/QUOTE]
Kiitos
Kyllähän se niin on että jos pienestä pitäen paljon saa niin aina on saatava paljon, onneksi meillä ei ole niin. Pienimmät on ihania kun ovat riemuissaan uusista sukista tai sormikkaistakin! Niin ja kaiken perushyvän kotona saavat mutta osaavat siltikin iloita ja olla kiitollisia pienestäkin. Vaimo-rakas, sä kirjoitit ihanasti niistä kynistä ja kumeistä mistä teidän lapset iloitsivat, se on mahtavaa!
[/QUOTE]Kiitos