Mä uskon kolmannen, ns. iltatähden luovan perheen vanhemmille lapsille vastuuntuntoa pienemmän hoivaamisen myötä, sekä ihan älyttömän paljon iloa, kuten meidän kolmosemme, joka oli kuitenkin ns. ylläripoika =)
Ainokaiselle sisaruksen hankkimisen näen tärkeämmäksi, koska silloin vanhemmat tarjoavat lapselleen mahdollisuuden sisarukseen ja heidän väliseen suhteeseen. Myös sitten, kun itse olette vanhoja ja lapsenne "joutuvat" huolehtimaan teistä, niin on toinenkin vastuunkantaja ja päätöksentekijä olemassa. Totean tässä tosin, että myös sisaruussuhde voi olla kaunoja yms. kielteisiä tunteita täynnä, mutta mielestäni on paljon vanhemmista kiinni, millaiseksi sisarusten suhde muodostuu. Jos lapsia tuetaan aina pitämään toistensa puolta, näkemään yhteinen tavoite ja hyvä sekä puhaltamaan yhteiseen hiileen, niin uskon sen kantavan hedelmää myös sitten, kun he ovat aikuisia.