Lähden kostoreissulle kun mies tulee työreissulta.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja kostoreissu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
No se on kyllä sitten munattomuutta. Oon ainakin itse pitänyt tietyn linjan siitä kuinka paljon minä suostun joustamaan ja odotan myös firman joustavan siitä edestä.
Homma toimii molempiin suuntiin.
Olen kyllä tavannut ja tunnen paljon niitä jotka ovat liikaan suostuneet, tehneet itsensä täysin korvaamattomaksi, istuvat lomillakin läppäri sylissä ja eivät vaadi apua/assistenttia ja pahimmassa tapauksessa eivät pysty yhtään vastuuta antamaan muille vaan sotkevat joka paikassa oman lusikkansa soppaan ja ovat näin "ylityöllistettyjä". Siihen minä laitan rajan etten tuohon suostu.

Pitää osata vaatia ja vaalia myös itseään ja perhettään, ei tämä muuten toimisikaan.


no sultahan tietysti onnistuu tuokin niinkuin kaikki muukin mutta yleensä niistä pomon paikoista on tiukka kisa ja niissä pärjää ahkerimmat

itse en tähän A-ryhmään kuulu ja siksi joudun tyytymään tähän duuniin mikä mulla nyt on
 
Ap.n ehkä kannattais jättää lapsi miehelle kokonaan ja lähteä yksin niihin baareihin bilettään. Miehes vois hommata hoitopaikan lapsille ja kulkea töissä rauhallisin mielin. Koulutusviikkoihin sais sitten mennä myös hyvillä omilla tunnoilla kun maksaa lapselleen hoitajan. Halvemmaksi se hoitopaikka ja hoitaja tulee, kuin elättää tollasta työtöntä, valittavaa "äitiä"

Ja saisit sääkin olla vapaalla, mitä niin kovasti tunnut kaipaavan.

Tai sit sä voit mennä töihin ja pääset niihin koulutuksiin, taitaa vaan olla mukava maata kotona kun mies tuo rahat kotiin.

Kai sä olet tiennyt jo lasta tehdessäs et miehesi on yrittäjä ja niiden päivät on pitkiä. Ja koulutuksia nyt tuskin kovin monta kertaa vuodessa on.
 
Ei ole prvo ja valitettavasti meillä on lapsi jos ei olisi viihtyisin baareissa koko viikon.

Olisiko ongelmana se, että kaipaat vapauden tunnetta kun mieskin on "vapaa"? Tietty jos mies antaa signaaleja, että puoliso ja lapsi ei kiinnosta, tunteesi on ymmärrettävä. Mutta jos mies hoitaa leiviskänsä moitteetta, olet aika lapsellinen. Elämä on valintoja ja valitsitte lapsen. Siitä seuraa kyky seistä suoraselkäisesti valintojensa seurausten takana ilman luikerteluja. Tämä koskee molempia sukupuolia.

Sana velvollisuus on joillain pahasti hukassa, koska hauskanpito on niin in.
 
Melko hämmentävä ketju. Jos tosiaan tuo on tilanne perheessänne ja miehen töissä, niin miten tämä "kostoreissu" olisi edes mahdollinen. Miehen suurin murhe on, miten hän pärjää lapsen kanssa, eikä se, että sieltä töistäkin pitäisi kaiketi olla pois. Ja lukkojen vaihdolla uhkaamalla sitten pidetään rouva kotona.

Jos kerran se ikävä siellä hotellihuoneissa on niin valtavan kova ja työasiat ei tämän "kostoreissun" aikaa koske, niin mikäs tuossa sitten on ongelma? Ei pärjää lapsen kanssa? :O
 
Ei ole ja mies oli hyväpalkkaisessa duunissa kun menimme naimisiin ei ollut yrittäjä. Vasta kun lapsi oli 2v alkoi yrittäjäksi ja siihen ei minun lupaani kyselty.

Porvoossa ei myöskään ole tapana kysellä äijänrähjiltä, että kuinka vapaaehtoista yrittäjäksi ryhtyminen olikaan. Mutta älä murehdi. Kyllä sinä tuosta kelvottomasta paskiaisesta eron saat, jopa siellä Porvoossa.

Seuraavaksi onkin luvassa perin poikkeuksellinen huoltajuuskiista, jossa isä ilmoittaa, että ei pärjää yksin lapsen kanssa ja äiti ilmoittaa tahtovansa bilettää ilman lasta. Jees. Weppikamera lastenvalvojan toimistoon kun tuo palaveri pidetään.
 
Tuo on jotenkin surullista, toinen ei pärjää lapsen kanssa ja toinen ei halua olla kun pitäs päästä bilettämään. Maailmassa olisi monta kotia jossa tuokin lapsi olisi toivottu ja rakastettu.
 
no sultahan tietysti onnistuu tuokin niinkuin kaikki muukin mutta yleensä niistä pomon paikoista on tiukka kisa ja niissä pärjää ahkerimmat

itse en tähän A-ryhmään kuulu ja siksi joudun tyytymään tähän duuniin mikä mulla nyt on

No on onnistunut ja eivät nuo minusta halua luopua vaikka välillä nostankin kädet pystyyn että en tähän hommaan lähde.
Esim. pikkujoulut ja sellaiset mä jätän väliin kun en koe tarpeelliseksi seurustella työkavereiden kanssa sen enempää kuin mitä messu- ja työreissuilla iltaisin tulee tehtyä.
Jos oon tehny paljon reissua, merkkaan kalenteriin kokonaisen toimistoviikon rästihommille että saan reissuihin taukoa.
En oo kyllä yhtään sellainen ihminen että kieli pitkällä, nöyränä kuin koira suostun kaikkiin pyyntöihin ja käskyihin. Ihan oikeasti, ei se niin vaikeaa ole sanoa EI.
 
Enpä minäkään haluaisi tullä yöksi työ/koulutusreissulta kotiin,jos olisi vastassa pelkkää paskan jauhantaa.
Lähteeköhän mun ukko sit myös kostoreissulle,kun meen luokkakavereiden kanssa pikkujouluilemaan ja ukko hoitaa lapsoset yksin koko päivän ja vielä yönkin. Ja jos huono mäihä käy joutuu vielä hakemaan mut muutaman kymmenen kilometrin päästä kotia,kun emäntä ei kuitenkaan ole ajokuntoinen seuraavana päivänä :laugh:
 
No nämä järjestetään kylpylässä ja kestävät 7-8 tuntia päivässä ja illalla on vapaa kylpylän käyttö että se näistä hänen työreissujensa raskaudesta.

Kuulostaa ihan painajaiselta. Olisin kauhuissani jos mun työnantaja päättäisi tai työ pakollistaisi usein työmatkoja tai kokous/seminaarimatkoja kylpylään. Inhoan nukkua muualla kuin omassa sängyssäni. En halua missata lasten nukkumaan menoa. Inhoan yli kaiken kylpylöitä. Tässä muutama syy mainitakseni. Kyllä se koti on ihan paras paikka illan viettoon. Ja mieti, että varsinkin jos usein joutuu viettämään aikaa työkavereiden kanssa iltaisin ja olemaan pois kotoa niin se on raskasta. Hotelliyö silloin tällöin menee ja voi joskus ollakivaa vaihteuakin, mutta usein... ei kiitos.
 
Musta munkin on oikeus mennä viikoksi yksin johonkin koska hän on 4v tehnyt näitä viikon kotoa pois reissuja. Hän sanoi ettei pärjää yksin lapsen kanssa ja vaihtaa lukot yms mutta ihan sama. Yhdessä tehtiin lapsi niin hänenkin pitää joskus antaa mulle vapaata siitä.

Mitä sä teet työksesi, etkö saa siitä vaikka jonkun koulutusreissun jonnekin? Sais mies hoitaa lapsia sitten sun työmatkan ajan.
 
No se on kyllä sitten munattomuutta. Oon ainakin itse pitänyt tietyn linjan siitä kuinka paljon minä suostun joustamaan ja odotan myös firman joustavan siitä edestä.
Homma toimii molempiin suuntiin.
Olen kyllä tavannut ja tunnen paljon niitä jotka ovat liikaan suostuneet, tehneet itsensä täysin korvaamattomaksi, istuvat lomillakin läppäri sylissä ja eivät vaadi apua/assistenttia ja pahimmassa tapauksessa eivät pysty yhtään vastuuta antamaan muille vaan sotkevat joka paikassa oman lusikkansa soppaan ja ovat näin "ylityöllistettyjä". Siihen minä laitan rajan etten tuohon suostu.

Pitää osata vaatia ja vaalia myös itseään ja perhettään, ei tämä muuten toimisikaan.
Minä olen joskus aikoinaan itseni tähän soppaan ajanut ja voin kokemuksesta kertoa että pää ei kestä sitä loputtomiin.
 
No on onnistunut ja eivät nuo minusta halua luopua vaikka välillä nostankin kädet pystyyn että en tähän hommaan lähde.
Esim. pikkujoulut ja sellaiset mä jätän väliin kun en koe tarpeelliseksi seurustella työkavereiden kanssa sen enempää kuin mitä messu- ja työreissuilla iltaisin tulee tehtyä.
Jos oon tehny paljon reissua, merkkaan kalenteriin kokonaisen toimistoviikon rästihommille että saan reissuihin taukoa.
En oo kyllä yhtään sellainen ihminen että kieli pitkällä, nöyränä kuin koira suostun kaikkiin pyyntöihin ja käskyihin. Ihan oikeasti, ei se niin vaikeaa ole sanoa EI.

miten mulle tulee vaikutelma että sä et olis ihan johtajatasolla duunipaikallas?
 
[QUOTE="miia";29107912]Mitä sä teet työksesi, etkö saa siitä vaikka jonkun koulutusreissun jonnekin? Sais mies hoitaa lapsia sitten sun työmatkan ajan.[/QUOTE]

Joskus olen ollut mutta vain päivän reissuilla. Lähtenyt kotoa ennen klo 6 ja palannut klo 23 mennessä silloinkin on jo mies soitellut perään kun ei halua olla kaksin yötä lapsen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja TriplaIsä;29107921:
Minä olen joskus aikoinaan itseni tähän soppaan ajanut ja voin kokemuksesta kertoa että pää ei kestä sitä loputtomiin.

Se on taivahan tosi. Ensin tavoitellaan sitä pomon paikkaa ja tehdään niska limassa duunia koko ajan, pahimmassa tapauksessa perhe hajoaa siinä pyörteessä kun se työ menee kaiken edelle, ylennys ja palkankorotus pääasiana.
Olen jo usean kerran todistanut kun tuossa tilanteessa tyyppi on a)saanut burn outin b) itse irtisanoutunut c) elää nyt ilman mitään muuta elämän sisältöä kuin se työ.

Mä olen kieltäytynyt yhdestä ylennyksestä vedoten pieniin lapsiin ja ajankäytön mahdottomuuteen.
 
miten mulle tulee vaikutelma että sä et olis ihan johtajatasolla duunipaikallas?

En ole. Olen ns. ylempi toimihenkilö, mutta mulla ei ole alaisia.
Mulle ei raha ole merkannu niin paljon että olisin lähtenyt johtotason hommiin. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia.
Mutta saan arvostusta siinä työssä mitä teen ja ihanan vapaat kädet. Kunhan hoidan hommani tyylillä ja tulosta aikaan niin saan aika paljon itse vapautta ja määräillä aikatauluni. Myös minun mieheni työ vaatii kerran kuukaudessa viikon minua olemaan kotona vetovastuussa.
Pieni pohjakosketus piti kokea tuossa vuosi sitten urakehityksessä kun olin vastahankaan mutta nyt on taas tilanne parempi ja olen pystynyt vastuutakin ottamaan lisää.
 
En ole. Olen ns. ylempi toimihenkilö, mutta mulla ei ole alaisia.
Mulle ei raha ole merkannu niin paljon että olisin lähtenyt johtotason hommiin. Ehkä sitten kun lapset ovat isompia.
Mutta saan arvostusta siinä työssä mitä teen ja ihanan vapaat kädet. Kunhan hoidan hommani tyylillä ja tulosta aikaan niin saan aika paljon itse vapautta ja määräillä aikatauluni. Myös minun mieheni työ vaatii kerran kuukaudessa viikon minua olemaan kotona vetovastuussa.
Pieni pohjakosketus piti kokea tuossa vuosi sitten urakehityksessä kun olin vastahankaan mutta nyt on taas tilanne parempi ja olen pystynyt vastuutakin ottamaan lisää.

ehkä sun ei sitten kannattais julistaa miten helppoa johtajan työ on jos itse olet valinnut pysytellä asiantuntijatehtävissä
 
eli sä olet valmis harkitsemaan sen tosiasian myöntämstä, että joissain duuneissa työajat paukkuu vaikka olis kuinka raskaat munat?

En mä ole sitä kieltänytkään missään vaiheessa? Mutta sen sanon että munattomuutta on siihen kurimukseen lähteä jos siihen ei itsellä rahkeet/halu riitä tai perhe jää auttamatta pahasti paitsioon.
Mä olen erittäin tyytyväinen tähän tilanteeseen, palkka on varmasti tarpeeksi hyvä, jää rahaa säästöön, ja tosiaan kuten kerroin niin perhe saa myös minulta aikaa takaisin vastaamaan poissaolojani.
En näkisi mitään järkeä lähteä tässä kohtaa johtotehtäviin, siihen hommaan minun puolesta joutaa jo lapsensa kasvattaneet tai lapsettomat.
Mulla perhe on kuitenkin aina numero 1.
Jossain vaiheessa kun kuormitusta alkoi olla liikaa, harkitsin ihan oikeasti alavaihtoa matalapalkkaisempaan.
 
ehkä sun ei sitten kannattais julistaa miten helppoa johtajan työ on jos itse olet valinnut pysytellä asiantuntijatehtävissä

Mulla on siitä varsin hyvä tuntemus kun olen yritysjohtajan tytär.
Lisäksi seuraan mielenkiinnolla jatkuvasti ylempien kollegoideni avioeroja, burn outeja ja työlle omistautunutta elämää.
En ole missään kohdassa johtajan virkaa sanonut milläänlailla helpoksi? Näytä herranen aika se kohta?
 
En mä ole sitä kieltänytkään missään vaiheessa? Mutta sen sanon että munattomuutta on siihen kurimukseen lähteä jos siihen ei itsellä rahkeet/halu riitä tai perhe jää auttamatta pahasti paitsioon.
Mä olen erittäin tyytyväinen tähän tilanteeseen, palkka on varmasti tarpeeksi hyvä, jää rahaa säästöön, ja tosiaan kuten kerroin niin perhe saa myös minulta aikaa takaisin vastaamaan poissaolojani.
En näkisi mitään järkeä lähteä tässä kohtaa johtotehtäviin, siihen hommaan minun puolesta joutaa jo lapsensa kasvattaneet tai lapsettomat.
Mulla perhe on kuitenkin aina numero 1.
Jossain vaiheessa kun kuormitusta alkoi olla liikaa, harkitsin ihan oikeasti alavaihtoa matalapalkkaisempaan.

viestissä #42 sanoit että johtajat saavat yleensä pitää edustustehtävissä palaneet illat myöhemmin vapaana ja viestissä #47 jatkoit aiheesta valaisemalla meitä että on munattomuutta jos ei näin pysty tekemään
 
No se on kyllä sitten munattomuutta. Oon ainakin itse pitänyt tietyn linjan siitä kuinka paljon minä suostun joustamaan ja odotan myös firman joustavan siitä edestä.
Homma toimii molempiin suuntiin.
Olen kyllä tavannut ja tunnen paljon niitä jotka ovat liikaan suostuneet, tehneet itsensä täysin korvaamattomaksi, istuvat lomillakin läppäri sylissä ja eivät vaadi apua/assistenttia ja pahimmassa tapauksessa eivät pysty yhtään vastuuta antamaan muille vaan sotkevat joka paikassa oman lusikkansa soppaan ja ovat näin "ylityöllistettyjä". Siihen minä laitan rajan etten tuohon suostu.

Pitää osata vaatia ja vaalia myös itseään ja perhettään, ei tämä muuten toimisikaan.

Tässä kyllä mielestäni annat ymmärtää, että se on aika helppoa jos vain on tarpeeksi munaa ja on tiukkana.
 
viestissä #42 sanoit että johtajat saavat yleensä pitää edustustehtävissä palaneet illat myöhemmin vapaana ja viestissä #47 jatkoit aiheesta valaisemalla meitä että on munattomuutta jos ei näin pysty tekemään

No en tiedä mut kyllä meidän firmassa näin on. Kissanpäivät vissiin?
Mun isällä ei kyllä ollut niin, mutta ehkä se on firman politiikasta kiinni miten hommat menee? Meillä ainakin johtajat lomailevat parhaaseen aikaan aina ja muut vasta sitten. Vähän väliä on ylityöpäiviä kotosalla jne.
Mut aina niin ei tosiaan ole. Isän kohdalla ei ainakaan ollut mutta olikin yksityisyrittäjä.
 
Jos koko ihmisen evoluution aikana naisilla olisi ollut samanlainen asenne kuin nykypäivän palstamammoilla että perhe ja sen kanssa läsnäolon pitää aina olla miehellä etusijalla ja kaiken muun tulee jäädä taka-alalle niin koko ihmiskunta olisi lakannut olemasta jo hyvin kauan sitten.

Evoluutio on nyt mennyt siihen pisteeseen että ne naiset, ÄIDIT, juoksee muualla kuin lasten perässä. Pian varmaan käy niin että evoluutio surkastaa naisten lisääntymiselimet ja lastensaanti loppuu tai miehille kasvaa kohtu.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle harmaana;29108034:
Tässä kyllä mielestäni annat ymmärtää, että se on aika helppoa jos vain on tarpeeksi munaa ja on tiukkana.

Kuten kerroin edellisen sivun viestissäni niistä "teen itseni korvaamattomaksi"-ihmisistä. Heillä ei ole helppoa, he menevät siihen mukaan täysillä ilman että vaativat mitään itselleen. Mutta minusta se on täysin munattomuutta että suostuu kaikkeen, hyppää kun käsketään hypätä, vaikka se tarkoittaisi perheen tuhoamista.

Mielestäni on kaksi eri asiaa ajaa itsensä piippuun "koska on pakko" ja sitten se että taistelee myös oman jaksamisensa puolesta vaikka se joskus tarkoittaakin sitä että palkankorotus liukenee hyppysistä.
Meillä on kahdenlaisia johtajia, niitä jotka tekee kaiken, niitä jotka viettävät iisiä elämää.
Minä en ole johtaja ja olen tyytyväinen työ/perhe-balanssiimme. Olisin voinut olla, silloin joutuu kumartamaan toiseen suuntaan, pyllistämään toiseen.
 

Yhteistyössä