No tää Ehlers-Danlos.
Kudostyyppi. Mullakin on se, diagnosoin itse lääkiksessä ollessani, ja semmoinenhan, jonkinasteinen, mulla onkin.
Mutta, mitä siitä? Olen lääkiksen jälkeen elänyt hyvinkin 30 vuotta. Sairauden etenemistä voidaan ehkäistä elintapoja huomioiden. Niinkuin varmaan elämässä yleensä? Kuntosali, järkevä liikunta johon ei liity äärimmäisyyksiä eikä vaaraa nivelten väärinkäytöstä (siis vaikka pääsee spagaatiin, ei sitä ole järkevää harrastaa, jos tukirakenteita ei ole), kyllä juu. Tiedossa on. Kaksi synnytystä käynnistynyt, kun kalvot ei kestäneet, lapset kuitenkin onneksi suht kypsiä syntymään. Kolmatta en uskaltanut. Yksi aneurysmaverenvuoto, joka lähes vei hengen. Mutta onneksi en tuosta tiennyt etukäteen, koska mitään, siis toistan ei mitään, olisi ollut tehtävissä etukäteen. Arvet paranee huonosti. Sou? Silti niitä tulee kun iho on herkkä hajoomaan mistä milloinkin, ja haavat eivät erittäin hyvin parane.
Toisaalta tähän "syndroomaan" liittyvät myös kauniit ja säännölliset kasvonpiirteet, suora nenänselkä, säännölliset piirteet (poikkeuksellisen säännölliset; munkin naaman puolieron tekee vain kulman yllä oleva arpi joka laittaa toisen kulmakarvan vähän eri tavalla käyttäytyväksi). Ja joskus niistä yliliikkuvista nivelistä on iloakin... esim. sängyssä.
Minusta Ehlers-Danlos ei ole mikään tauti, vaan geenityyppi, ominaisuus.