Toisin sanoen meidän pitää ruveta juomaan, jotta lapsi oppisi kohtuukäytön? Jeesus tätä palstalogiikkaa....
Jos meillä olisi tapa juoda vaikka se saunakalja tai ruokaviinit, se tuskin hetkauttaisi lasta mitenkään koska olisi tottunut siihen alusta saakka. Mutta kun ei olla juotu, kun ei vaan yksinkertaisesti maistu, niin se tilanne olis hänelle ihan outo. Ihan sama kuin yhtäkkiä pistäisin tupakaksi lapsen edessä (joo, mä en myöskään polta). Kyllä se tilanne taatusti ahdistaisi, että miksi tuo nyt noin tekee.
Eikä meitä vaivaa se, että lapsi ahdistuisi meidän juomisesta. Kun me ei kerran juoda, niin ei hän myöskään ahdistu. Se, mistä tämän ahdistuksen ylipäätään huomasin, oli tilanne, jossa join alkoholitonta siideriä. Lapsi kysyi ihmeissään, että äiti, juotko sä viinaa. Selitin, että en, tässä ei ole alkoholia mukana. Lapsi kysyi, että juoko "Pertti" alkoholia (mies samoissa juhlissa). Sanoin, että juo, ja se on ihan ok kun sitä juo sopivasti eikä liikaa.
Meillä päin tosiaan on noita alkoholisteja ja tyttö pelkää niitä. Joten todennäköisesti hänen aivonsa yhdistävät, että alkoholistit juo alkoholia, siksi ne on tuollaisia. Jos juo alkoholia, tulee tuollaiseksi. Paha mun on mennä sinne aivoihin kääntämään katkaisijaa, kun kerran selittäminen ei toistaiseksi häntä vakuuta.
Tietenkään ei pidä käyttää alkoholia jos ei siitä pidä ja se on täysin fine. 
