Oon pilannut kaiken... ihan kaiken..mitenköhän saisin anteeksi

  • Viestiketjun aloittaja sattuuliikaa
  • Ensimmäinen viesti
sattuuliikaa
Mies on ollut masentunut ja ahdistunut, koska meille on tulossa kaksoset...
Raskaus on jo melko pitkällä ja jouduin pyytämään erikoisluvan aborttiin. Tuntuu,että olen kiintynyt lapsiin ja vaikka en uskovainen olekaan, niin pelkään miten minut kuoleman jälkeen tuomitaan, jos "tapatan" nämä kaksi pientä...
Puhuimme miehen kanssa asiat läpi ja koska....rakastan häntä lupasin abortin tehdä vaikkei se mielestäni olekaan oikea ratkaisu.
Aborttipäätöksen kuultuaan mies piristyi todella, puhuimme että ystävyytemme jatkuu tästä huolimatta. Olemme siis pelkkiä ystäviä vaikka minulla onkin vahvoja tunteita miestä kohtaan edelleen.
Eilen, kun aika keskeytykselle koitti, en pystynytkään siihen. Menin täysin paniikkiin, käteni muuttuivat jääkylmiksi ja veri pakeni niistä. Tuntui että pyörryn, oksetti.
Sain hyperventilaatiokohtauksen ja lääkärin kanssa juteltuani oli hän vahvasti sitä mieltä että miettisin asiaa vielä..
Mies kysyi myöhemmin päivällä vointiani, enkä pystynyt musertamaan häntä, joten annoin hänen ymmärtää että tein abortin.
Hän sanoi olevansa helpottunut ja näin kuinka kivi putosi sydämeltänsä. Ajattelin, etten murskaa hänen tulevaisuuttaan vaan muutan "töiden perässä" pois ja synnytän ja hoidan lapset ilman häntä.
Näin kuitenkin koko yön kamalia painajaisia asiasta ja vihaan valehtelua, joten suunnitelmistani huolimatta en pystynyt olla itseni kanssa vaan tunnustin tänään asian miehelle.
Hän suuttui ja sanoi ettei halua olla kanssani enää tekemisissä. Että olen pilannut kaiken ja että hänellä on nyt parempi olo kuin pitkään aikaan...
Tiedän ettei hän voi riemustakaan hyppiä koska valehtelin, mutta hän ei edes yritä ymmärtää.. Tekoni oli kauhea, mutta tunnustin sen hänelle melkein heti... hän ei vaan anna anteeksi. Itkin päivällä tunteja ja tuntuu että pääni halkeaa tästä syyllisyydestä, ja siitä että menetin parhaan ystäväni.
Onkohan mitään mitä voisin asian eteen enää tehdä?
Varasimme minulle uuden ajan keskeytykseen ensi viikolle, mutten pysty keskittyä asiaan yhtään sen vaatimalla tavalla, sillä ajatukseni pyörii kokoajan tässä riidassa...
 
sattuuliikaa
[QUOTE="vieras";29060415]Et sä missään nimessä voi mennä keskeytykseen, kun se tuntuu susta noin pahalta. Ei, ei, ei. Sä tulet katumaan sitä lopunelämäsi.[/QUOTE]

Kadun myös jos menetän näin tärkeän ihmisen elämästäni.. Hänestä on tämän puolen vuoden aikana tullut yksi parhaista ellei jopa paras ystäväni. + etten todella halua satuttaa häntä enää... en yhtään enempää
 
"Mie"
Kasvatat lapset ilman miestä/ystävääsi. Kasvatat ne vaikka yksin, tai jonkun toisen miehen kanssa, jos sellaisen mahdollisesti rinnallesi löydät. Varmati tämä mies, siis lasten isä alkaa vähintään muutaman vuoden kuluttua miettiä että mitä hänen lapsilleen mahtaa kuulua yms.

Kaksi pientä vauvaa yhtäaikaa varmasti saattaa pelottaa ja tuntua mahdottomalta ajatukselta, mutta kyllähän se ajan kanssa helpottaa.
 
sattuuliikaa
[QUOTE="vieras";29060433]Paras ystäväsi? Ei ystävät käyttäydy noin.

Pidät vauvat ja tuota "ystävää" sinä et tarvitsekaan.[/QUOTE]

Tiedän etteivät käyttäydy, mutta olen yrittänyt antaa anteeksi hälle kun on niin masentunut ja shokissa tästä kaikesta... :( oikeasti kyseessä on välittävä ja hyvä mies!
 
"Henriikka"
"vieras"
Kadun myös jos menetän näin tärkeän ihmisen elämästäni.. Hänestä on tämän puolen vuoden aikana tullut yksi parhaista ellei jopa paras ystäväni. + etten todella halua satuttaa häntä enää... en yhtään enempää
Vähemmän sä sitä tulet katumaan kuin lastesi aborttia. Trust me. Ja mä en todellakaan ole aborttia vastaan, pidän sitä oikein hyvänä vaihtoehtona tietyissä tilanteissa. Mutta sä et sitä itse halua, joten ei missään nimessä aborttia.

Onko sulla tosi huono itsetunto?
 
"vieras"
Nyt heti lopetat yhteydenpidon tuohon mieheen ja alat hankkia itsellesi tukiverkostoa auttamaan vauvojen kanssa. Onko sun vanhemmat elossa ja onko heistä mahdollista saada lastenhoitoapua?

Neuvolassa juttelet tilanteesta että olet tulossa kaksosvauvojen yksinhuoltajaksi. Saat taatusti kunnallisen perhetyöntekijän avuksi.

Käyt läpi kaikki ystäväsi että kenestä voisit saada apua vaikka vain pieneksi hetkeksi. Kun katson omia kohta 5v kaksosia tuossa istumassa television ääressä en voisi kuvitella että heistä voisin luopua. Mitään niin rakasta ei ole kuin nuo lapset. Mies joka haluaa päästä eroon omista lapsistaan ei ole sun tunteidesi arvoinen.
 
sattuuliikaa
[QUOTE="vieras";29060450]Vähemmän sä sitä tulet katumaan kuin lastesi aborttia. Trust me. Ja mä en todellakaan ole aborttia vastaan, pidän sitä oikein hyvänä vaihtoehtona tietyissä tilanteissa. Mutta sä et sitä itse halua, joten ei missään nimessä aborttia.

Onko sulla tosi huono itsetunto?[/QUOTE]

ON, mistä arvasit? :(
 
"vieras"
ON, mistä arvasit? :(
No hah, mistäköhän? Oisko siitä, että olet valmis tekemään abortin, koska lasten isä niin haluaa? Tai siitä, että pidät sinua huonosti kohtelevaa miestä parhaana ystävänäsi? Tai siitä, että roikut kiinni miehessä, jota rakastat, mutta joka pitää sinua vain ystävänä? Tai siitä, että pelkäät katuvasi tämän miehen menettämistä yhtä paljon kuin aborttia, jota et halua tehdä?
 
sattuuliikaa
[QUOTE="vieras";29060475]No hah, mistäköhän? Oisko siitä, että olet valmis tekemään abortin, koska lasten isä niin haluaa? Tai siitä, että pidät sinua huonosti kohtelevaa miestä parhaana ystävänäsi? Tai siitä, että roikut kiinni miehessä, jota rakastat, mutta joka pitää sinua vain ystävänä? Tai siitä, että pelkäät katuvasi tämän miehen menettämistä yhtä paljon kuin aborttia, jota et halua tehdä?[/QUOTE]

Näinhän se on, säälin jopa itseäni kun luen tätä tekstiä mutten silti osaa muuttua..
 
"minna"
Se nyt ainakin tarinasa mättää että melko pitkällä oleva raskaus ja poikkeuslupa ei onnistu kuin siinä tilanteessa jos sikiöllä/ sikiöillä on löydetty esim. ultraäänessä jotakin poikkeamia. Terveeksi todettujen vauvojen abortointi ei onnistu enää raskausviikon 12 jälkeen. Myöhäisempään aborttiin pitää olla jokin todellinen syy.
 
En mä nyt heti tuomitsis tuota miestäkään maailman huonoimmaksi ihmiseksi, jos tosiaan on ollut masentunut/elämä muutenkin sekaisin, voi tuollainen uutinen järkyttää maailmaa aika lailla. Aborttia ei silti kannata tehdä jos itse et sitä kerran halua, mutta anna tuolle miehelle hiukan aikaa ja tilaa miettiä asioita, kuka tietää vaikka ajatus alkaisi tuntua paremmalta kunhan sitä on saanut sulatella. Kerro että olet valmis ottamaan koko vastuun lapsista, mutta että hän on tervetullut elämäänne jos sitä haluaa. Mahdottomasti voimia sinulle, toivon todella että sinulla on läheisiä joihin voit tilanteessasi turvata!
 
Heivaa tollanen kutale pihalle ja pidä lapset. Hetken tekee kipeetä, aika kuitenkin aina parantaa haavat. Eniten katuisit tuota aborttia, saattaa kuulema joillain abortin tehneillä kummitella mielessä jopa vuosikymmenienkin päästä.

Hmmm.. Ootte ystäviä, aika erikoinen ystävä, kun ei tue sua yhtään ja painostaa sua tekemään noin ison teon, jolla on kauaskantosia seurauksia. Mutta, kannattais kaivaa se oma tahto esiin ja itsesi kunnioitus, vai meinasitko loppu ikäsi tehä joka asiassa, kuten tuo mies haluaa? Ihme meininkii ja ihmettelen kuka vapaaehtosesti alistuu tollaseen kakkaan.
 
  • Tykkää
Reactions: mars bébé
sattuuliikaa
[QUOTE="minna";29060512]Se nyt ainakin tarinasa mättää että melko pitkällä oleva raskaus ja poikkeuslupa ei onnistu kuin siinä tilanteessa jos sikiöllä/ sikiöillä on löydetty esim. ultraäänessä jotakin poikkeamia. Terveeksi todettujen vauvojen abortointi ei onnistu enää raskausviikon 12 jälkeen. Myöhäisempään aborttiin pitää olla jokin todellinen syy.[/QUOTE]

Syyksi riitti että kerroin miehen lähteneen ja jättäneen minut yksin ja kun sain tietää kaksosista niin kuorma kaksinkertaistui. En koe että minusta on vielä äidiksi, olen liian nuori. Jos olisimme suhteessa niin tukisimme toinen toisiamme aina kun toinen meinaa sortua mutta nyt olisin yksin.

Tiedän että abortti on ainoa oikea vaihtoehto, mutta tunnen siitä silti järkyttävää syyllisyyttä.
 
"äiti88"
Kappas keppanaa, kun just päivällä täällä oli joku toinen mamma joka odotti yhtä lasta, ja päätti valehdella abortista ja muuttaa keskisuomeen ja kasvattaa lapsen siellä....

ehkä saisit siltä vertaistukea :D
 
niin siis 12vko asti saa abortoida oikeastaan ilman syytä, siitä 20vko asti erityisestä syystä ja 24 vko asti sikiön vamman tai hengenvaarallisen tilan takia. Tämä siis sille joka meinasi että ei ole totta...
 
"vieras"
Miehesi ei ole mikään paras ystävä kenellekään. Itsekin olen heikko, mutta tuommoista en katsoisi päivääkään Kirjoitat, että "jos olisitte suhteessa niin tukisitte toinen toistanne aina kun toinen meinaa sortua". Sortua siis mihin? Kirjoitit, että rakastat lapsia, jotka kasvavat sisälläsi. Ja heitä ei voi korvata mikään. Sen sijaan tuommoinen mies joutaa poistaa viipymättä tuttavapiiristään ja etsiä parempaa tukiverkostoa. Et ole velvollinen häntä hoitamaan, hakekoon itse apua itselleen. Taloudellisesti pärjäätte kyllä vauvojen kanssa. Joten yritä nyt nopeasti koota parempi tukiverkosto.
 
sattuuliikaa
[QUOTE="äiti88";29060537]Kappas keppanaa, kun just päivällä täällä oli joku toinen mamma joka odotti yhtä lasta, ja päätti valehdella abortista ja muuttaa keskisuomeen ja kasvattaa lapsen siellä....

ehkä saisit siltä vertaistukea :D[/QUOTE]

Sain tän idean itseasiassa eräältä toiselta käyttäjältä täällä... Se kuulosti olevan valoa tunnelin päässä, mutten tajunnut ettei tollanen tulis ikinä menemään läpi.Mitä jos mies käy Facebok-profiilissani? Tapaa kavereitani baarissa/kaupasssa/missä vaan? Jutut liikkuu kuitenkin... Ja sitten hän vasta vihainen olisi ollut eikä olisi pystynyt yhtään suhtautua asiaan. Nyt halusin antaa hänelle aikaa kuitenkin :(
 
"vieras"
Jossei ole saanut aborttia tehtyä ennen 12 raskausviikkoa niin mun mielestä voisi sitten synnyttää ne lapset. Adoptiojonossa on satoja pariskuntia vailla lasta.

Ihan varmasti se tulevaisuus pelottaa ja arveluttaa mutta sä olet jo äiti niille vauvoille jotka kasvavat vatsassasi.
 

Yhteistyössä