[QUOTE="vieras";29009987]Mä olin ennen sitä mieltä että homous on täysin luonnollista ja luontevaa, eikä siinä ole mitään negatiivista.
Homoutta vastustaviin/kritisoiviin suhtauduin hyvin vihamielisesti,agressiivisesti ja ylimielisesti ja ajattelin homouden hyväksymisen olevan ihmisoikeuskysymys.
Jossain vaiheessa tuli kuitenkin sellainen elämäntilanne, että aloin kyseenalaistamaan omia ajatuksiani ja mielipiteitäni.
Mitä enemmän mietin, sitä enemmän ymmärsin kuinka suuri osa ihmisten mielipiteistä ja ajatuksista riippuu ihmisen maailmankuvasta ja miljoonista pikkuasioista.
Useimpiin asioihin ei ole yksiselitteistä ja ainoaa totuutta,eikä sitä välttämättä koskaan edes saada selville.
Aloin suhtautumaan avoimesti ja uteliaisuudella erilaisten ihmisten ajatuksiin ja maailmankuviin ja huomasinkin ymmärtäväni heitä,vaikken samaa mieltä olisikaan.
Musta vaan tuntuu ettei ole mitään järkeä taistella ja tapella lapsellisesti siitä kumpi on oikeassa, eihän se mihinkään muuhun johda kuin vihaan ja pahaan mieleen.
On kuitenkin aika harvinaista että ihminen voisi elää niin että hyväksyisi etteivät omatkaan mielipiteet välttämättä ole totuus, ihminen on erehtyväinen ja toinenkin voi olla oikeassa.
Uskomusten varaista on hyvin moni asia, faktoja löytyy suuntaan jos toiseen ja ihminen yleensä löytää sitä mitä etsii.
Paljon hedelmällisempää olisi mielestäni hyväksyä että on eritavoin ajattelevia ihmisiä ja tulee aina olemaan,keskittyä ymmärtämään avoimesti miksi toinen ajattelee niinkuin ajattelee ja kyseenalaistamaan myös omat mielipiteensä.
Hyväksyä se että eri mieltä ollaan, mutta kumpikin on silti kunnioituksen ja ihmisarvon ansaitsevia ihmisiä.
Keskustella avoimesti(avoimuus ei ole sitä että pilkataan,ollaan halveksimia ja syljetään kaikki ulos mitä mieleen tulee),kunnioittavasti,myötätunnolla ja rakkaudella.[/QUOTE]
JUURI NÄIN. Harvinaisen fiksu kirjoitus.