Olen hetero, eikä minun tarvitse pitää meteliä itsestäni, jotta minut ja perheeni otettaisi huomioon ja saisin samat ihmisoikeudet kuin muutkin suomalaiset. Minun ei tarvitse, koska minulla on ne kaikki. Kun menen jonnekin, kaikki olettavat minun olevan hetero ja lapsillani olevan isä. Minun ei tarvitse sanoa, että "ei mulla ole miestä, vaan vaimo" tmv, ja miettiä onko turvallista kertoa tämä tai sähähtääkö joku paikallaolijoista jotakin ilkeää perhemuodostani tai parisuhteestani. Minun ei työpaikallani tarvitse miettiä, voinko ja saanko puhua puolisostani ja esim. kesälomatekemisistä perheeni kanssa. Minun ei tarvitse pelätä, että joku huudahtaa, että mitä sä nyt korostat sun seksuaalista suuntautumistasi kertomalla lomastanne Tanskassa.
Minun ei tarvinnut meittiä, voinko mennä naimisiin rakastamani ihmisen kanssa. Minun ei tarvinnut pelätä, että miten sukuni ja lähipiirini suhtautuvat puolisoni sukupuoleen. Mieheni persoonana ei ehkä miellytä kaikkia, mutta se ei johdu hänen sukupuolestaan. Minun ei ole tarvinnut miettiä saanko luvan perustaa perheen. Tokikaan ei ollut itsestään selvää, saadaanko lapsia edes alulle, mutta se on ollut edes vaihtoehtona eikä onneksi superkalliisiin hoitoihin ole tarvinnut mennä. Heteroiden ei ole tarvinnut pohtia vuosien varrella antaako laki oikeuden lapsen hankintaan ja myöntääkö laki vanhemman oikeudet lapsen tosiasiallisille vanhemmille. Olen tosi etuoikeutettu siinä, että on ollut aivan itsestäänselvyys kaikille, että me pariskuntana olemme oikeutettuja perustamaan perheen ja toimimaan näiden lasten vanhempina. Kukaan ei ole kyseenalaistanut sitä. Eikä kukaan hetero oleta, että heidän perhesuunnitteluaan kyseenalaistetaan, jos he vaan vaikuttavat kypsiltä aikuisilta, joilla on asiat kunnossa, eikä esim, päihdeongelmia tmv. Vaikka asiat eivät olisi yhtään kunnossa, saavat heteroparit saattaa lapsia tähän maailmaan. Kun ne lapset otetaan huostaan, ei niitä anneta kahden naisen tai miehen perheeseen (joita on koulutettuna sijais- ja tukivanhemmiksi iso läjä valmiina auttamaan), vaan säilötään mieluummin laitokseen, kunnes joku heteropari huolii heidän, jos huolii.
Lasteni ei ole tarvinnut kuulla vieraiden ihmisten haukkuvan heidän perhemuotoaan. Lapsilleni on itsestäänselvyys, että lauluissa, kirjoissa ja tv-ohjelmissa vilisee 99 prosenttisesti yhden äidin ja yhden isän perheitä, sellaisia kuin heillä. Heidän ei ole tarvinnut ihmetellä, miksi kukaan ei paina kirjoja tai tee lauluja heidän perheensä kaltaisesta perheestä. Heille vilisee samaistumiskohteita aivan kaikkialla. Lapsilleni ei näin hiljaisen passiivisesti viestitetä, että sinun perheesi on outo ja vääränlainen.
Mun ei ole tarvinnut pelätä työhaastattelussa, että jos työnantaja googlettaa minut ja löytää nimeni jonkun homoyhdistysken vanhoista hallitustiedoista, enkä siksi saa työtä, vaikka hakijoista pätevin tai ainoa hakija olisinkin. Minun ei tarvitse pelätä kertoa puolisoni sukupuolesta työhaastatteluissa, eikä missään. Ei tule mieleenkään kertoessani, että joku katsoisi minua vinoon, sanoisi jotain rumaa, kieltäytyisi yhteistyöstä tai häipyisi paikalta parisuhteestani kuultuaan. Minun ei ole tarvinnut saada poliisilta kirjettä, jossa kerrotaan minun nimeni löytyneen uusnatsien tai muun äärioikeiston tappolistalta.
Minun perheen ei ole ikinä tarvinnut pelätä naapurien, yhteiskunnan tai minkään ryhmän vainoa perhettäni kohtaan. Jos minusta tehdään lehtijuttu, oli se sitten perheenä, työntekijänä tai mistä vaan aiheesta, niin kukaa ei kirjoita tekstiin "hetero". Minun seksuaalista suuntautumista ei käytetä minun määrittelijänä. Minut otetaan vastaan ja nähdään muunakin kuin heterona.
Minä en pelkää, että ihmisiä yhdenvertaistavat lait veisivät minulta mitään. Näen, että tämä maa on parempi paikka minunkin perheelleni, jos se vähentää laeilla ja muilla toimillaan kaikenlaista syrjintää ja eriarvoisuutta. Jos naisparit ja miesparit menevät naimisiin, ei minun avioliittoni mitätöidy tai muutu mitenkään vähemmän arvokkaaksi, päinvastoin.
Minulla on kaikki Suomen oikeudet olla olemassa ja olla tässä parisuhteessa ja perheessä. Tämä on aina ollut heteroiden yhteiskunta ja on sitä yhä. Heteroille kaikki on itsestäänselvää. Meidän ei tarvitse huutaa, että huomatkaa ja ottakaa meidätkin huomioon, koska niin tehdään jo kaikkialla. Ei ole mitään lakia, jossa homoilla tai lesboilla olisi minua enemmän oikeuksia, minulla sitä vastoin on heitä enemmän oikeuksia, myös ihmisoikeuksia. Mä olen tän yhteiskunnan mielestä parempi ja oikeanlaisempi kansalainen kuin saman kadun naissuhteessa elävä äiti.
Kirjoita vielä jotain. On muuten aika tylsää täällä