Miksi hankit lapsia, jos et pidä lapsista?

Aina välillä kuulee jonkun vanhemman sanovan, ettei oikeastaan pidä lapsista, ainoastaan omistaan. Tämän kyllä tajuan ihan hyvin, ei siinä mitään. Mutta minua ihmetyttää, miten kellekään tulee ylipäätään mieleen hankkia lapsia, jos ei kerran ole koskaan erityisesti viihtynyt lasten seurassa ja pitää lapsia yleisesti ottaen ärsyttävinä. Ovatko nämä vahinkolapsia kaikki vai onko asialle jokin muu selitys?

 

Voitko kuvitella; mullaon kolme lasta ja mä työskentelen lasten parissa mutta muuten en mitenkään päin halua olla lasten kanssa tekemisissä, paitsi niiden lasten kanssa joita rakastan omieni lisäksi (nämäkin yhden käden sormilla laskettavissa).

Jos olen lasteni kansa jossain niin välttelen muita lapsia. En halua seurustella leikkipuistossa tai muualla muiden lapsien kanssa. Hakeudun tilanteesta pois jos vieras lapsi tule jutulle (tottakai vastaan ja olen ystävällinen mutta en jatka juttua vaan hivuttaudun pois). Yms yms.

En vain halua olla lasten lähellä. Saan niistä tarpeekseni muutenkin.

 

No mä olin 28-vuotiaaksi varma etten hanki. Mutta sitten kävi niin että jouduin mahdollista raskautta pelätessä käymään asian läpi, ja lopulta kun en ollutkaan raskaana, huomasin hieman pettyväni. Sitten iski vauvakuume.
Yhäkään en pidä muiden lapsista. Omakin on välillä haastava, mutta rakastan silti, ja aika hyvät hermot mulla näköjään on omien suhteen.

 

Voitko kuvitella; mullaon kolme lasta ja mä työskentelen lasten parissa mutta muuten en mitenkään päin halua olla lasten kanssa tekemisissä, paitsi niiden lasten kanssa joita rakastan omieni lisäksi (nämäkin yhden käden sormilla laskettavissa).

No kuulostaapa surulliselta.

Olisi ihan kiva, jos tähän ammattiin hakeutuisi vain aikuisia, jotka aidosti pitää lapsista ja välittää heistä. Se kun kyllä välittyy myös lapsille koko olemuksessa se kylmyys, vaikka käytökseltään korrekti olisikin.

Se taas, että vapaa-ajalla haluaa tehdä muuta kuin kaitsea lapsia, on eri juttu, mutta tämä aloitushan koski nyt nimenomaan ihmisiä jotka -ei pidä lapsista-.

 

No tuota, luulenpa että suuri osa ihmisistä on kuten minä. lapsia ei edes huomaa, kun ei ole omia. Kun saa omia, alkaa muut pennut ärsyttää.

Normaali ihminen tajuaa, että jos minua ärsyttää muiden pennut (omien lasten kavereita lukuunottamatta) myös muita ärsyttää minun pennut, joten normaali pitää ne itsellään ravintolassa ja muiss julkisissa tiloissa, katsoo että ne häiritsevät lähinnä itseään jos ketään, missä tahansa ollaan.

Normaali ihminen tiedostaa jo etukäteen, että ei kuulu siihen yhteen prosenttiin(tai ehkä promilleen? ihmiskuntaa, joka rakastaisi kaikkia lapsia, joten ei hankkiudu vapaaehtoisesti tilanteeseen, jossa joutuu esim. sietää pakolla miehen lapsia.

Suurin osa ihmisistä inhoaa toisten aiheuttamaa meteliä ja sotkua, ja sillä ei ole mitään väliä aiheutuuko se lapsista. Näiden aiheuttajaa inhoaa yhtä lailla oli se aiheuttaja lapsi tai aikuinen, paitsi kun ovat omia, joita ihminen on geeneissä ohjelmoitu rakastamaan.

Sitten on se yksi prosentti, ehkä promille, joka rakastaa kaikkia maailman lapsia.Itse en ole tavannut sellaista ihmistä, ehkä jotkut lapsettomat, sietävät kaikkia, jokin muuttuu kun ihmienn saa omia lapsia.

Jep, itse kuulun ihmisiin joka tykkää omasta rauhasta ja hiljaisuudesta. Omat lapset olen kasvattanut niin että omien kanssa viihdyn, on hiljaista ja rauhallista, lähes aina.
en kuulu ihmisiin, kenen mielestä lapsi on lapsi vain jos meteli raikaa ja paikat hajoavat.

 

[QUOTE="lastenhoitaja";29012788]No kuulostaapa surulliselta.

Olisi ihan kiva, jos tähän ammattiin hakeutuisi vain aikuisia, jotka aidosti pitää lapsista ja välittää heistä. Se kun kyllä välittyy myös lapsille koko olemuksessa se kylmyys, vaikka käytökseltään korrekti olisikin.

Se taas, että vapaa-ajalla haluaa tehdä muuta kuin kaitsea lapsia, on eri juttu, mutta tämä aloitushan koski nyt nimenomaan ihmisiä jotka -ei pidä lapsista-.[/QUOTE]

En missään nimessä tee tätäkään mutta en halua myöskään olla tekemisissä lasten kanssa vapaa-ajalla. Lasten kanssa tulen toimeen kyllä mutta on todella harvassa ne lapset joihin mulle muodostuu jonkinlainen tunneside niin että suostuisin enemmäkin olemaan tekemisissä.

 

Eniten juuri muiden lapsia inhoavat juuri ehkä lastenhoitajat, näkee katkeruudesta ja kireistä suupielistä, vaikka pakosta joutuu esittää pitävänsä kaikista....

 

[QUOTE="lastenhoitaja";29012788]No kuulostaapa surulliselta.

Olisi ihan kiva, jos tähän ammattiin hakeutuisi vain aikuisia, jotka aidosti pitää lapsista ja välittää heistä. Se kun kyllä välittyy myös lapsille koko olemuksessa se kylmyys, vaikka käytökseltään korrekti olisikin.

Se taas, että vapaa-ajalla haluaa tehdä muuta kuin kaitsea lapsia, on eri juttu, mutta tämä aloitushan koski nyt nimenomaan ihmisiä jotka -ei pidä lapsista-.[/QUOTE]

No todennäköisesti piti kaikista, kun omia ei ollut. Rehellisesti ei tule tähän vastaamaan, vaikka jo kertoi että ei pidä kuin omistaan, niin nyt tulee selittämään jotain muuta.

 

[QUOTE="öhöm";29012820]Eniten juuri muiden lapsia inhoavat juuri ehkä lastenhoitajat, näkee katkeruudesta ja kireistä suupielistä, vaikka pakosta joutuu esittää pitävänsä kaikista....[/QUOTE]

Se ehkä johtuu juuri siitä että he luulevat että heidän pitää esittää pitävänsä kaikista. Jos asennoituisi niin että ei tarvitse esittää mitään niin huomaisi tulevansa paremmin toimeen kaikkien kanssa.

 

[QUOTE="öhöm";29012828]No todennäköisesti piti kaikista, kun omia ei ollut. Rehellisesti ei tule tähän vastaamaan, vaikka jo kertoi että ei pidä kuin omistaan, niin nyt tulee selittämään jotain muuta.[/QUOTE]

Jahas, jä sä tulit jo taas haastamaan riitaa. No siinähän koitat.

 

öhöm: Muiden lapset eivät siis ärsyttäneet, ennen kuin vasta hankittuasi omia lapsia? Mikä tämän muutoksen sai aikaan? Mitä tunteita sinulla oli lapsia kohtaan, ennen kuin sait omasi?

 

Jahas, jä sä tulit jo taas haastamaan riitaa. No siinähän koitat.

täh?
Milloin olen sinua mitenkään aiemmin kommentoinut? en edes muista koko sun nimimerkkiä tai mitään juttujasi?

 

öhöm: Muiden lapset eivät siis ärsyttäneet, ennen kuin vasta hankittuasi omia lapsia? Mikä tämän muutoksen sai aikaan? Mitä tunteita sinulla oli lapsia kohtaan, ennen kuin sait omasi?

Kauankohan olet ollut palstalla? Näin käy kaikille. Useimmat pitvätä jollain tapaa miehenkin lapsista, kunnes tulee omia...

 

On eri asia "pitää kaikista", kuin taas pitää lapsista yleisesti. Kukaan ei voi pitää kaikista lapsista, niinkuin ei aikuisistakaan. Lapsetkin on yksilöitä. Mutta jos asenne ja ajatusmaailma on jo alkujaan sellainen, että ylipäätään ei pidä lapsista _ollenkaan_, niin on väärällä alalla. Mikäköhän järki silloin edes on alalle hakeutua... No, kyllähän tänne mätäpaiseita mahtuu, valitettavasti. Hoitotyössä kun ei saisi ollenkaan olla sellaista asennetta, että ei pidä ihmisistä. Ei täällä mitään koneita hoideta, vaan eläviä ihmisiä.

 

Kyllä minä omista lapsistani pidän.

 

Aina välillä kuulee jonkun vanhemman sanovan, ettei oikeastaan pidä lapsista, ainoastaan omistaan. Tämän kyllä tajuan ihan hyvin, ei siinä mitään. Mutta minua ihmetyttää, miten kellekään tulee ylipäätään mieleen hankkia lapsia, jos ei kerran ole koskaan erityisesti viihtynyt lasten seurassa ja pitää lapsia yleisesti ottaen ärsyttävinä. Ovatko nämä vahinkolapsia kaikki vai onko asialle jokin muu selitys?

Mä olen kuvaamasi henkilö. Lapset ei ole koskaan kiinnostanu tippaakaan, täysin äidinvaitoton yksilö ja olin varma etten niitä tee mutta...
Tapasin tuon miehen joka vei jalat alta, ja leikillämme aloimme puhumaan, että meidän lapsi olis varmaan tosi kaunis ja viisas ja siitä se ajatus sitten lähti. Yksi tehtiin ja olen kyllä ollut tosi tyytyväinen päätökseen. Ja olen ollut tosi huolehtiva ja omistautuva äitinä ja mielestäni pätevä.

Rakastan tuota omaa ja se on kaikki kaikessa mutta muiden lapset ei herätä mielenkiintoa. Lapset on ihan ok ja joskus näkee söpöjä yksilöitä joihin kiinnittää hieman huomiota. Vauvakuvat ei hellyytä.

 

Ja nykyään on myös paljon lapsettomia, jotka eivät pidä lapsista, koska lapsille ei pidetä kuria nykyään.

 

[QUOTE="lastenhoitaja";29012855]On eri asia "pitää kaikista", kuin taas pitää lapsista yleisesti. Kukaan ei voi pitää kaikista lapsista, niinkuin ei aikuisistakaan. Lapsetkin on yksilöitä. Mutta jos asenne ja ajatusmaailma on jo alkujaan sellainen, että ylipäätään ei pidä lapsista _ollenkaan_, niin on väärällä alalla. Mikäköhän järki silloin edes on alalle hakeutua... No, kyllähän tänne mätäpaiseita mahtuu, valitettavasti. Hoitotyössä kun ei saisi ollenkaan olla sellaista asennetta, että ei pidä ihmisistä. Ei täällä mitään koneita hoideta, vaan eläviä ihmisiä.[/QUOTE]

En mä voi sanoa etten pidä lapsista ollenkaan, onhan mulla omia ja teen työtä heidän kanssaan.

En vain työn ulkopuolella halua olla lasten kanssa tekemisissä enää yhtään.

Ja mätäpaisetta musta ei saa tekemälläkään, siitä kertovat jo vuositolkulla mulla pysyvät asiakkaatkin. Ja ihan elävinä lapsia pidän kyllä, ja elävänäkin ne pysyvät.

 

Mä pidän aidosti lapsista, mutta ymmärrän myös että kaikki eivät pidä.

Mutta mä työskentelen myös lasten parissa, mistä seuraa sellainen kumma ajatusjuoksu, että mä olen kiinnostunut vain lapsista. Eli kaikki ajattelevat, että mä ilahdun jos meille tupataan lapsia vahdittavaksi, että mä nautin kun saan osallistua kaikenlaisiin lastentapahtumiin kökällä vapaa-aikanani jne.. Mikä on hassua, ei kai muutkaan halua tehdä vapaa-ajallaan samaa kuin töissä? Lihanleikkaajat kaikki illat ihan onnessaan pienistää kotona keittiönpöydällä ruhoja ja jakelee niitä sukulaisille ja ystäville?

 

En ole välittänyt lapsista minäkään ennen kun sain omani. Esikoinen pisti kaiken uusiksi ja sitä vain on valmis tekemään kaikkensa lapsensa eteen mitä ei voi sanoin selittää. Koet sen vielä ap ja rakastut tunteeseen vaikka varsinaisesti lapsirakas et olisikaan.

 

Jaa. En mäkään pidä lapsista tai koe mitään viehtymystä vieraiden lasten kanssa puuhailuun. En pidä lasten koheltamista tai tekemiä asioita mitenkään kiinnostavina tai söpöinä, vaikka monen mielestä niin kuuluisi tehdä, koska hei "onhan ne lapsia, tuitui". En silti missään nimessä ole tyly jos lapsi hakeutuu seuraani tai juttelee. Kavereiden lapset jo jotenkin tuntee, ja kokee että ne on osa meidän kaveripiiriä vanhempiensa mukana.

Silti haluan omia lapsia ja se on ihan eri juttu.

 

[QUOTE="Lilli";29012872]Mä pidän aidosti lapsista, mutta ymmärrän myös että kaikki eivät pidä.

Mutta mä työskentelen myös lasten parissa, mistä seuraa sellainen kumma ajatusjuoksu, että mä olen kiinnostunut vain lapsista. Eli kaikki ajattelevat, että mä ilahdun jos meille tupataan lapsia vahdittavaksi, että mä nautin kun saan osallistua kaikenlaisiin lastentapahtumiin kökällä vapaa-aikanani jne.. Mikä on hassua, ei kai muutkaan halua tehdä vapaa-ajallaan samaa kuin töissä? Lihanleikkaajat kaikki illat ihan onnessaan pienistää kotona keittiönpöydällä ruhoja ja jakelee niitä sukulaisille ja ystäville?[/QUOTE]

Mä en kyllä ole törmännyt tuohon, vaikka siitä usein palstalla valitetaan. Päinvastoin.

 

[QUOTE="Lilli";29012872]Mä pidän aidosti lapsista, mutta ymmärrän myös että kaikki eivät pidä.

Mutta mä työskentelen myös lasten parissa, mistä seuraa sellainen kumma ajatusjuoksu, että mä olen kiinnostunut vain lapsista. Eli kaikki ajattelevat, että mä ilahdun jos meille tupataan lapsia vahdittavaksi, että mä nautin kun saan osallistua kaikenlaisiin lastentapahtumiin kökällä vapaa-aikanani jne.. Mikä on hassua, ei kai muutkaan halua tehdä vapaa-ajallaan samaa kuin töissä? Lihanleikkaajat kaikki illat ihan onnessaan pienistää kotona keittiönpöydällä ruhoja ja jakelee niitä sukulaisille ja ystäville?[/QUOTE]

Ja täältähän se tuli se miksi myös koitan vapaalla välttää kaikin tavoin lapsia.

 

[QUOTE="lastenhoitaja";29012876]Mä en kyllä ole törmännyt tuohon, vaikka siitä usein palstalla valitetaan. Päinvastoin.[/QUOTE]

Ehkä sä teet sen sitten jotenkin alitajuisesti selväksi kaikille että kenellekään ei tule moinen edes mieleen.

 

[QUOTE="öhöm";29012854]Kauankohan olet ollut palstalla? Näin käy kaikille. Useimmat pitvätä jollain tapaa miehenkin lapsista, kunnes tulee omia...[/QUOTE]Sori jos kyselen tyhmiä. En oikeasti tiedä, mistä tämä ilmiö johtuu. Kiitos, jos jaksat vääntää rautalangasta.

Mutta tosiaan: jos suhtautuu enemmän tai vähemmän kielteisesti lapsiin, miksi kuitenkin päätyy hankkimaan omia? Minulla ei ole koiraa, mutta voisin kyllä ottaa sellaisen, koska pidän koirista. Kissa voisi sopia meille lemmikiksi paremmin ominaisuuksiensa puolesta, mutta en edes harkitisi kissaa, koska en yleisesti ottaen pidä kissoista. (Lattea esimerkki, tiedän.)