Jotta sillälailla.
HYVIN harvoin mulla palaa niin pahasti käpy tuntemattoman ihmisen kanssa, kuin mitä tänään paloi...nyt vaan kertakaikkisesti tuli raja vastaan.
En oikeastaan edes tiedä, mikä vauvalla on vikana, kun ei sitä kukaan oikein osannut osastolla mulle selittää. Bilirubiiniarvot kohoaa koko ajan, vauva oli jo 23 tuntia valossa, mutta arvot eivät laske pysyvästi, vaan päinvastoin ne näyttää taas tekevän jyrkän nousun. Jotenkin tuo johtuu (ainakin osittain) siitä, että vauvan veressä on jonkinnäköisiä vasta-aineita...en niistä sen enempää tiedä, mutta ilmeisesti se ei ole järin hyvä juttu. Noita vasta-aineita seurataan nyt verikokeilla, mutta kun kysyin, että pitäisikö niiden vasta-aineiden poistua, vai onko ne lapsella aina, ei kukaan osannut vastata.
Mä en siis tiedä mistään mitään.
Eilen päästiin kotilomille, sovittiin tuolloin, että palataan tänään vauvan kanssa takaisin TYKS:iin, tarkoituksena ottaa labrat, joiden jälkeen taas pohditaan tulevaa.
Illalla mulla nousi kuume ja itku kurkussa soitin osastolle, että mitäs nyt tehdään. Millään en olisi osastolle takaisin halunnut ja sovittiin, että koska aamulla on vauvan labrat, niin jos kuume ei nouse enempää, voin viettää yön kotona ja tsekataan aamusta samalla myös mun labrani.
Menin paikalle hyvissä ajoin, koska tiedän siellä olevan ihan helvetillinen parkkeerausongelma. Parkkipaikkaa ei tahdo millään saada. Mulla on tapana mennä parkkihallin ylimpään kerrokseen ja jäädä sinne odottelemaan, että joku saapuu ja lähtee autollaan pois. Näin toimin tänäänkin.
Siinä niitä paikkoja etsiviä autoja pörrää useampikin, mutta koska paikkoja ei ole ja jonottajakin jo löytyy, he lähtevät etsimään ruutua muualta. Näin olen monasti itsekin tehnyt, jos joku jo paikkaa on odottamassa ja jonottamassa.
Vaan kuinkas sitten tänään kävikään. Joku about 35v rouva tuli etsimään ruutua samaan aikaan, kun paikalle saapui joku ihminen autolleen, tarkoituksenaan lähteä ruudusta pois. Ja tottahan toki tämä rouva sitten pysähtyi sen auton luokse ja löi vilkun päälle...koska siinähän olisi hälle oiva ruutu vapautumassa. Ajoin tuon rouvan taakse ja painoin äänitorvea, koettaen viestittää hälle, etten ole tyytyväinen hänen ratkaisuunsa viedä ruutu, jota olin jonottanut häntä ennen.
Vaan tämäpä ei rouvaa kiinnostanut. Kun ruutu vapautui, hän kurvasi siihen.
Nousin autosta ulos ja ilmoitin, että olin kyllä ollut täällä jonottamassa ENNEN häntä. Ja tästäpä rouva kimpaantui. Alkoi heti naama punaisena huutamaan, että miten HÄNEN lapsellaan on aika lääkäriin NYT ja että heillä on kiire.
Ja silloin räjähti.
Huusin niin kovaa, kun kurkusta lähti, että MINUN 4 VUOROKAUTTA VANHALLA VAUVALLANIKIN ON AIKA NYT JA MEILLÄKIN ON KIIRE!
Mutta kuten arvata saattaa, jos ihminen on niin maan matonen, että se vie toisen parkkiruudun, niin eipä sellaista ihmistä kiinnosta mikään muu kuin oma perse. Auto oli ja pysyi paikoillaan ja rouva lähti tuon about 8-10v ikäisen lapsensa kanssa lääkäriin, jotain vielä perään huutaen. En kuullut, mitä hän mumisi (ilmeestä päätellen ei mitään positiivista ainakaan), mutta itse vielä peräänkuulutin yleisiä käytöstapoja.
Joo, olisin voinut olla itsekin huutamatta, mutta mulla nyt vaan keitti niin totaali yli, ettei tosikaan. Mä olin niin pyhää vihaa täynnä, että hyvä etten purskahtanut itkemään. Ja mä olen edelleen aivan raivoissani.
Mä olen niin huolissani vauvasta, etten mä nyt kaipaisi tähän mitään paskapääparkkeeraajia.
Eikä tilannetta yhtään helpota TYKS:istä soitetut huonot uutiset...joudutaan palaamaan sinne takaisin. Onneksi tällä kertaa mies vie meidät, ettei tartte tapella parkkipaikoista.
HYVIN harvoin mulla palaa niin pahasti käpy tuntemattoman ihmisen kanssa, kuin mitä tänään paloi...nyt vaan kertakaikkisesti tuli raja vastaan.
En oikeastaan edes tiedä, mikä vauvalla on vikana, kun ei sitä kukaan oikein osannut osastolla mulle selittää. Bilirubiiniarvot kohoaa koko ajan, vauva oli jo 23 tuntia valossa, mutta arvot eivät laske pysyvästi, vaan päinvastoin ne näyttää taas tekevän jyrkän nousun. Jotenkin tuo johtuu (ainakin osittain) siitä, että vauvan veressä on jonkinnäköisiä vasta-aineita...en niistä sen enempää tiedä, mutta ilmeisesti se ei ole järin hyvä juttu. Noita vasta-aineita seurataan nyt verikokeilla, mutta kun kysyin, että pitäisikö niiden vasta-aineiden poistua, vai onko ne lapsella aina, ei kukaan osannut vastata.
Mä en siis tiedä mistään mitään.
Eilen päästiin kotilomille, sovittiin tuolloin, että palataan tänään vauvan kanssa takaisin TYKS:iin, tarkoituksena ottaa labrat, joiden jälkeen taas pohditaan tulevaa.
Illalla mulla nousi kuume ja itku kurkussa soitin osastolle, että mitäs nyt tehdään. Millään en olisi osastolle takaisin halunnut ja sovittiin, että koska aamulla on vauvan labrat, niin jos kuume ei nouse enempää, voin viettää yön kotona ja tsekataan aamusta samalla myös mun labrani.
Menin paikalle hyvissä ajoin, koska tiedän siellä olevan ihan helvetillinen parkkeerausongelma. Parkkipaikkaa ei tahdo millään saada. Mulla on tapana mennä parkkihallin ylimpään kerrokseen ja jäädä sinne odottelemaan, että joku saapuu ja lähtee autollaan pois. Näin toimin tänäänkin.
Siinä niitä paikkoja etsiviä autoja pörrää useampikin, mutta koska paikkoja ei ole ja jonottajakin jo löytyy, he lähtevät etsimään ruutua muualta. Näin olen monasti itsekin tehnyt, jos joku jo paikkaa on odottamassa ja jonottamassa.
Vaan kuinkas sitten tänään kävikään. Joku about 35v rouva tuli etsimään ruutua samaan aikaan, kun paikalle saapui joku ihminen autolleen, tarkoituksenaan lähteä ruudusta pois. Ja tottahan toki tämä rouva sitten pysähtyi sen auton luokse ja löi vilkun päälle...koska siinähän olisi hälle oiva ruutu vapautumassa. Ajoin tuon rouvan taakse ja painoin äänitorvea, koettaen viestittää hälle, etten ole tyytyväinen hänen ratkaisuunsa viedä ruutu, jota olin jonottanut häntä ennen.
Vaan tämäpä ei rouvaa kiinnostanut. Kun ruutu vapautui, hän kurvasi siihen.
Nousin autosta ulos ja ilmoitin, että olin kyllä ollut täällä jonottamassa ENNEN häntä. Ja tästäpä rouva kimpaantui. Alkoi heti naama punaisena huutamaan, että miten HÄNEN lapsellaan on aika lääkäriin NYT ja että heillä on kiire.
Ja silloin räjähti.
Huusin niin kovaa, kun kurkusta lähti, että MINUN 4 VUOROKAUTTA VANHALLA VAUVALLANIKIN ON AIKA NYT JA MEILLÄKIN ON KIIRE!
Mutta kuten arvata saattaa, jos ihminen on niin maan matonen, että se vie toisen parkkiruudun, niin eipä sellaista ihmistä kiinnosta mikään muu kuin oma perse. Auto oli ja pysyi paikoillaan ja rouva lähti tuon about 8-10v ikäisen lapsensa kanssa lääkäriin, jotain vielä perään huutaen. En kuullut, mitä hän mumisi (ilmeestä päätellen ei mitään positiivista ainakaan), mutta itse vielä peräänkuulutin yleisiä käytöstapoja.
Joo, olisin voinut olla itsekin huutamatta, mutta mulla nyt vaan keitti niin totaali yli, ettei tosikaan. Mä olin niin pyhää vihaa täynnä, että hyvä etten purskahtanut itkemään. Ja mä olen edelleen aivan raivoissani.
Mä olen niin huolissani vauvasta, etten mä nyt kaipaisi tähän mitään paskapääparkkeeraajia.
Eikä tilannetta yhtään helpota TYKS:istä soitetut huonot uutiset...joudutaan palaamaan sinne takaisin. Onneksi tällä kertaa mies vie meidät, ettei tartte tapella parkkipaikoista.