onko kaikki miehet sellaisia juntteja että ei vo isanoa ääneen toiselle jos tämä on tärkeä?

["metso"]

mikä siinä on niin vaikeaa?

minulta tulee ihan luonnostaan sanottua miehelle että oot ihana(koska tunnen niin), oot seksikäs(koska koen että on), rakastan sua(koska tunnen niin).

mutta mies ei sano! ei senkään jälkeen kun olen sanonut hänelle että en koe itseäni hänelle tärkeäksi enkä koe olevani hänen silmissään kaunis tai ihana.

mitä tapahtuu,no ei mitään. onko se muka niin paljon vaadittu että pukisi tunteensa joskus sanoiksi asti,ne ajatukset kun ei telepaattisesti jostakin syystä välity minulle asti(huonoa sarkasmia,ai että mitenkä niin olen loukkaantunut).

Tämä voi kuulostaa pikku jutulta,mutta minulle se ei sitä ole, tarvitsen niitäsanoja jotta voin kokea että mies rakastaa,pelkkä paikalla olo ei riitä, sitä voi olla niin monesta syystä toisen kanssa:tottumus,taloudlliset tekijät,lapset. se ei välttämättä tarkoita että rakastaa toista jos tulee joka ilta kotia.

mä en tajua on ihan helppo sanoa niitä asiotia jos tarkoittaa niitä/tuntee niin.

onkin tässä pidemmän aikaa tuntunut että en ole tärkeä,eikä mies välitä.

jos taas tämä on vain minun kokemus mutta ei totuus,niin miksi hän ehdoin tahdoi aiheuttaa pahaamieltä?

 

["näin meillä"]

Omalle miehelleni kehujen ja rakkaudentunnustusten ääneen sanominen on jostain syystä vaikeaa. Siksi annoinkin hänelle oman salakielen. En tänne kirjoita oikeaa merkkikietämme, mutta annan esimerkin. Esim rakastan sinua voisi olla "höp höp", tekstiviestiin voi lyhentää vaikka hp. Ihan tosi tyhmää mutta meillä toimii. Pitää olla joku sellainen juttu, jonka sanominen ei raavasta miestä nolostuta vaikka joku olisikin kuulemassa. Mun mieheni kyllä nolostelee näitä imeliä puheita vaikka oltaisiin kahden kesken. En tiedä mistä johtuu. Rakkauden osoittaminen teoilla onnistuu. Nekin teot on kyllä usein varsin epäromanttisia, kuten auton renkaiden vaihtaminen pyytämättä. Kysyppä mieheltä tykkääkö susta vielä? Joskus ne vaan on niin pönttöjä.

 

[Imperial harmaana]

Mä sanon kaikki ääneen. Oli hyvää tai huono

 

[ruutiukko]

miehiä on moneen lähtöön, ei lähellekkään kaikille ole vaikeeta kuiskutella vaimonsa korvaan helliä sanoja

 

[saaarni]

koita huomata ne muut asiat, jotka ei oo sanotettuja... tässä maailmassa puhetta riittää, ei tekoja.

 

[Peyote]

Ei oo kaikki miehet tommosia. Mun mies sanoo jatkuvasti että mä oon tärkee ja ihana yms.

 

[Minni:)]

miehiä on moneen lähtöön, ei lähellekkään kaikille ole vaikeeta kuiskutella vaimonsa korvaan helliä sanoja

Näin. Oma miesystävä ilmaisee usein et olen kaunis ja rakastaa. Ja itse taas olen se huono puhumaan tunteista.

 

["vieras"]

Jos esim. lapsuudenkodissa ei ole ollut tapana verbalisoida syvimpiä tunteita, niin kyllä se myöhemmässäkin elämässä on usein vaikeaa.

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";28999638]Jos esim. lapsuudenkodissa ei ole ollut tapana verbalisoida syvimpiä tunteita, niin kyllä se myöhemmässäkin elämässä on usein vaikeaa.[/QUOTE]

Tosi huono tekosyy. Ei aina kaikkea voi laittaa surkean lapsuuden piikkiin.

 

[-]

Sen mielestä sinä vain et ole ihana tai seksikäs. Miksi pitäisi valehdella?

 

[ruutiukko]

Tosi huono tekosyy. Ei aina kaikkea voi laittaa surkean lapsuuden piikkiin.

no niimpä, ei kotona opittuja huonoja tapoja kannata ottaa mukaan kun muuttaa omilleen

 

["iii"]

oiskohan kyse myös siitä keneltä puhe helpommin irtoaa? Etteivät kaikki naisetkaan mitään tunnesanailun mestareita ole ja rakkautta osoitetaan ylihuolehtimisella yms. Vai onko monella tapana aloittaa työpäivänsä huutamalla huomenen lisäksi kuinka olette kivoja työkavereita ja oli ihanaa tulla töihin?

joten meilläkin mies on enemmän vaitonaista tekijätyyppiä, joka on jonkun kerran kuitenkin osannut selittää miten hän sitä kauttaa haluaa osoittaan rakkauttaan mulle. Ei tule mieleenkään ryhtyä esitelmöimään, miten hänen pitäisi ryhtyä siitäkin huolimatta kehittämään tunneilmaisuaan ja pyrkiä sanoin kertomaan kuinka ihana olen.

Toisekseen en ihan hirveästi tykkää ihmisistä, jotka sopertelevat tunteitaan. Kuuntelin vkonloppuna yhden alkkiksen tunneilmaisua ja kyllä siinä enemmän teki mieli karjua sille turpa kiinni.

 

["noo"]

Yksilöitä ne on ne miehetkin. Mun mies ainakin sanoo mulle kaikkea tuota varmaan melkein useammin kuin minä sille...

Ootko puhunut miehelle, että kaipaisit tuollaisia sanoja? Ei niin, että "Mikset sä ikinä..." Vaan positiivisemmin. Jos joskus sanoo jotain, kehu ja kerro miten ihanalta se sinusta tuntuu. Tms.

 

["vieras"]

[QUOTE="iii";28999684]oiskohan kyse myös siitä keneltä puhe helpommin irtoaa? Etteivät kaikki naisetkaan mitään tunnesanailun mestareita ole ja rakkautta osoitetaan ylihuolehtimisella yms. Vai onko monella tapana aloittaa työpäivänsä huutamalla huomenen lisäksi kuinka olette kivoja työkavereita ja oli ihanaa tulla töihin?

joten meilläkin mies on enemmän vaitonaista tekijätyyppiä, joka on jonkun kerran kuitenkin osannut selittää miten hän sitä kauttaa haluaa osoittaan rakkauttaan mulle. Ei tule mieleenkään ryhtyä esitelmöimään, miten hänen pitäisi ryhtyä siitäkin huolimatta kehittämään tunneilmaisuaan ja pyrkiä sanoin kertomaan kuinka ihana olen.

Toisekseen en ihan hirveästi tykkää ihmisistä, jotka sopertelevat tunteitaan. Kuuntelin vkonloppuna yhden alkkiksen tunneilmaisua ja kyllä siinä enemmän teki mieli karjua sille turpa kiinni.[/QUOTE]

Peesi.

 

[nsj]

no aikuseina vaan täytyy oppia tekemään myös vaikeita asioita. JOillekin se on vaikeaa sanoa tuollaisia, mutta normaalia se ei ole, joskin yleistä suomalaisten keskuudessa.

 

["vieras"]

tässä maailmassa puhetta riittää, ei tekoja.

Tämäkin on totta.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28999741]Tämäkin on totta.[/QUOTE] No ei ole. Juurihan ap esim valitttaa siitä

 

[Rähinä-Reetta]

Eivät ole kaikki sellaisia.

 

[Keittiönoita]

koita huomata ne muut asiat, jotka ei oo sanotettuja... tässä maailmassa puhetta riittää, ei tekoja.

No näinpä! Sitäpaitsi eihän kaikki naisetkaan ole lirkuttelijoita.

 

[saaarni]

jos ei oo oppinu lapsuuden perheessä, se on nyt vierasta ja eiks uuden oppiminen oo vaikeeta. siks vaikeeta?

 

[Määä]

No mulla on ollut tässä sellainen miesystävä, että puhetta kyllä riittää. Sen suusta tulee aina jotain "silmäsi ovat kuin tähdet", tai "nenäsi on jotain upeaa kuin mount everest".
Jos tulen vaikka oksentamasta kuola suupielissä, tai tukka on väärinpäin päässä, niin se vilkaisee ja sanoo että olen niin kaunis... Siis juuri niillä hetkillä kun itsekin tiedän etten näytä edes ihmiseltä.
Kuulostaa vittuilulta.
Ja mitään, ei mitään se tee mun eteen, toisinaan on hyvinkin ilkeä eikä ota mun mielipidettä missään huomioon koskaan.
Mitä mä niillä tyhjillä sanoilla ja opetelluilla fraaseilla teen?

 

[Peyote]

No mulla on ollut tässä sellainen miesystävä, että puhetta kyllä riittää. Sen suusta tulee aina jotain "silmäsi ovat kuin tähdet", tai "nenäsi on jotain upeaa kuin mount everest".
Jos tulen vaikka oksentamasta kuola suupielissä, tai tukka on väärinpäin päässä, niin se vilkaisee ja sanoo että olen niin kaunis... Siis juuri niillä hetkillä kun itsekin tiedän etten näytä edes ihmiseltä.
Kuulostaa vittuilulta.
Ja mitään, ei mitään se tee mun eteen, toisinaan on hyvinkin ilkeä eikä ota mun mielipidettä missään huomioon koskaan.
Mitä mä niillä tyhjillä sanoilla ja opetelluilla fraaseilla teen?

Mun mies kyllä puheen lisäksi rakastaa teoillakin. Mun mielestä kumpikaan pelkästään ei riitä.

 

[Birgitte]

Tämä kolahti minuunkin. Olen tosin nainen, mutta kyllä minullekin tuottaa ongelmia kertoa kumppanilleni, että rakastan häntä. Kyllä ihan aidosti rakastan, vaikka en sitä saakaan suustani ulos ja välillä kiusaannun voimakkaastikin siitä, kun avopuolisoni "lässyttää" tunteistaan. Minun lapsuudessa tunteilu oli heikkoutta ja noloa, ja tapojen muuttaminen tuntuu hirvittävän väkinäiseltä ja pakonomaiselta. Olen yrittänyt tehdä sen vähän kiertoteitse. Lahjalla tai illallisella tai jollain lapsettomalla viikonloppureissulla tai erityishuomiolla. Vaimoke tokaisikin kerran, että eikö olisi halvempaa vain sanoa se ääneen, mutta tässä tapauksessa olen valmis maksamaan helppoudesta. Sana "rakastan" vaan ei taivu suuhuni luontevasti. Onneksi on puoliso, joka ymmärtää :ashamed:

Kyllä minä silti halaan ja koen läheisyyden mukavaksi muutenkin kuin seksin yhteydessä. Vain ne ääneen lausutut rakkaudentunnustukset teettävät tuskaa. Muutoin kyllä kehun puolisoa ilman mitään ongelmaa, eikä tarvitse yhtään valehdella, kun sanon häntä kauniiksi

 

[Vierasmies]

Normaali miehinen tapa on kertoa jos tilanne muuttuu. Naiset voisivat oppia ottamaan hiljaisuuden positiivisesti, jos teille ei sanota mitään niin tilanne ei ole muuttunut. Kun alkaa kärttäminen, niin varmasti tykkääminen vähenee.

 

[Peyote]

Normaali miehinen tapa on kertoa jos tilanne muuttuu. Naiset voisivat oppia ottamaan hiljaisuuden positiivisesti, jos teille ei sanota mitään niin tilanne ei ole muuttunut. Kun alkaa kärttäminen, niin varmasti tykkääminen vähenee.

Sori mutta kuulostaa kuivalta. Ei kenenkään oo pakko tollaseen tyytyä. Mä en tyytyisi ainakaan.