Kaveri päätti avautua lapseni päivähoitoon laittamisesta.

Kehuin hänelle miten ihanaa on pari-kolme kertaa viikossa käydä töissä neljä tuntia kerrallaan, saa ihan uutta virtaa ja mukava nähdä työkavereita. Lapsi on reilu 1-vuotias, viihtyy päiväkodissa loistavasti ja hoitajat on tosi mukavia. Ryhmä on pieni ja muut lapset ovat ottaneet lapsemme todella ihanasti vastaan.

No, sain kuulla ripitystä siitä miten pienen lapsen paikka ei ole muiden hoidossa ja että kyllä pitäisi itse hoitaa lapsensa ja ei se siellä oikeasti viihdy ja joutuu liian äkkiä kasvamaan isoksi. Olin ihan haavi auki, en oikein osannut varautua tuollaiseen hyökkäykseen. Totesin vain, että meillä tämä on paras ratkaisu ja en jäisi töistä pois koska sen ansiosta jaksan lopun aikaa olla täysin läsnä lapselle. Tai jotain, en nyt muista edes tarkkaan mitä sanoin kun olin niin äimistynyt.

Kaveri näytti hapanta naamaa ja vaihdoimme puheenaihetta, mutta jäi tuo kyllä kaihertamaan. Mikä siinä päivähoidossa on niin kauheaa ja eikö vanhemman jaksamisella ole mitään merkitystä? Jos täällä on joku totaalivastustaja, voisitko vähän avata kantaasi? Meidän perhe on täysin sinut tämän ratkaisun kanssa, mutta haluaisin nyt ymmärtää tätä kaveriani.

 

älä välitä siinä on taas ollut yks vauhkoova kotiäiti, joka ei nää muuta kuin oman napansa. ja sit voi käydä niin, että kun tää kotona kasvatettu yritetään laittaa hoitoon tai kouluun, niin hän ei sinne sopudukkaan ja sitten alkaa vinkuminen, että mitäs nyt teen kun nikopetteri koulussa sitä ja niko petteri tätä ja nikopetterillä ei oo kavereita yms.

 

Jos perhe tekee ratkaisun, että laittaa 1 vuotiaan päiväkotiin niin siinä ei ole lapsen edusta kyse. Toki jos perheessä on elämänhallinnan ja tai mt-ongelmaa voi olla lapsen etu olla muualla kuin omassa kodissa omien vanhempien hoidossa. Perustelu, että kiva päiväkoti jossa lapsi viihtyy nooo jos koti on kiva ja normaali niin lapsi viihtyy siellä parhaiten.
Aiheeseen liittyen on todella paljon kirjallisuutta jos se ap:ta kiinnostaa lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvää tietoa siis..

 

Jos vanhemmalla on kotona jaksamisongelmia, niin toki päivähoito voi olla paikallaan. Ja jos siis ei jaksa, niin pitääkin "hakea apua", esim. osa-aikatyö ja lapsen hoitoonlaitto.

Jos kotona ei ole ongelmia, niin paras paikka noin pienelle on oma koti ja hoitajana oma äiti taikka isä

 

Tuon ikäinen viihtyy kyllä paremmin kotona. Ei tarvitse virikkeitä, eikä kavereita niin kuin isommat lapset jo. Onneksi sentään ei ole hoidossa päivittäin sitä 8 tuntia.

 

älä välitä siinä on taas ollut yks vauhkoova kotiäiti, joka ei nää muuta kuin oman napansa. ja sit voi käydä niin, että kun tää kotona kasvatettu yritetään laittaa hoitoon tai kouluun, niin hän ei sinne sopudukkaan ja sitten alkaa vinkuminen, että mitäs nyt teen kun nikopetteri koulussa sitä ja niko petteri tätä ja nikopetterillä ei oo kavereita yms.

Mitä ihmettä?! Johan on argumentit. Ja heikossa on, jos noiden syiden takia pitää 1v laittaa päiväkotiin...vähän tsemppiä nyt. Hoh.

Oletko sä hieman erikoinen vai vain katkera omista valinnoistasi? Vihainen ihminen ainakin.

 

On se aina säälittävää, kun vähän yli 1 -vuotiaan lapsen äiti ei kestä lastaan kokopäiväisesti!

 

On se aina säälittävää, kun vähän yli 1 -vuotiaan lapsen äiti ei kestä lastaan kokopäiväisesti!

No useimmissa tapauksissa kyllä. Aikuiset vois aikuistua..tuon ikäinen on ihan vauva vielä.

 

[QUOTE="vieras";28982477]Jos perhe tekee ratkaisun, että laittaa 1 vuotiaan päiväkotiin niin siinä ei ole lapsen edusta kyse. Toki jos perheessä on elämänhallinnan ja tai mt-ongelmaa voi olla lapsen etu olla muualla kuin omassa kodissa omien vanhempien hoidossa. Perustelu, että kiva päiväkoti jossa lapsi viihtyy nooo jos koti on kiva ja normaali niin lapsi viihtyy siellä parhaiten.
Aiheeseen liittyen on todella paljon kirjallisuutta jos se ap:ta kiinnostaa lapsen kasvuun ja kehitykseen liittyvää tietoa siis..[/QUOTE]

AP puhui nimenomaan omasta jaksamisesta. Siitä, että hän voi paremmin kun lapsi välillä hoidossa. Musta se on vaan lapsen parasta ajattelemista kun ennakoi ettei pala itse loppuun. Lapselle on etu että äiti on hyvinvoiva. Ei se lapsi sieltä päiväkodista mitään saa, muttei vahingoitukaan neljän tunnin hoidoista mitenkään. Kukaan ei siis kärsi...ei edes lapsi. Äiti vaan jaksaa paremmin.

 

Jos oikeasti haluat ymmärtää kaveriasi, voit lukea joitain kehityspsykologisia teoksia tai esim. Jari Sinkkosen tai Liisa Keltikangas-Järvisen ajatuksia. He ovat puhuneet paljom pienten lasten päivähoidosta, siitä miten alle 3-vuotias lähinnä oppii selviämään päiväkodissa ja esim. miten aggressiivinen käyttäytyminen myöhemmällä iällä on usein tähän yhteydessä.

Jotkut vaan ottaa asiantuntijoiden mielipiteet enemmän tosissaan kuin toiset. Siitä uskon olevan kysymys ystäväsikin tapauksessa.

 

Yleensä kaikki lastenhoitajat ja lastentarhanopettajatkin ovat sitä mieltä, että vauvan hoitoon tuominen on osa vanhemman omaa ongelmavyyhtiä.

 

Vastustan pienten lasten hoitoonvientiä noin niinkuin periaatteessa, mutta ap:n tapauksessa on kuitenkin kyse kahdesta tai kolmesta LYHYESTÄ päivästä, mikä on aivan eri asia kuin viisi täyspitkää hoitopäivää. Ap on lapselleen paikalla neljä tai viisi täyttä päivää viikossa plus ison osan työpäivistäkin.

Uskon, että kodin ulkopuolella tuulettuminen tekee äidille vain hyvää, olisin itsekin kaivannut joskus sellaista, mutta tuollaiseen ratkaisuun ei ollut mahdollisuutta. Se oli joko kotihoito tai sitten työtä täydellä teholla.

Jos ap olisi kysynyt, saako hän harrastaa jotain kaksi kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan, suurempi osa olisi sitä mieltä, että se on hänen ehdoton oikeutensa. Ja jos lapsi olisi voinut olla isän tai mummon kanssa, niin hienoa. Mutta kun ap menee töihin, hän näemmä laittaa työn lapsen edelle. Harrastaessaan hän olisi vain taannut lapsen edun virkistäytymällä välillä. Ja mummojakin on moneen lähtöön, kuten päiväkotejakin.

En nyt oikein osaa paheksua ap:n ratkaisua, vaikka ilmeisesti kovasti pitäisi.

 

En nyt oikein osaa paheksua ap:n ratkaisua, vaikka ilmeisesti kovasti pitäisi.

Miksi pitäisikään? Ap:han haluaa vain ymmärtää ystäväänsä, joka avautui aiheesta. Sen vuoksi hän haluaa kuulla kommentteja niiltä, jotka pienten lasten päivähoitoa vastustavat. Ei kai tässä ketjussa ollutkaan tarkoitus -jälleen kerran- käydä läpi sitä normaalia eipäs, juupas -väittelyä. Siitä pisteet aloittajalle.

 

Vastustan pienten lasten hoitoonvientiä noin niinkuin periaatteessa, mutta ap:n tapauksessa on kuitenkin kyse kahdesta tai kolmesta LYHYESTÄ päivästä, mikä on aivan eri asia kuin viisi täyspitkää hoitopäivää. Ap on lapselleen paikalla neljä tai viisi täyttä päivää viikossa plus ison osan työpäivistäkin.

Uskon, että kodin ulkopuolella tuulettuminen tekee äidille vain hyvää, olisin itsekin kaivannut joskus sellaista, mutta tuollaiseen ratkaisuun ei ollut mahdollisuutta. Se oli joko kotihoito tai sitten työtä täydellä teholla.

Jos ap olisi kysynyt, saako hän harrastaa jotain kaksi kertaa viikossa muutaman tunnin kerrallaan, suurempi osa olisi sitä mieltä, että se on hänen ehdoton oikeutensa. Ja jos lapsi olisi voinut olla isän tai mummon kanssa, niin hienoa. Mutta kun ap menee töihin, hän näemmä laittaa työn lapsen edelle. Harrastaessaan hän olisi vain taannut lapsen edun virkistäytymällä välillä. Ja mummojakin on moneen lähtöön, kuten päiväkotejakin.

En nyt oikein osaa paheksua ap:n ratkaisua, vaikka ilmeisesti kovasti pitäisi.

Tavallinen päiväkotiryhmä on täysin eri asia (negatiivisessa mielessä) kuin tuttavan tai sukulaisen luona hoidossa oleminen. Sitä ei koskaan pitäisi unohtaa!

Tässä nyt vähän pelastaa se, että lapsi ei ole monta tuntia kerrallaan siellä. Mutta ei missään tapauksessa pidä kuvitella että suomalainen päivähoito olisi niin hyvässä jamassa, että se olisi yhdellekään yksivuotiaalle eduksi.

 

Lapsenne on lyhyen aikaa hoidossa ja pieni ryhmä !!! ja viihtyy...tosiaankaan ei ole mitään pahaa ratkaisussanne. Vanhemman jaksamisellakin on merkitystä, ja työstä saa sellaista mitä ei saa kotonaolemisesta.
Olispa hauska nähdä kaverisi ilme jos hän joutuisi maahan jossa lapset laitetaan paljon, paljon pienempinä (muutaman kuukauden iässä) hoitoon kuin Suomessa. Ja silti heistä kasvaa normaaleja, välittäviä ihmisiä! Outoa eikö vain.
En tiedä millainen kaverisi on muuten mutta tuskin ainakaan kaikki arvaukseni menevät metsään jos arvaan että kaverisi mielestä:
- lasta kuuluu hoitaa nimenomaan äidin, ei isän. Lapsen hoitopäätöksestä hän syyttää sinua, eikä miestäsi
- hänellä on selviä mustavalkoisia mielipiteitä ja "tutkimustietoa" johon joka yllä viittasi - hyvin puolueellista tutkimustietoa joka ei erottele esim. ryhmän koon tai osapäiväisyyden mukaan. Onhan todettu että pieni ryhmä on lapselle parempi

 

No, en minäkään tuota pidä kovin pahana, että lapsi on vaan pari kolme kertaa viikossa ja vaan puolia päiviä.

 

Kysymys vähän aiheesta ohi, näille päivähoidon vastustajille:

Onko lapsen todella olla parempi kotona, kun monissa perheissä 1vuotias on kotona sillä kustannuksella, että tulot sitten pienenevät kun äiti ei voi mennä töihin?
Ja onko sitten muiden maiden lapset jotnekin huonommin kehittyneitä kun monissa maissa ei edes tunneta meidän perhevapaiden laajaa kirjoa? Tai mites 70-luvulla Suomessa? että nii.... Minun oma mummoni joutui laittamaan lapsensa mahd. pian hoitoon, kun ei ollut mitään tukia yhteiskunnalta kotihoitoon ja töihin oli päästävä. Ja isäni on veljineen molemmat ihan normaaleja ihmisiä, vaikka semmoiseen kauheuteen ovatkin joutuneet..

Tsiisus taas näitä..

 

On se aina säälittävää, kun vähän yli 1 -vuotiaan lapsen äiti ei kestä lastaan kokopäiväisesti!

Äiti? Entäs isä?? Isälläkö ei ole vastuuta lapsestaan ja nimenomaan äiti on säälittävä jos haluaa lapsen hoitoon? Yhtälailla isä voi jäädä kotiin ja kuuluukin jäädä vuorostaan jos äiti on jo ollut.

Voisihan lapsi olla esim. hoidossa isovanhemmilla ja tapaisi muita lapsia vaikka puistossa...aikalailla sama kuin PIENESSÄ ryhmässä muutaman tuntia pari kertaa viikossa!

 

[QUOTE="Vieras";28982595]Äiti? Entäs isä?? Isälläkö ei ole vastuuta lapsestaan ja nimenomaan äiti on säälittävä jos haluaa lapsen hoitoon? Yhtälailla isä voi jäädä kotiin ja kuuluukin jäädä vuorostaan jos äiti on jo ollut.

Voisihan lapsi olla esim. hoidossa isovanhemmilla ja tapaisi muita lapsia vaikka puistossa...aikalailla sama kuin PIENESSÄ ryhmässä muutaman tuntia pari kertaa viikossa![/QUOTE]

No tässä tapauksessa äiti kehuskelee, kuinka hienoa on kun laittoi vauvan hoitoon.

Niin kuin kirjoitin aiemmin, päiväkotiryhmä ei missään tapauksessa ole sama asia kuin isovanhempien hoiva, tai puistossa oleminen äidin mukana.

 

Taas mammajoukko vaahtoaa täällä kotihoidon puolesta, lapsesta tulee ihan asiantuntijoidenkin mukaan agressiivisia päivähoidossa ym. Samaan aikaan koko muu länsi-maailma laittaa lapsensa hoitoon 3 kk ikäisenä, koska äitiysloma ei kertakaikkianán ole pidempi eikä hoitovapaa systeemejä ole. Ja ainakin mun nähdäkseni porukkaa Euroopassa pärjää yleisesti paremmin kuin meikäläiset, ainakin jos mielenterveys- ja päihdeongelmaisten määrää katsotaan.

Se mitä aina ihmettelen on se, että Suomessa pitäisi tietyn kansanosan mielestä kotihoitaa lapset 3 ikäiseksi, mutta annas olla kun lapsi tulee 7 vuotiaaksi ja menee kouluun niin johan voi joka lapsi kulkea yksin koulumatkat, viettää iltapäivät yksin ja lähteä aamuisin yksin kouluun. Sen sijaan Euroopassa yleisesti tällaista ei hyväksytä, vaan on lainvastaista jättää alle 10v lapsi ilman aikuisen valvontaa. Erittäin ristiriitaista, ja varmasti tämä lasten nopea pakko-itsenäistyminen aiheuttaa suurempia ongelmia lapsen kehitykselle kuin päiväkotihoito 1 vuotiaana.

 

[QUOTE="Minni";28982584]Kysymys vähän aiheesta ohi, näille päivähoidon vastustajille:

Onko lapsen todella olla parempi kotona, kun monissa perheissä 1vuotias on kotona sillä kustannuksella, että tulot sitten pienenevät kun äiti ei voi mennä töihin?
Ja onko sitten muiden maiden lapset jotnekin huonommin kehittyneitä kun monissa maissa ei edes tunneta meidän perhevapaiden laajaa kirjoa? Tai mites 70-luvulla Suomessa? että nii.... Minun oma mummoni joutui laittamaan lapsensa mahd. pian hoitoon, kun ei ollut mitään tukia yhteiskunnalta kotihoitoon ja töihin oli päästävä. Ja isäni on veljineen molemmat ihan normaaleja ihmisiä, vaikka semmoiseen kauheuteen ovatkin joutuneet..

Tsiisus taas näitä..[/QUOTE]

Kyllä, minusta 1v paikka on kotona. Ja silläkin uhalla, että tulot on heikommat.

Mitä tulee näihin "muihin maihin" niin mistä maista puhut? Perhevapaita ei ehkä tunneta, mutta äidit ovat silti kotona "monissa maissa" kunnes lapsi täyttää kolme. Joten tuloja ja etuisuuksia ei ole silloin laisinkaan. "Monessa maassa" äiti on kotona/osa-aikatyössä, kunnes lapsi menee kouluun ja lapsi käy 3v alkaen kerhossa/puolipäiväisessä päiväkodissa. Ja ilman tukia!!!

Se, että äitiysloma joissain maissa kestää n 3kk on lapsen ja äidin kannalta ihan kamala. Miksi tällaišeen pitäisi pyrkiä? Miksi tätä käyttää vertailukohteita, kun se että se on jossain mahdollista, ei suinkaan tarkoita että se olisi hyvä asia!

Suomessa sentään saa tukea kotona oleva ja kotona olisi mahdollista olla. Jos vain elintasoa oltaisiin valmis taputtamaan. Suurimmassa osassa näin, toki löytyy myös perheitä missä töihin on mentävä jotta on varaa maksaa edes minimielinkustannukset. Mutta harvoin on tästä kyse.

Ja 70-luvun Suomessa oli moni asia toisin ja silloinhan työajat alkoivat pidentyä ja äidit siirtymään työmaailmaan lasten ollessa pieniä. Vaikutukset ei suinkaan ole lasten kannalta positiivisia. Avainkaulalapsia yksin kotona pitkiä iltapäiväiviä. Tämän takia meillä on nykyisenlainen päivähoitojärjestelmä. Se ei siltikään tarkoita, että lapsi kannattaisi sinne laittaa alta 3-vuotiaana.

 

Tuon ikäinen viihtyy kyllä paremmin kotona. Ei tarvitse virikkeitä, eikä kavereita niin kuin isommat lapset jo. Onneksi sentään ei ole hoidossa päivittäin sitä 8 tuntia.

Ja sinä tiedät tämän mistä?

Meillä lapsi 2 v. 6 kk ja hulluksi tulisi jos pitäisi koko aikaa olla kotona vain isän ja äidin kanssa. Lapsi on erittäin energinen ja tarvitsee touhua jatkuvasti. Ja seuraa. Ei hullukaan jaksaisi sitä aktiviteetin määrää mitä meidän lapsi vaatii.

Kaikista paras ratkaisu on ollut meillä 1 v. 3 kk iässä 10 pvää/kk päiväkoti. Lomavkot kotona ovat osottautuneet ratkaisunolevan oikea. Lapsion kärttyisä,ärtyisä eikä jaksa meidän vanhempien seuraa. Kiukkuaa ja on levoton.

Kyllä nää asiat ovat niin lapsi kohtaisia,ettei näitä voi yleistää millään tavoin

 

Mun mielestä ap:n tapauksessa on päiväkodista vain hyötyä, myös lapsen kannalta. Ap on lapsella läsnä jaksavampana ja reippaampana vanhempana kuin jos olisi vain kotona. Lapsi ei mitenkään voi kärsiä muutaman tunnin hoidosta parina päivänä. Sen sijaan äidin raikkaus tuo paljon hyötyä, kun on ihan eri tavalla energiaa touhuta lapsen kanssa. Hyöty on suurempaa kuin haitta.

Se mikä sopii yhdelle perheelle, ei välttämättä tee samaa toiselle.

 

[QUOTE="...";28982621]Taas mammajoukko vaahtoaa täällä kotihoidon puolesta, lapsesta tulee ihan asiantuntijoidenkin mukaan agressiivisia päivähoidossa ym. [/QUOTE]

Jäi taas ymmärtämättä. Ap kysyi, mihin kaverinsa mielipiteet mahtaa perustua. Aggressiivisesta käyttäytymisestä ovat puhuneet julkisuudessa alan asiantuntijat. Oletus on, että esim. em. asiantuntijoiden kommentit ovat vaikuttaneet ap:n kaverin mielipiteisiin.

 

[QUOTE="Minni";28982584]Kysymys vähän aiheesta ohi, näille päivähoidon vastustajille:

Onko lapsen todella olla parempi kotona, kun monissa perheissä 1vuotias on kotona sillä kustannuksella, että tulot sitten pienenevät kun äiti ei voi mennä töihin?
Ja onko sitten muiden maiden lapset jotnekin huonommin kehittyneitä kun monissa maissa ei edes tunneta meidän perhevapaiden laajaa kirjoa? Tai mites 70-luvulla Suomessa? että nii.... Minun oma mummoni joutui laittamaan lapsensa mahd. pian hoitoon, kun ei ollut mitään tukia yhteiskunnalta kotihoitoon ja töihin oli päästävä. Ja isäni on veljineen molemmat ihan normaaleja ihmisiä, vaikka semmoiseen kauheuteen ovatkin joutuneet..

Tsiisus taas näitä..[/QUOTE]

No tottakai meillä on tulot pienentyneet, mutta ei meidän lapsi siitä kärsi. Me vanhemmat joudutaan kyllä luopumaan monesta turhasta hankinnasta ja harrastuksesta. Mutta mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi.

En ole tutustunut muihin maihin, joten en voi vastata. Paitsi sen verran tiedän, että monissa maissa on myös ihan luonnollista se, että äiti on kotiäitinä kunnes lapset menee kouluun, ja jopa vielä sen jälkeenkin.

Ja miten käsitellään "normaali" ihminen. Ei varhainen hoidonaloitus varmasti tee kenestäkään "epänormaalia". Mutta jotain traumoja se voi jättää, jos pieni esim. kokee päivittäin paljon stressiä tai hylkäämiskokemuksia. Onhan meidän aikuisilla paljonkin esim. lieviä tai pahempia mielenterveysongelmia, tunne-elämän häiriöitä, sulkeutuneisuutta, epävarmuutta. Voi olla jotain tiedostamattomia maneereita esim. ihmissuhteissa, koska perimmäisesti voi esim. pelätä sitä hylätyksi tulemista. Eihän näitä ole kovinkaan pitkälle tutkittu.

Tollanen pieni 1-vuotias on kehityksessään vielä niin alussa, että kyllä kaikki mitä hän kokee vaikuttaa kehitykseen jollain tavoin. Ihan absurdia ajatella, että olisi ihan sama missä hän päivänsä viettää ja millä tavoin häntä kohdellaan. Kaikki mitä se 1-vuotias kokee, määrittää sitä miten hän tulee käsittelemään asioita jatkossa ja suhtautumaan niihin. Jokainen kokemus on arvokas ja jokaista kannattaa vaalia. Yksi huono kokemus voi jättää isonkin trauman, aika monella meistä on esim. kouluajoilta joku huonompi kokemus joka on jäänyt mieleen. Joka voi tänäkin päivänä aiheuttaa meissä puistatusta, esim. joku ilkeä opettaja.

Mutta ihminen on luotu selviytymään, "normaaleja" ihmisiä voi olla myös ne jotka on lapsena kokeneet väkivaltaa, tms.