Onko erilliset rahat parisuhteessa aina katastrofi

Niin, eli toiselle joutuu sanomaan mitä hankintoja tulee tekemään kun yhteisiä rahoja käyttää. Vai mistä se toinen osapuoli saa tietää paljonko rahaa on käytettävissä?

Tähän mennessä tuo on mennyt aika luontevasti yhteisiin hankintoihin, mikä niihin minun päätämiin hankintoihin ja mikä miehen päätämiin hankintoihin.

Jotta tilanne ei olisi liian selkeä meillä mm. maataloustuloista johtuen on välillä hyvinkin epäsäännölliset ja monilta osin "yhteiset" tulot.

 

Yhteisissä rahoissa ikään kuin on osuus josta päätän minä, osuus josta päätää puoliso ja osuus josta päätetään tavalla tai toisella yhdessä.

Eihän tuossa ole yhteistä kuin se osuus, jonka käytöstä päätätte yhdessä. Sehän on yhteisten rahojen määritelmä.

 

Eihän tuossa ole yhteistä kuin se osuus, jonka käytöstä päätätte yhdessä. Sehän on yhteisten rahojen määritelmä.

Taisin jo ensimmäisessä viestissä puhua määritelmästä. Miten määritellään täysin erilliset tulot, yhteisestikö ei päätetämistään talouteen liittyvästä, ei lainoista, ei ruoka ostoksista jne.?

 

Erilliset rahat on kyllä meille ainakin ehdoton asia. En todellakaan ala miehelle selitteleen ostoksiani. Ostan omilla rahoillani mitä huvittaa eikä miehellä ole mitään sananvaltaa. Jos olisi yhteinen tili ja siellä käytettävissä 1000e, toinen haluaa ostaa 1000e kitaran ja toinen haluaa ostaa itselleen 1000e sormuksen. Riitahan tuosta syntyy. Nyt voi itse omilla rahoilla pähkäillä mitä ostaa ja mitä ei eikä toinen saa tietää, vaikka välillä vähän törsäilisi.

 

Minusta tuntuu hieman kummalliselta ajatus, että toinen ostaisi esim. auton keskustelematta asiasta ollenkaan puolison kanssa. Ihan vaikka kustantaisikin sen itse. Uskonpa, että aika monille muillekin yhteisten rahojen pariskunnille ei ole tullut mieleen tehdä minkäänlaisia mullistavia ostoksia juttelematta asiasta puolison kanssa, ja siksipä eivät näe suurta eroa sille, että onko rahat korvamerkitty mihin ja kumman tilillä ne lojuvat.

Jos hankin jotain kallista, niin haluan ehdottomasti asiaan myös puolisoni mielipiteen. En yleensä osta mitään merkittävää tekemättä jonkinlaista taustatyötä asiasta ja kyllä se puolison mielipide kuuluu osana tähän taustatyöhön. Jos taas olisin niin rikas, että kymppitonnien auto ei mielestäni tarvisi keneltäkään muulta mitään konsultointia, sen kuin ostaisin pois vain niinkuin maitopurkin kaupasta, niin en näkisi myöskään mitään estettä sille, miksei puolisoni voisi törsätä noita rahoja yhtä lailla. Ainakin oma kumppanini on niin järkevä, ettei tuhlaisi suuromaisuutta uhkapeliin tai muotikenkiin tai johonkin muuhun yhtä typerään.

 

No, ainakin siltä vaikuttaa, kun lukee tälläkin palstalla olevia juttuja, että siinä aina käy niin, että toinen kuluttaa rahansa vain itseensä ja toinen sitten maksaa kaikki perheen kulut.

Ja mielenkiintoisinta on se, että yleensä se pariskunnan varakkaampi osapuoli on myös se itsekkäämpi osapuoli jonka mielestä perhe ei saisi saada senttiäkään hänen rakkaista rahoistaan.

Meillä on vissiin erilliset rahat? kun kummallakin on oma tili, johon tullee sitten ne omat rahat. Mutta me kyllä maksellaan perheen kuluja puoliksi tai esim. se joka tienaan toista enemän (toinen vanhempi kotona hoitaa lasta tai opiskelee) maksaa sitten silloin enemmän näitä yhteisenelon kuluja. Näin meillä on sovittu.

 

[QUOTE="vieras";28979100]Ehkäpä se menee niin, että niiden, joilla systeemi toimii, ei tarvitse pitää siitä ääntä, täällähän ihmiset yleensä kirjoittavat ongelmista [/QUOTE]

Amen.

Meillä toimii erilliset hyvin. Ikinä ei ole tapeltu rahasta. Ei olla rikkaita, toimeen tullaan hyvin. Kumpikin ollaan fiksuja, meillä on samanlaiset näkemykset rajankäytöstä, kumpikin pistää lapset aina etusijalle ja osataan keskustella asioista. Ei ongelmia vaikka ei edes puoliteta laskuja. Se maksaa joka ehtii ja jolla on rahaa.

 

Kuvittelisin että esim. auton ostosta haluaisin puhua jonkun kanssa riippumatta edes siitä olenko parisuhteessa vai en. Itse asiassa viimeisimmäkin autoni puoliso on ostanut vaikka päätösvaltaa oikeasti asiassa oli minulla.

 

Yhteisissä rahoissa ikään kuin on osuus josta päätän minä, osuus josta päätää puoliso ja osuus josta päätetään tavalla tai toisella yhdessä.

No minkäs helvatin takia ne kaikki rahat pitää olla yhteisiä, oletan yhteisellä tilillä, jos kerran sulla on yksinoikeus osaan rahoista?

 

[QUOTE="Vieras";28982007]No minkäs helvatin takia ne kaikki rahat pitää olla yhteisiä, oletan yhteisellä tilillä, jos kerran sulla on yksinoikeus osaan rahoista?[/QUOTE]

Kaikki rahat meillä ei ole yhteisillä tileillä vaikka kaikki tulot yhteisesti hallinoitaville tilelle tuleekin.Yksinoikeus rahoihin meidän taloudessa silti kuulostaa kummalliselta käsitteeltä. Meillä perheen yhteisiä rahoja on jotenkin luontevinta hallita meidän tavallamme. Sitä en toki osaa sanoa miksi h... se tapa pitäisi toimia kaikkilla.

 

Meillä on yhteiset tilit (käyttö sekä säästö), on ollut siitä asti kun muutettiin yhteen, ja hyvin on aina toiminut. Meillä ei ole "sinun ja minun" rahoja, vaan "meidän" rahat, ja kumpikin töissä käydessään ajattelee hankkivansa rahaa meille, ei itselleen. Laitamme molempien tulot kokonaan tai suurimmaksi osaksi sinne, ja maksellaan sieltä kaikki elämisen kulut. Tämä on meille täysin luonteva juttu ja olemme rahankäyttötottumuksiltamme samanlaisia, melko pihejä, joten koskaan ei ole tullut tilannetta, että toinen törsäisi yllättäen isoja summia.
Jos joskus harvoin toinen haluaa ostaa jotain kalliimpaa - esim. meilläkin miehellä taitaa olla nyt hyllyssä yli 300 euron edestä viskejä - niin kysyy toiselta, onko se okei. Ja kyllä se yleensä onkin, jos sillä hetkellä ei ole erityisen tiukkaa.

Molemmilla kyllä on olemassa omatkin tilinsä, mutta hyvin vähällä käytöllä. Lähinnä sitä varten, jos haluaa hemmotella itseään jollakin mitä toinen ei kuitenkaan ymmärtäisi, tai jos aikoo ostaa toiselle esimerkiksi lahjan eikä toinen saa nähdä tilitapahtumaa verkkopankista

Ehkä me sitten olemme riippuvaisia. Ja onnellisia ja tyytyväisiä näin.