Onko erilliset rahat parisuhteessa aina katastrofi

[QUOTE="vieras";28979579]Jos mies ostaa 400 eurolla viskiä omilla rahoillaan, niin en oikein ymmärrä, miten se eroaa tilanteesta jossa mies ostaa 400 eurolla viskiä yhteisistä rahoista - joista esimerkiksi puolet tulee joka tapauksessa mieheltä Eikö se vaikuta perheen budjettiin joka tapauksessa ihan samalla tavalla?[/QUOTE]

Jos rahat on yhteisiä niin silloin mullakin on oikeus päättää mihin niitä käytetään.

Viskeihin käytetyt rahat ei vaikuta meidän perheen budjettiin kun ne on miehen omia, siis niitä rahoja jotka sille jää kun meidän perheen ylläpito on hoidettu.

 

Jos rahat on yhteisiä niin silloin mullakin on oikeus päättää mihin niitä käytetään.

Viskeihin käytetyt rahat ei vaikuta meidän perheen budjettiin kun ne on miehen omia, siis niitä rahoja jotka sille jää kun meidän perheen ylläpito on hoidettu.

Okei, me varmaan nähdään tämä asia ihan eri tavalla Meilläkään niitä viskejä tai design-laukkua ei ostettaisi yhteisistä rahoista miettimättä, riittääkö rahat niihin, vaan ensin maksetaan tärkeämmät menot, ja jos rahatilanne on hyvä, niistä voi kumpikin ostaa itselleen jotain extraa - yhteisten rahojen etuna on se, että ei välttämättä tarvitse säästää yksin johonkin kalliimpaan juttuun pitkään, vaan voidaan ensin ostaa se mitä toinen haluaa - ja myöhemmin toinen saa jotain muuta. Ja saman verran rahaa niihin menee verrattuna siihen, että kumpikin siirtäsi eri tilille summan x ja ostaisi sitten joskus niistä rahoista.

Ymmärrän kyllä, ettei kaikki tykkäisi systeemistä, meillä se toimii, kun ollaan aika samanlaisia rahankäyttäjiä, eikä kumpikaan yritä ahnehtia itselleen enemmän. Varsinaisesti lupaa ei tarvitse pyytää ostoksiin, mutta isommista hankinnoista kyllä neuvotellaan, ettei toiselle tule ihan yllätyksenä, jos tililtä on hävinnyt iso summa.

 

Miten yhteisetrahat veisi jommalta kummalta päätösvallan ja itsenäisyyden?

 

Meillä toimii hyvin, juuri sain itse 800e ja maksoin vuokran ja laskut. Mies sai 2000e ja hurvittelee sen omiin menoihinsa. Minä ostelen ruokaa, sillä mitä jää.

Ei ole ongelmaa.

 

mun mielestä olis fiksuinta tehdä tili, jolle molemmat siirtää tasavertaisen summa, jolla sitten yhteiset menot kuten ruoka, sähkö yms. katetaan ja lopuilla rahoilla tehköön kukin mitä haluaa

Me tehdään näin ja teoriassa tää toimii ihan ok. Siirretään molemmat n. 90% tuloista yhteiselle tilille ja sieltä maksetaan yhteiset kulut. Molemmille jää sitten vähän ns. omaa rahaa omille tileille. Käytännössä kuitenkin mä maksan esim. lasten vaatteita paljon omistani. Oma moka.

Mutta se mua on on vähän alkanut nyt nyppiä, että minä kustannan perheen elämisen valtaosin (kymmenen vuotta menty näin) ja mies opiskelee jo toista tutkintoa itselleen. Voisi hänkin tienata joskus vähän.

 

Miten yhteisetrahat veisi jommalta kummalta päätösvallan ja itsenäisyyden?

Tärkeimpänä se veis sen tunteen päätösvallasta ja itsenäisyydestä, vaikka ei sitä konkreettisesti veisikään. Mutta kyllähän se sitä konkreettisestikin vie, en voi päättää yksin omista rahoistani vaan myös toisella on päätösvaltaa siihen mitä minun palkallani tehdään. Puhumattakaan siitä epätodennäköisestä kauhuskenaariosta, että toinen voisi tyhjentää tilin, viedä rahani ja häipyä. Kun ihminen kuolee hänen tilinsähän jäädytetään kunnes perunkirjoitus on pidetty. Tehdäänkö näin myös jos tili on pariskunnan yhteinen?

 

[QUOTE="vieras";28980078]Tärkeimpänä se veis sen tunteen päätösvallasta ja itsenäisyydestä, vaikka ei sitä konkreettisesti veisikään. Mutta kyllähän se sitä konkreettisestikin vie, en voi päättää yksin omista rahoistani vaan myös toisella on päätösvaltaa siihen mitä minun palkallani tehdään.[/QUOTE]

Ehkä juuri sitä tunne puolta en ymmärrä koska en millään tavalla koe että minulla ei olisi päätösvaltaa perheen raha-asioista yhteisestä (yhteisistä) tileistä huolimatta enkä kyllä usko että miehenikään kokisi että hänen päätösvaltaansa tilikäytännöt vaikuttaisi. Toisista päätöksistä ole minä enemmän vastuussa ja toisista puolisoni, osasta päätöksistä joka tapauksessa keskusteltaisiin ja niistä myös pitäisi keskustella erillisistä rahoista huolimatta.

Suuria säästöjä ei ehkä kannata kerryttää yhteiselle tilille.

 

Minusta yhteiset tai erilliset rahat molemmat voivat toimia, eri ihmisille erilaiset ratkaisut ovat parhaita. Ja luulen, että järkevät ihmiset selviävät kyllä kummasta tahansa ratkaisusta. En katselisi sitä että pitäisi anella mieheltä almuja perheen elättämiseen tai sitä, että ukko tuhlaisi menemään yhteiset rahat johonkin hupsutuksiin.

Meillä ei ole hirveästi ollut vielä rahaa, niin on itsestäänselvää, että kaikista vähänkään isommista hankinnoista keskustellaan.

 

En pystyisi kuvittelemaankaan, että meillä olisi miehen kanssa yhteiset rahat. Ajatus on ihan kauhea. Itse olen itseni opintolainoilla kouluttanut, itse tienaan omat palkkarahani. Ja minä olen meidän taloudessamme se, jolla on pienempi palkka . Se, että mies tienaa enemmän ja on vielä kasan rahaa perinytkin, ei ole minulta pois. Mutta en vaadi, että sen pitäisi minulle jotain antaakaan! Molemmat maksamme yhtä suuren osuuden talolainaa.

 

Tää ketju tuli kuin tilauksesta! Meillä vähän säätöä tän raha-asian kanssa. Miehellä paremmat tulot ja varmaan on enemmän laskujakin, maksaa autolyhennyksen ja sen vakuutukset yksin, ei suostu luopumaan kalliista autosta! Mä saan käteen 1800 ja nyt kun muutetaan joudun maksamaan hoitomaksun täysin itse (462e). Laskin, että laskujen jälkeen jää käteen sellaset 400-500e. Tällä euoka, bensat (ajan käytännössä yksin tuota kallista autoa). Lapsilisä menee päivähoitomaksuun, ja loput sit vuokrasta. Haluisin meille yhteisen tilin, jotta olis "enemmän" rahaa ja maksut menis ns. Puoliks.

 

Tää ketju tuli kuin tilauksesta! Meillä vähän säätöä tän raha-asian kanssa. Miehellä paremmat tulot ja varmaan on enemmän laskujakin, maksaa autolyhennyksen ja sen vakuutukset yksin, ei suostu luopumaan kalliista autosta! Mä saan käteen 1800 ja nyt kun muutetaan joudun maksamaan hoitomaksun täysin itse (462e). Laskin, että laskujen jälkeen jää käteen sellaset 400-500e. Tällä euoka, bensat (ajan käytännössä yksin tuota kallista autoa). Lapsilisä menee päivähoitomaksuun, ja loput sit vuokrasta. Haluisin meille yhteisen tilin, jotta olis "enemmän" rahaa ja maksut menis ns. Puoliks.

Pakolliset laskut (eli esim. se päivähoitomaksu) pöydälle ja ne jakoon. Päivähoitomaksu kuuluu yhtä lailla miehen maksettavaksi kuin sun. Jos auto on miehesi nimissä, niin sen kuuluukin maksaa kulut siitä yksin. Vaikka se olisi sun käytössä. Niin laskut voi tasata, että parempituloinen maksaa suhteessa enemmän kuin pienempituloinen. Muuten hommassa ei ole mitään järkeä.

 

Miten yhteisetrahat veisi jommalta kummalta päätösvallan ja itsenäisyyden?

Omilla rahoilla voi päättää tehdä, mitä haluaa. Yhteisillä rahoilla ei voi.

 

Omilla rahoilla voi päättää tehdä, mitä haluaa. Yhteisillä rahoilla ei voi.

Mikä tai kuka sen estää etten voi päätää mitä rahoilla tehdään oli ne yhteisiä tai erillisiä? Kuka yhteisten rahojen käytöstä voi päätää, ainako se toinen puoliso, kenties paremmin tienaava puoliso?

 

ei taida se olla johon tyssää

 

Voisin kuvitella, ettei ole mikään ongelma jos kumpikaan ei elä yli varojen ja taloustilanne on hyvä. Suurinpiirtein samankokoiset palkat varmasti helpottaa tilannetta kun elintaso usein pariskunnilla kuitenkin aikalailla sama (molemmilla siihen siis varaa).

Silti voisin kuvitella, että riitaa saattaisi tulla hankinnoista, jotka toisen mielestä ovat yhteisiä (ja pitäisi maksaa puoliksi) kun toinen taas on eri mieltä. Esim. lapsiin liittyvät kustannukset jos toinen vaikka haluaa ostaa jonkun superkalliin haalarin ja toinen ei halua maksaa siitä niin paljoa. Toisaalta jos massia on niin paljon, ettei hankintojen hinnalla ole niin väliä niin tuskipa siitä jaksaa riidelläkään.

 

Mikä tai kuka sen estää etten voi päätää mitä rahoilla tehdään oli ne yhteisiä tai erillisiä?

No, jos et ole idiootti, sinun täytyy ottaa huomioon myös rahojen toisen käyttäjän (ja ansaitsijan) halut ja tarpeet. Taloudellista vapauttasi rajoittaa siis se, että rahan käytöstä tulee neuvottelukysymys. Et varmastikaan ole vapaa ostamaan esimerkiksi uutta autoa yhteisillä rahoilla.

 

No, jos et ole idiootti, sinun täytyy ottaa huomioon myös rahojen toisen käyttäjän (ja ansaitsijan) halut ja tarpeet. Taloudellista vapauttasi rajoittaa siis se, että rahan käytöstä tulee neuvottelukysymys. Et varmastikaan ole vapaa ostamaan esimerkiksi uutta autoa yhteisillä rahoilla.

Miksi en voisi ostaa auto yhteisillä rahoilla? Toisen rahaoilla en sitä tietenkään voisi tehdä.

 

Miksi en voisi ostaa auto yhteisillä rahoilla? Toisen rahaoilla en sitä tietenkään voisi tehdä.

Voisitko siis ostaa auton yhteisillä rahoilla neuvottelematta asiasta toisen kanssa etukäteen? Sitähän minä tuossa tarkoitin.

 

Käyttelytilillä en tosin pitäisi summia jollilla varaa kovin kallista autoa on käteisellä varaa ostaa ja toisalta taas säästöjä ei ehkä kaikkein järkevintä ole kartuttaa yhteiselle tilille ainakaan jos säästöt on tarkoitus käyttää yksityisiin menoihin.

 

Miksi en voisi ostaa auto yhteisillä rahoilla? Toisen rahaoilla en sitä tietenkään voisi tehdä.

Mitäs sitten jos se toinen osapuoli on ostanut yhteisillä rahoilla samaan aikaan jonkun 80 tuuman telkun teille?

 

Voisitko siis ostaa auton yhteisillä rahoilla neuvottelematta asiasta toisen kanssa etukäteen? Sitähän minä tuossa tarkoitin.

Voin jos tilillä on siihen tarkoitukseen tarvittava summa rahaa. Voin myös säästää yhteisistä rahoista esim. omalle säästötililleni rahaa jolla ostan auton. Auton voin toki ostaa myös velaksi jos tiedän että yhteisistä varoista on varaa maksaa tarvittavat kulut ja lyhennykset.

Yhteisissä rahoissa ikään kuin on osuus josta päätän minä, osuus josta päätää puoliso ja osuus josta päätetään tavalla tai toisella yhdessä.

 

Mitäs sitten jos se toinen osapuoli on ostanut yhteisillä rahoilla samaan aikaan jonkun 80 tuuman telkun teille?

Ei mitään jos tilillä kerran on hänen hankintoihinsa tuon verran varoja.

 

Ei mitään jos tilillä kerran on hänen hankintoihinsa tuon verran varoja.

Niin, eli toiselle joutuu sanomaan mitä hankintoja tulee tekemään kun yhteisiä rahoja käyttää. Vai mistä se toinen osapuoli saa tietää paljonko rahaa on käytettävissä?

 

Meillä on välimuoto käytössä. Eli meillä on yhteinen tili, jonne siirretään rahaa yhteisiä menoja varten. Ja molemmilla omat tilit, josta hoidetaan sitten omat menot. Itselleen jääneitä rahoja saa käyttää miten tykkää. Meillä mies 'tuhlaa' rahojaan enemmän. Eli yleensä minula on säästössä rahaa ylimääräisiinkin tarpeisiin ja lomamatkoihin - miehellä ei mitään. Eli minä tunnen ainakin oloni turvallisemmaksi näin.

 

[QUOTE="poikia3";28981097]Meillä on välimuoto käytössä. Eli meillä on yhteinen tili, jonne siirretään rahaa yhteisiä menoja varten. Ja molemmilla omat tilit, josta hoidetaan sitten omat menot. Itselleen jääneitä rahoja saa käyttää miten tykkää. Meillä mies 'tuhlaa' rahojaan enemmän. Eli yleensä minula on säästössä rahaa ylimääräisiinkin tarpeisiin ja lomamatkoihin - miehellä ei mitään. Eli minä tunnen ainakin oloni turvallisemmaksi näin.[/QUOTE]

Saanko kysyä, että siirrättekö yhteiselle tilille suhteessa tuloihinne vai jonkun kiinteän summan? Tienaatteko suurin piirtein yhtä paljon vai onko tuloissa paljon eroja?