Aaargh kaveria ja sen lapsikeskeisyyttä!

Meitä on kolme ystävystä, kaksi Suomessa ja yksi asuu ulkomailla. Ulkomailla asuva ystävä on tulossa superlyhyelle visiitille Suomeen ja haluaisi silti ehdottomasti nähdä meidät. Aluksi toinen meistä Suomessa asuvista oli ihan innoissaan, mutta kun piti alkaa päivää valitsemaan, alkoikin jahkailu ja kiertely. Tänään sitten soitti ja sanoi, ettei voi tulla tapaamiseemme, koska ei voi olla iltatoimien aikaan erossa lapsestaan, kun se lapsi nukahtaa isän kanssa vain huudon kera! En tajuu! Tällä äidillä on 364 päivää vuodessa hyssytellä poikansa uneen vaikka päällään seisoen, mutta ei riitä. Kiitos vaan, olen tosi loukkaantunut sillä nyt viimeistään tajusin, miten pienessä arvossa hän ystäviään pitää. Lisättäköön vielä, että lapsi ei ole erityislapsi vaan normaali 2,5 v ja perheen isä on normaali osallistuva isä. Aika alkaa puhua ex-ystävästä varmaan

 

Tavallaan ymmärrän tätä pois jäävää äitiä.
Nimittäin meilläkään esikoinen ei halua käydä nukkumaan ilman mua. Ja hän on jo 5v. Iskä ei kuulemma vaan osaa niin hyvin lukea iltasatua ja muutenkin lapsi haluaa multa pusut ja halit ennen kuin nukahtaa.
Mä livahdan tarvittaessa sitten omille menoilleni, kun lapsi on nukahtanut. Eli illalla siinä puol ysin aikaan.

Kuopus ei vielä nirsoile. Riittää että joku juotta iltavellin, laittaa sen jälkeen omaan pinnikseen ja tutin suuhun ;D

 

AIka säälittävä "ystävä" olet! Ystäväsi on ihan normaali äiti joka haluaa laittaa lapsen kaiken muun edelle, mikä on ihan normaalia! vaikka tuntuu olevan nykyään ihan käsittämätöntä monille..

 

AIka säälittävä "ystävä" olet! Ystäväsi on ihan normaali äiti joka haluaa laittaa lapsen kaiken muun edelle, mikä on ihan normaalia! vaikka tuntuu olevan nykyään ihan käsittämätöntä monille..

Ei se ole normaalia, että lapsen takia ei ole enää muuta elämää.

 

[QUOTE="vieras";28965190]Ei se ole normaalia, että lapsen takia ei ole enää muuta elämää.[/QUOTE]

No simpura! Muuta elämää voi olla siltikin, vaikka haluaakin laittaa lapsensa yöunille.

 

[QUOTE="Vieras";28965197]No simpura! Muuta elämää voi olla siltikin, vaikka haluaakin laittaa lapsensa yöunille.[/QUOTE]

Joko kyseinen äiti ei oikeasti halua nähdä tätä ystävää tai sitten hänellä ei todennäköisesti ole mitään muutakaan lasten ulkopuolista elämää, jos ei voi yhtä iltaa nähdä ulkomailta asti tulevaa ystävää.

 

Sellasta se äitinä olo on, valintoja tehtävä kavereiden ja lapsen välillä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että tosiystävän kanssa voi jatkaa vaikka 10 vuoden päästä siitä mihin on jääty. Elämäntilanteet muuttuu ja intressit vaihtuu, ei siitä kannata loukkaantua jos ei juuri nyt pääse näkemään. Paremmalla ajalla sitten

Ikävää muuten varmaan kaverillesi, jos ystävät jättää sen takia, että äiti viettää aikaa lapsensa kanssa...

 

Jos se on se isä, joka ei suostu tapaamiseen?

 

[QUOTE="vieras";28965263]Sellasta se äitinä olo on, valintoja tehtävä kavereiden ja lapsen välillä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että tosiystävän kanssa voi jatkaa vaikka 10 vuoden päästä siitä mihin on jääty. Elämäntilanteet muuttuu ja intressit vaihtuu, ei siitä kannata loukkaantua jos ei juuri nyt pääse näkemään. Paremmalla ajalla sitten

Ikävää muuten varmaan kaverillesi, jos ystävät jättää sen takia, että äiti viettää aikaa lapsensa kanssa...[/QUOTE]

Kyllä mä ainakin jättäisin ystävän, jota en ole nähnyt 10 vuoteen, koska ei hän ehdi muuta kuin olla äitinä. Tosiystävyys on minusta sitä, että oikeasti välitetään toisesta ihmisestä ja halutaan olla osana tämän elämää ja ollaan apuna kun sitä tarvitaan. Ei niin, että ei oteta 10 vuoteen yhteyttä kun on vähän kiire lasten kanssa ja sitten kun ne lapset ovat teinejä, joita ei enää äidin seura kiinnosta, oletetaan ystävän ottavan avosylin vanhan "ystävän" vastaan.

 

Onko tuo nyt niin kamalaa. Voisin hyvin olla tarinan ulkomailla asuva kaveri. Useammin kuin kerran on Suomen visiitin kaveritapaamisia peruttu lasten takia. Ikavaa, mutta eipa tuo riita mulla siihen, etta kaverista tulisi ex-kaveri. Pianhan ne lapset kasvaa ja ne Suomessa asuvat kaverit voivat vaikka tulla mun luo ilman lapsia. Luksusta.

 

Voisitteko tavata päiväsaikaan, niin ei menis iltapuuhat sekaisin.

 

2,5v on kyllä jo aika vanha, luulis isänkin kelpaavan iltatoimiin. Itse en imetysaikana päässyt pidemmälle ilta-aikaan mutta kerran olin kaveriporukan illanvietossa niin, että lähtiessä annoin iltamaidot ja isi jäi laittamaan lapsia nukkumaan. Onnistui kun oli samassa kaupungissa.

Saisitteko treffejä onnistumaan päivällä? Tai jos menisitte tuon kaverin luokse?

 

Kun ihmiset kertovat, millaisia he ovat, usko heitä.

 

Lasten takia tulee esteitä, ymmärrän. Sitä en ymmärrä, että 2,5-vuotiaan normaalit iltapuuhat isän kotona ollessa on este.

 

No eipä paljon merkkaa ystävät. aika outoa, moni tuon ikäinen esim. vuorohoidossa. en ymmärrä, en.

 

[QUOTE="vieras";28965263]Sellasta se äitinä olo on, valintoja tehtävä kavereiden ja lapsen välillä.

Olen aina ollut sitä mieltä, että tosiystävän kanssa voi jatkaa vaikka 10 vuoden päästä siitä mihin on jääty. Elämäntilanteet muuttuu ja intressit vaihtuu, ei siitä kannata loukkaantua jos ei juuri nyt pääse näkemään. Paremmalla ajalla sitten

Ikävää muuten varmaan kaverillesi, jos ystävät jättää sen takia, että äiti viettää aikaa lapsensa kanssa...[/QUOTE]

milllaista isänä olo on? vaikka mies hoitaa meillä lasten iltatoimet niin kyllä voisin yhtenä iltana hoitaa jos mies pois.
En ymmärrä, en.

 

Sen enempää tilanteeni syihin menemättä meillä tilanne johtuisi vain ja ainoastaan siitä, että mies ei todellakaan jää lapsen kanssa kaksin tekemään iltatoimia. Valitettavasti, enkä pystynyt ikipäivänä arvaamaan että olisin tässä tilanteessa. Hän vaikka häipyy ovesta ulos ennen minua (vaikka olisi muuta luvannut), niin ettei minulle jää vaihtoehtoja kuin jäädä kotiin. Kannattaako tällaisen miehen kanssa sitten elää perheenä, se onkin ihan toinen juttu eikä kuulu tähän ketjuun.

Ap, yritän vain sanoa, että AINA tilanteet eivät ole niin mustavalkoisia. Ei syyn tarvitse olla tämä mikä minulla, mutta voi olla muita syitä joita sinä et tiedä. Joita edes hyvälle ystävälle aina ja kaikissa tilanteissa ei ole niin helppo kertoa. Minusta hyvät ystävät pysyvät toistensa rinnalla elämän erilaisissa vaiheissa. Itse tuossa tilanteessa hankkisin lapselleni hoitajan ulkopuolelta, mutta ei sekään aina niin yksinkertaista ole kaikille.

 

Miettikää meitä vuorotyötä tekeviä äitejä...ilta-ja yövuoroja....onneks lapset ovat tottuneet isänsäkin hoitoon!

 

En välttämättä valitsisi samoin kun tämä ystävä mutta hyväksyisin sen ja sopeuduttaisiin siihen.

 

[QUOTE="Vieras";28965173]Tavallaan ymmärrän tätä pois jäävää äitiä.
Nimittäin meilläkään esikoinen ei halua käydä nukkumaan ilman mua. Ja hän on jo 5v. Iskä ei kuulemma vaan osaa niin hyvin lukea iltasatua ja muutenkin lapsi haluaa multa pusut ja halit ennen kuin nukahtaa.
Mä livahdan tarvittaessa sitten omille menoilleni, kun lapsi on nukahtanut. Eli illalla siinä puol ysin aikaan.

Kuopus ei vielä nirsoile. Riittää että joku juotta iltavellin, laittaa sen jälkeen omaan pinnikseen ja tutin suuhun ;D[/QUOTE]

Herranjumala! Mulla on 2,5v esikoinen ja vaikka äiti on ykkönen, niin iskä vie iltaisin petiin, eihän iskää näe kun on töissä päivät niin se aika otetaan sitten illalla takaisin. Halit ja pusut voi antaa kyllä vaikka päivällä, jos äidillä on joku meno.

Pelkkää pompottelua teillä tuo meininki, lapset tarvitsee myös rajoja ja sitä, ettei aina saa kaikkea mitä haluaa.

 

[QUOTE="vieras";28965697]Herranjumala! Mulla on 2,5v esikoinen ja vaikka äiti on ykkönen, niin iskä vie iltaisin petiin, eihän iskää näe kun on töissä päivät niin se aika otetaan sitten illalla takaisin. Halit ja pusut voi antaa kyllä vaikka päivällä, jos äidillä on joku meno.

Pelkkää pompottelua teillä tuo meininki, lapset tarvitsee myös rajoja ja sitä, ettei aina saa kaikkea mitä haluaa.[/QUOTE]

Ja siis tarkoitan, että tällä hetkellä on äitivaihe päällä. Välillä taas iskävaihe, kuten pitää ollakin.

 

Mä kerron näitä tekosyitä silloin, kun meno ei kiinnosta. Osa vanhoista ystävistä elää yhä kuten 15 vuotta sitten ja mulla on olo, ettei ole mitään yhteistä. Sanon mieluummin, ettei isä voi nukuttaa ja menen sitten illalla uimaan tai salille. Jos seura on yhtään väkinäistä niin en mene. En vaan kehtaa suoraan sanoa, ettei vois vähempää kiinnostaa.

 

No on outoa, jos ei voi yhtä iltaa olla erossa lapsestaan. Kun kyseessä ei tosiaan ole mikään täysimetyksellä oleva vauva vaan ihan terve 2,5v, hohhoijaa...

Joko on tekosyy tai sitten perheessä on vähän kummalliset suhteet, jos äiti on niin kiinni lapsissaan ettei uskalla antaa muiden hoitaa.

 

Tuollaiset ovat todella rasittavia ystäviä. Elämä on pelkkää lasta ja lapsen pillin mukaan hyppimistä. Sitten ihmetellään, kun päiväkodissa/eskarissa/koulussa aikuiset eivät tottelekkaan lasta ja tämän mielitekoja.

 

Mä en taas tajua, että miksi tämän ystävän pitää venyä niin kovasti jonkun muun menojen takia? Tai eritoten, että miksi juuri hän tekee niin väärin valitessaan lapsensa nukuttamisen, ettekö te muut voi myöhäistää tai aikaistaa menojanne? Miksi te ette tee yhtään väärin?