P
Pahamieli
Vieras
Mun on vaikea pukea ajatuksiani sanoiksi. Mulla on hyvä itseluottamus. Olen aina osannut olla tyytyväinen siihen, mitä olen. Minuun on lapsena iskostettu hyvin ajatus: jokainen on ainutlaatuinen. Mä en ole kahean kovaääninen tai puhelias, mutta en mikään hissukakaan. Sanoisinkin, että olen rauhallinen ja keskustelutaitoinen. Pidän itseäni sosiaalisesti melko älykkäänä. Mä tulen toimeen mielestäni monenlaisten ihmisten kanssa ja pystyn puhumaan vähän asiasta kuin asiasta. Osaan olla kiinnostunut toisten jutuista. Olen hymyilevä ja usein saanut kuullakin siitä, miten ihanan aurinkoinen aina olen.
Mä annan esimerkin, vaikka onkin nyt vähän sekavaa :
Jos minun ja sinun pitäisi viettää viisi tuntia vieraassa kaupungissa yhdessä. Emme tuntisi etukäteen. Mä uskon, että meillä voisi silti olla ihan perusmukava päivä. Harvan kanssa meistä ystäviä tulisi, mutta ainahan sitä nyt jotakin juteltavaa keksii. Vaikka sitten lapset, perhe, työ, musiikki, elokuvat, lapsuus ja mitä nyt vaan. Aina sitä löytyy jotakin paikkoja, mikä voisi kiinnostaa molempia ja vaikka ei kiinnostaisi niin kyse olisi lyhyestä ajasta. Aikuinen osaa kyllä sopeutua ja aikuisen pitäisi ymmärtää olla kohtelias. Päivä menisi varmaan ihan hyvin. Osan kanssa hitaamminen ja osan kanssa nopeammin.
Kyllä toisen pitäisi olla oikeasti ihan täysi idiootti ja sikaileva urpo, että touhusta ei tulisi oikeasti edes sopeutumalla yhtään mitään. Eikös?
Minusta ei silti kukaan mies kiinnostunut. Ei kukaan. Tai jos kiinnostuu, niin mies on todella kaukana siitä, mitä itse olen tai mitä haen. En ole pinnallinen ja olen valmis antamaan mahdollisuuden monenlaisille miehille. Mä jään baarissakin aina yksin. Kavereista jokainen saa aina vähintään sen yhden tanssittajan. Minä en saa ketään. Mua ei huomioi edes kukaan. Olin lauantaina ystäväni kanssa huvikseni sellaisessa speed datingissa. Taisin olla ainut nainen, joka oikeasti jäi puille paljaille.
Neittideittiä olen kokeillut ja yleensä moni mies kiinnostuukin minusta ja saan paljon kehuja, miten hauska olen ja miten mun kanssa on helppo jutella ja jännittävää nähdä mut, kun vaikutan todella mielenkiintoiselta. Tuo esimerkki "mun ja sun" tapaamisesta liittyy lähinnä tähän nettideittijuttuun. Siis yleensä ne miehet eivät viihdy mun kanssa kovin pitkään ja se tapaaminen on älyttömän nihkeä. Vaikka olen iloinen, hymyilen ja yritän jutella ja kysellä esim. asioista joista mies on puhunut. Esim. jos on netissä sanonut olleensa viikonloppuna mökillä, niin saatan kysellä miten mökkireissu meni jne. Miehet katsovat yleensä ihan toiseen suuntaan ja KAIKESTA huomaa, että mies on totaalisen pettynyt ja häntä vituttaa älyttömästi.
Yhden miehen kanssa jultetiin harrastusaiheisella sivustolla puoli vuotta ja me tultiin hyvin juttuun. Löytyi paljon yhteistä ja oli yhteistä huumoria yms. Sitten tavattiin ihan pikaisesti ja yhteydenpito loppui kuin seinään.
Olettasin, että EDES KOHTELIAISUUDESTA mies katsoisi edes pari kertaa silmiin ja istuisi hetken ja vaihtaisi muutaman sanan ja EDES ESITTÄISI KOHTELIASTA! Eli en keksi mitään muuta selitystä, kuin että olen vain niin ruma.
Kauneus kompensoi paljon. Kyllähän jokaine mies nyt kauniin naisen seurassa jaksaa olla hurmaava, jos nainen vielä osaisi käyttäytyäkin ihan normaalisti.
Mä annan esimerkin, vaikka onkin nyt vähän sekavaa :
Jos minun ja sinun pitäisi viettää viisi tuntia vieraassa kaupungissa yhdessä. Emme tuntisi etukäteen. Mä uskon, että meillä voisi silti olla ihan perusmukava päivä. Harvan kanssa meistä ystäviä tulisi, mutta ainahan sitä nyt jotakin juteltavaa keksii. Vaikka sitten lapset, perhe, työ, musiikki, elokuvat, lapsuus ja mitä nyt vaan. Aina sitä löytyy jotakin paikkoja, mikä voisi kiinnostaa molempia ja vaikka ei kiinnostaisi niin kyse olisi lyhyestä ajasta. Aikuinen osaa kyllä sopeutua ja aikuisen pitäisi ymmärtää olla kohtelias. Päivä menisi varmaan ihan hyvin. Osan kanssa hitaamminen ja osan kanssa nopeammin.
Kyllä toisen pitäisi olla oikeasti ihan täysi idiootti ja sikaileva urpo, että touhusta ei tulisi oikeasti edes sopeutumalla yhtään mitään. Eikös?
Minusta ei silti kukaan mies kiinnostunut. Ei kukaan. Tai jos kiinnostuu, niin mies on todella kaukana siitä, mitä itse olen tai mitä haen. En ole pinnallinen ja olen valmis antamaan mahdollisuuden monenlaisille miehille. Mä jään baarissakin aina yksin. Kavereista jokainen saa aina vähintään sen yhden tanssittajan. Minä en saa ketään. Mua ei huomioi edes kukaan. Olin lauantaina ystäväni kanssa huvikseni sellaisessa speed datingissa. Taisin olla ainut nainen, joka oikeasti jäi puille paljaille.
Neittideittiä olen kokeillut ja yleensä moni mies kiinnostuukin minusta ja saan paljon kehuja, miten hauska olen ja miten mun kanssa on helppo jutella ja jännittävää nähdä mut, kun vaikutan todella mielenkiintoiselta. Tuo esimerkki "mun ja sun" tapaamisesta liittyy lähinnä tähän nettideittijuttuun. Siis yleensä ne miehet eivät viihdy mun kanssa kovin pitkään ja se tapaaminen on älyttömän nihkeä. Vaikka olen iloinen, hymyilen ja yritän jutella ja kysellä esim. asioista joista mies on puhunut. Esim. jos on netissä sanonut olleensa viikonloppuna mökillä, niin saatan kysellä miten mökkireissu meni jne. Miehet katsovat yleensä ihan toiseen suuntaan ja KAIKESTA huomaa, että mies on totaalisen pettynyt ja häntä vituttaa älyttömästi.
Yhden miehen kanssa jultetiin harrastusaiheisella sivustolla puoli vuotta ja me tultiin hyvin juttuun. Löytyi paljon yhteistä ja oli yhteistä huumoria yms. Sitten tavattiin ihan pikaisesti ja yhteydenpito loppui kuin seinään.
Olettasin, että EDES KOHTELIAISUUDESTA mies katsoisi edes pari kertaa silmiin ja istuisi hetken ja vaihtaisi muutaman sanan ja EDES ESITTÄISI KOHTELIASTA! Eli en keksi mitään muuta selitystä, kuin että olen vain niin ruma.
Kauneus kompensoi paljon. Kyllähän jokaine mies nyt kauniin naisen seurassa jaksaa olla hurmaava, jos nainen vielä osaisi käyttäytyäkin ihan normaalisti.
Heiltä saat sitä mitä näiltä suomalaisilta miehiltä ei saa.
