Toggle sidebar

Narsistisia piirteitä avomiehellä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "apua"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
A

"apua"

Vieras
Ollaan oltu yhdessä kohta 10v, parin viimevuoden aikana oon alkanut näitä piirteitä huomaamaan miehessä.
Mistähän saisi apua asiaan, mies ei varmasti suostu menemään mihinkään testiin tms. Ja en uskalla hänelle edes keskustella asiasta, kääntää asian kuitenkin jotenkin mun syyksi.

Onko ketään kenellä ollut/on samanlaista tilannetta?

Suhteesta en uskalla lähteä, monta kertaa mies on sanonut että jos joskus erotaan niin tappaa itsensä. Olen alkanut eroa miettimään, olisin varmasti onnellisempi yksin lapsien kanssa. Kun nyt en voi olla oma itseni ollenkaan. En saisi nähdä ystäviä, en käydä missään muuta kuin miehen kanssa, en saisi soittaa muille kuin miehelleni, facebookissa en voi käydä muuten kuin ollessani yksin kotona tai puhelimella, välillä tekisi mieli lähteä ystävien kanssa viettämään iltaa mutta ei tule kuulonkaan.. näitä asioita on todella paljon. Mies siis yrittää/on onnistunut kontrolloimaan mua :(

Oon niin kyllästynyt kun en saisi ikinä näyttää omia tunteitani (suru,ilo,viha ym), mutta kun mies on esim iloinen tai surullinen niin pitäs mennä sit hänen tunteiden mukana.. On alkanut tulla sellainen olo etten halua enää edes olla miehen lähellä, jokainen kosketus tuntuu vaan vastenmieliseltä, seksiä ei tee mieli yhtään mutta sitäkin on miehen mieliksi "haluttava". Eli haluaa tuntea siis itsensä tarpeelliseksi.

Meidän kodissa tuntuu aina negatiivisuuden tunne, silloin kun mies on kotona. Ihan jokaisessa asiassa on jotain negatiivista.

Yleensä mä hoidan lapset yksin, ei tuu kuulonkaan että mä haluaisin mennä johonkin yksin ja että mies olisi lapsien kanssa sen ajan, pois lukien eräät hautajaiset joissa olin YKSIN, senkin jälkeen piti kiitellä miestä että oli lapsien kanssa :O vähän outoa mun mielestä kun kuitenkin omat lapset kyseessä. Mustakin olisi joskus kiva kuulla kiitosta (kun kodin+lapset hoidan) mutta ei ole kiitosta tullut ikinä koko yhdessäolon aikana, kun taas miestä pitäisi kiittää jokaisesta pienestä asiasta (tiskaus ym)

KIITOS kaikille jotka jaksoivat lukea.

Kiinnostaisi kovasti onko kaikki suhteet oikeasti tätä? Minulla ei ikinä ole muita suhteita ollut (alettiin seurustella todella nuorina)
 
Ei todellanaan ole normaalit parisuhteet tuollaisia :o Miten sä pystyt elämään noin?! herranjumala.. Et sä voi ainakaan pilata elämääsi koska mies kiristää sua itsemurhalla.. En eläisi noin päivääkään.
 
Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota tuohon kohtaan jossa mainitset miehen tappavan itsensä jos jätät hänet. Tuo on todella epätoivoista uhkailua, jolla voidaan kahlita toista ihmistä.

Onko mies aina käyttäytynyt tällä tavalla, vai onko piirteitä tullut pikkuhiljaa lisää? Narsistin diagnoosia on hyvin vaikea antaa kenestäkään tuosta noin vain. On myös muita persoonallisuushäiriöitä. Narsisti kaipaa usein myös ihailua ja jos joku vastustaa narsistia, niin hän kostaa. Onko miehessä tällaisia piirteitä? Miten hänen omat sosiaaliset kontaktinsa? Onko hänellä ystäviä tai läheisiä suhteita sukulaisiin?
 
Valitettavasti olet luonut nyt itsellesi häkin kun olet mennyt tuohon itsemurha-kiristykseen mukaan.
Missään tilanteessa ei ole oikein kiristää toista itsemurhalla. Vaikka miehesi eron hetkellä räjäyttäisi itsensä, se ei ole sinun vastuu!
Olet luultavasti vielä nuori ihminen ja sinun elämäsi haaskaantuu tuollaisessa suhteessa.
Itse olin kuusi vuotta erittäin vaikeasti mustasukkaisen ja ilkeän miehen kanssa joka rajoitti kaikkea tekemistäni. Kun viimein uskalsin hänet jättää itkuista ja lupauksista huolimatta (ja kiristyksestä), huomasin miten heti elämä helpottui. Tuntui että olin viimein vapaa, oli ihana sisustaa ja laittaa oma asunto joka oli vain minun valtakuntaani. Minua ei kukaan enää määräillyt. Olin aivan onnesta soikeana kun sain itse tehdä aikatauluni, ruokavalinnat ja mennä miten halusin, koti säilyi siistinä enkä elänyt vain miellyttääkseni toista, sain käyttää palkkani miten halusin ja ostaa itsellenikin ilman että joku ronkuu rahaa kun omat on loppu. Se oli mahtava vapautuminen, aivan kuin vankilasta olisi päässyt. Eikä mennyt kuin hetki kun exäni oli jo lopettanut minun perään uikuttamisen ja sai uuden naisen koukkuunsa.
Minä olen siitä asti ollut onnellinen. Vietin villiä ja vapaata sinkkuelämää tuon eron jälkeen ja sitten tapasin nykyisen aviomieheni. Minulla meni pitkään ennen kuin uskalsin luottaa mieheeni. Ja olin ihan ihmeissäni NORMAALISTA parisuhteesta, alkuun oletin että mies on mustasukkainen ja haluaa minun raportoivan tekemiseni. Varmaan vuosi meni ennen kuin ymmärsin että tälle miehelle voi suuttua ja sanoa vastaan, tätä miestä ei haittaa jos menen harrastuksiin tai viettämään tyttöjeniltaa, tämä mies ei odota minun passaavan häntä 24/7, tämä mies osallistuu tasaveroisesti taloudenpitoon, tämä mies ei huuda, säti, hauku ja pilkkaa minua, tätä miestä kiinnostaa minun nautintoni makuuhuoneen puolella, tämä mies ei petä minua, tätä miestä ei tarvitse pelätä ja hän rakastaa minua sellaisena kuin olen ja kannustaa minua tavoittelemaan unelmiani.

Ap, suosittelen eroamaan, tilanne ei tuosta parane. Ota oma elämäsi ja lastesi elämä haltuusi, tee itsestäsi onnellinen, kunnioita ja arvosta itseäsi. Nauttisit vapaudesta, olen varma siitä, pärjäisit paremmin.
 
  • Tykkää
Reactions: Jätkä ja Tatja
Jotenkin en osaa yhdistää noita piirteitä narsismiin, vaikka normaalilta parisuhteelta tuo ei kuulstakaan. Aviopuolisosi ammattiauttaja et voi olla ja vaikea tuossa tilanteessa voi toista olla pakottakaan hakemaan itselleen apua, se on hänen itsensä vastuulla. Jos tilanne on sietämätön ja toinen ei halua apua ongelmiinsa hakea, lähtisin itse pois parisuhteesta joka on pelkästään negatiivinen.
 
Vielä ap:lle:

Jättäminen on kova paikka, kun on toiseen ihmiseen tottunut ja hänestä välittää joka tapauksessa. Tuon tyyppinen mies osaa kiristää, puhua ympäri, hakea säälipisteitä, uhkailla ja itkeä useat naiset takaisin. Minäkin monta kertaa menin siihen halpaan että uskoin lupauksia ja rakkaudentunnustuksia.
Lopulta minä tein päätöksen etten mene siihen halpaan. Mies teki kaikkensa että olisin muuttanut mieleni. Pysyin rauhallisena ja selitin ettei enää ole paluuta suhteeseen. Vaikka minua säälitti, satutti ja harmitti, tuntui epäonnistuneelta ja vaikka mitä, en antanut periksi. Se sattui, se kirpaisi mutta pysyin lujana ja selvisin! Monta kertaa mietin hätäpäissäni että entäs jos kuitenkin tämä tästä muuttuu paremmaksi ja kaikki hyvät hetket tulivat mieleen, niin silti pysyin kannassani. Sen jälkeen kun tavarat oli jaettu ja avaimet eivät käyneet samaan oveen, kaikki meni kuin vettä vain, kaikki helpottui, selkeni ja avautui.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Maewest:
Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota tuohon kohtaan jossa mainitset miehen tappavan itsensä jos jätät hänet. Tuo on todella epätoivoista uhkailua, jolla voidaan kahlita toista ihmistä.

Onko mies aina käyttäytynyt tällä tavalla, vai onko piirteitä tullut pikkuhiljaa lisää? Narsistin diagnoosia on hyvin vaikea antaa kenestäkään tuosta noin vain. On myös muita persoonallisuushäiriöitä. Narsisti kaipaa usein myös ihailua ja jos joku vastustaa narsistia, niin hän kostaa. Onko miehessä tällaisia piirteitä? Miten hänen omat sosiaaliset kontaktinsa? Onko hänellä ystäviä tai läheisiä suhteita sukulaisiin?
Click to expand...

Ei oo aina käyttäytynyt näin, pikkuhiljaa on tullut nää piirteet. Ihailua kaipaa kyllä. Joitain ystäviä miehellä on, mutta kun kuuntelen kuinka puhuu ystävistään niin tuntuu kuin hän yrittäisi enemmänkin hyötyä näistä. Ennen oli todella lämpimät välit sukulaisiin, nyt on muuttunut todella paljon parin viimevuoden aikana, ei pidä yhteyttä muuten kun jos tarvitsee apua jossain, kadehtii sisaruksiaan.
 
Olen joutunut pari tällaista eroa seuraamaan vierrstä missä mies uhkailee tappavansa itsensä, jos vaimo jättää. Kummasti ne miehet edelleenkin hengissä porskuttaa elää.. Toinen oli jopa liitosta lähtevälle vaimolleen esitellyt köyttä minkä avulla hän päivänsä päättää.

Sano vaan miehelle, että sinä et ole vastuussa hänen itsemurhastaan jos sellaisen tekee. Hän sen tekee itse ihan omasta tahdostaan ja täysijärkisenä. Tosin todennäköisesti kun mies huomaa, ettei otsarilla uhkailu auta niin sen jälkeen hän alkaa kiristää lapsilla.. Eli jos otat eron niin et tule koskaan lapsia näkemään, hän vie sinulta huoltajuuden, tekee elämästäsi vaikean kaikin mahdollisin tavoin.... Jne jne. Jos saat uhkailuja tekstarina niin säilytä ne kuten sähköpostiviestit. Selvitä lähin turvatalo ja älä pelkää lähteä sinne jos tilanne muuttuu uhkaavaksi lapsille. Kerro perheesi tilanteesta ja miehen uhkailuista parille ystävällesi/lähisukulaiselle. Vie rakkaimpia tavaroita/asioita/lasten tavaroita ja vaatteita jonnekin muualle kotoa. Toisen kaverini itsarilla uhkaillut mies tuhosi kaikki kaverini ja lasten vaatteet, lelut ja tarvikkeet kun kaverini lapsineen päätti sitten lähteä.

Tuollaisesta tilanteesta lähtö ei tule olemaan helppoa. Mitä paremmin valmistaudut ja suunnittelet sen parempi.

Tsemppiä!
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
Oon suunnitellut lähtöä viimisen vuoden ajan, mutta on niin vaikeaa :( En pysty tuon miehen kanssa edes keskustelemaan mistään. Kerran kun pidin pääni,laitoin lapset mun vanhemmille yöksi ja lähdin itse ystävien kanssa ulos,niin mies soitti ihan kokoajan,laittoi viestiä ym. Kun tulin kotiin niin oli viillellyt itseään käteen. Hänellä on kuulemma niin vaikeaa kun on aina yksin :O jos mennään yhdessä vaikka kyläilemään johonkin niin mun pitäisi kokoajan olla ja jutella hänen kanssaan, eli en siis muka huomioi häntä. Todella turhauttavaa. Lapsetkin alkavat jo huomata että mun mieliala on ihan erilainen kun tullaan kotiin esim pihalta. Kiitos kaikille viesteistä, kiva kun saan tsemppiä edes tätä kautta. Ei oikein ole ketään jolle voisin puhua :(
 
Viillellyt itseään käsiin kun olit poissa? Voi herran jestas millainen showmies. Jos olisi ollut tosissaan niin kait tuo nyt olisi osannut viiltää kunnolla ja vähän syvempään? :D :D sori.. Ei tämä kai ole huumori asia.

Nyt ihan oikeasti suu auki ja kertomaan läheisillesi teidän perhe-elämästä. Huomaa, että on ihmisiä, jotka eivät osaa suhtautua asiaan ja ovat epäuskoisia.. Ja niitä, kotka haluavat painaa villaisella asian ja taivutella jatkamaan "ei kait se nyt niin vakavaa ole...". Usko itseäsi ja sitä mitä olet kokenut..
 
[QUOTE="apua";28940736]Oon suunnitellut lähtöä viimisen vuoden ajan, mutta on niin vaikeaa :( En pysty tuon miehen kanssa edes keskustelemaan mistään. Kerran kun pidin pääni,laitoin lapset mun vanhemmille yöksi ja lähdin itse ystävien kanssa ulos,niin mies soitti ihan kokoajan,laittoi viestiä ym. Kun tulin kotiin niin oli viillellyt itseään käteen. Hänellä on kuulemma niin vaikeaa kun on aina yksin :O jos mennään yhdessä vaikka kyläilemään johonkin niin mun pitäisi kokoajan olla ja jutella hänen kanssaan, eli en siis muka huomioi häntä. Todella turhauttavaa. Lapsetkin alkavat jo huomata että mun mieliala on ihan erilainen kun tullaan kotiin esim pihalta. Kiitos kaikille viesteistä, kiva kun saan tsemppiä edes tätä kautta. Ei oikein ole ketään jolle voisin puhua :([/QUOTE]

Oijoi, yhä pahenee. Et ole vastuussa hänestä vaikka sahaisi itseltään raajat irti, muista se.
Minä tollo harkitisin eroa aikoinaan 3 vuotta. Et uskokaan kuinka monta kertaa olen miettinyt että olisi pitänyt lähteä heti silloin kun ero kävi ensimmäisen kerran mielessä.
Lupaathan, ethän vitkastele niin pitkään. Tiimalasi valuu elämäsi hiekkaa koko ajan ja nyt se menee hukkaan!
 
[QUOTE="apua";28940736]. Kerran kun pidin pääni,laitoin lapset mun vanhemmille yöksi ja lähdin itse ystävien kanssa ulos,niin mies soitti ihan kokoajan,laittoi viestiä ym. Kun tulin kotiin niin oli viillellyt itseään käteen. Hänellä on kuulemma niin vaikeaa kun on aina yksin :([/QUOTE]

nyt oikeesti nainen! mies ole terve, joko hankkii apua mielenterveyteensä tai sitten lähdet. Kerro ensin aikeistasi luotettavalle henkilölle kaiken varalta.
 
Juu, näiden perhesurmien valossa ottaisin jonkun luotettavan henkilön mukaani, kun miehelle alkaisin erosta puhumaan. Ja sitten niin pitkälle kuin mahdollista. Hommaat uuden asunnon ja tajuat, että mies ei todellakaan ole terve. Pelottava se on!
 
Itse olen ollut aika lailla samassa tilanteessa ,tosin mies ei viillellyt itseään eikä uhkaillut itsarilla. Mutta manipuloi minua koko ajan, ihan koko ajan. Ensimmäiset vuodet meni hyvin mutta kun saatiin eka lapsi, ja jäin kotiin, niin hänellä alkoi olla hyvin erilainen mielikuva meidän päivästä. Kuulemma kutsuin miehiä kotiin ja huorasin, vauvan nähden tietenkin. Mitään en saanut koskaan tehdä, minnekään en saanut lähteä (mutta lähdin kuitenkin jolloin soitteli koko ajan perään). Kaikkea yritti hallita. Satutti henkisesti ja uhkaili paljon lyömisellä jne muttei koskaan mennyt tönimistä pidemmälle.

Sai aina mut uskomaan että kaikki on mun vika, ei hänessä ole mitään vikaa vielä tänäkään päivänä. Levitteli kavereille ja sukulaisille perättömiä valheita, varsinkin kun uhkailin ekaa kertaa erolla. Koko elämä oli yhtä helvettiä, riitelyä.....

Mutta sitten päätin että nyt riitti. Mua ei enää tallota. Mies uhkaili että ottaa lapset, uhkaili kaikella. Mutta mulle ne jäi ja olen ollut erittäin onnellinen eron jälkeen vaikka alussa mies teki kaikkensa, että meillä on vaikeaa. Nyt meillä on rauhallista, olemme kaikki rauhallisempia eik lapsetkaan enää oireile jatkuvien riitojen vuoksi.
 
Nyt äkkiä otat yhteyttä narsistien uhrien tuki ry;hyn, ja haet itsellesi apua! Ja sitten lähdet ilmoittamatta miehelle, valitset sellaisen tilanteen että hän ei ole kotona; pakkaat tärkeimmät tavarat, otat lapset ja LÄHDET! Tuollaista elämää ei pitäisi sietää yhtään päivää enempää! Pahemmaksi se vaan menee ajan kanssa!
 
Musta ei nyt ole tärkeintä onko sun mies narsisti vai ei. Diagnoosin tekeminen on vaikeata ammatti-ihmisellekin. Tärkeintä on, että sun miehen käytös ei ole tervettä ja sä olet itse alistunut.

Sun pitäisi lopettaa alistuminen ja alkaa elämään siten, miten haluat ja ansaitset, eli aikuisen ihmisen elämää, jota toinen ei rajoita kiristämisellä ym. Tää on tärkeätä huomata, että kyse ei ole pelkästään sun miehesi väärästä käytösestä vaan myös sä itse sallit itseäsi kohdeltavan väärin. Joko sä teidän suhteessa annat itsellesi luvan tuntea just sillä tavalla kuin haluat ja käyt ulkona (kunhan lapset ovat hyvässä hoidossa) jne huolimatta mitä miehesi tekee. Tee selväksi, mitä et enää hyväksy. Jos haluat apua suhteeseenne, niin pariterapiaan ja jopa suhteen jatkumisen ehdoksi miehellesi säännöllistä yksilöterapiaa. Noin ei voi teidän suhde jatkua. Sun ei tarvi tuollaista sietää mieheltäsi. Ero on myös ratkaisu, jos sen haluat, niin sun ei pidä ajatella mitä miehesi tekee. Se on hänen vastuullaan.

Elän itse suhteessa, jossa ajattelen miehelläni olevan narsistisia piirteitä. Narsistisia piirteitä löytyy monelta, vaikka narsisteja on hyvin vähän. Hän on ihana mies, hyvä isä, tekee paljon kotona, ei ole mustasukkainen, saan mennä ihan yhtä vapaasti kuin hän. Monessa suhteessa todella hieno mies. Kuitenkin hänellä oli ja on hyvin hankala äiti ja alistunut isä. Tunteita ei saanut olla kotona muilla kuin äidillä. Kaikki elivät ja vielä edelleenkin kaiken pitäisi pyöriä äidin ympärillä. Tämän takia miehelläni on ollut hyvin vaikeaa tunnistaa ja sanoa ääneen tunteitaan, ne jäävät möykyksi ja purkautuvat syyttäen. Mieheni on syyttävä ja hyvin vihainen, kun hänellä on voimakkaita tunteita. Hänellä on omia tunnelatauksia menneisyydestään ja kokee helposti tulevansa alistetuksi tai hylätyksi tai hänellä ei ole oikeuksia. Tunteidensa vallassa hän tulkitsee minua, että minä ajattelen ja teen niin kuin hän kokee, eikä hän pysty sanomaan miltä hänestä tuntuu. Eikä hän tajua ollenkaan miten silloin käyttäytyy. Hän ei ole ikinä väkivaltainen, vaan itsekäs ja käyttäytyy kuin hän olisi uhri ja minä tehnyt kaiken väärin. Vaikeinta on se, että hän ei tajua kuinka hän käyttäytyy, eikä pääse vihastaan irti tai kykene sanomaan esim. ettei koe, että häntä rakastetaan tms. Meillä ei ole näiden asioiden vuoksi helppoa ja käymme parisuhdeterapiassa ja mieheni myös yksilöterapiassa. Jouduin aluksi voimakkaasti häntä ohjaamaan hoitoon. Meillä on varmastikin erilainen tilanne kuin monilla muilla. Mieheni on hakenut ja saa hoitoa ja hän muilla elämän alueilla kantaa vastuunsa. Rakastan häntä paljon ja tiedän hänen rakastavan minua, vaikka en hänen käytöksensä takia sitä koe silloin kun hänellä on vaikeampi vaihe. Teemme kuitenkin molemmat kaikkemme, jotta saamme suhteemme korjattua.

Tämä minun tarinani. Suhteessa, jossa toinen ei aioakaan muuttua tai hakea apua tai kaikilla elämänalueilla on vakavia ongelmia, ero on mielestäni varteenotettava tai ainoa hyvä vaihtoehto. Tietyt ihmiset eivät voi hyväksyä ollenkaan sitä, jos toisella on omaa tahtoa, ja tekevät kaikkensa tukahduttaakseen sen. On suhteita, joissa toisella on vaikeita ongelmia, mutta niistä voidaan selvitä koska "ongelmainen" suostuu hakemaan apua. Suhteissa, joissa on vaikeita ongelmia, eikä apua suostuta hakemaan, ovat todennäköisesti niitä, joissa kaikki voivat pahoin ja jo lasten takia pitäisi lopettaa sellainen. Itse tiedät parhaiten suhteesi ja mitä haluat (erota?). Jos haluat ja pelkäät erota, muista, että apua on saatavilla. On turvakoteja ym. Sukulaisilta7ystäviltä kannattaa myös pyytää apua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vaimo-Rakas:
Valitettavasti olet luonut nyt itsellesi häkin kun olet mennyt tuohon itsemurha-kiristykseen mukaan.
Missään tilanteessa ei ole oikein kiristää toista itsemurhalla. Vaikka miehesi eron hetkellä räjäyttäisi itsensä, se ei ole sinun vastuu!
Olet luultavasti vielä nuori ihminen ja sinun elämäsi haaskaantuu tuollaisessa suhteessa.
Itse olin kuusi vuotta erittäin vaikeasti mustasukkaisen ja ilkeän miehen kanssa joka rajoitti kaikkea tekemistäni. Kun viimein uskalsin hänet jättää itkuista ja lupauksista huolimatta (ja kiristyksestä), huomasin miten heti elämä helpottui. Tuntui että olin viimein vapaa, oli ihana sisustaa ja laittaa oma asunto joka oli vain minun valtakuntaani. Minua ei kukaan enää määräillyt. Olin aivan onnesta soikeana kun sain itse tehdä aikatauluni, ruokavalinnat ja mennä miten halusin, koti säilyi siistinä enkä elänyt vain miellyttääkseni toista, sain käyttää palkkani miten halusin ja ostaa itsellenikin ilman että joku ronkuu rahaa kun omat on loppu. Se oli mahtava vapautuminen, aivan kuin vankilasta olisi päässyt. Eikä mennyt kuin hetki kun exäni oli jo lopettanut minun perään uikuttamisen ja sai uuden naisen koukkuunsa.
Minä olen siitä asti ollut onnellinen. Vietin villiä ja vapaata sinkkuelämää tuon eron jälkeen ja sitten tapasin nykyisen aviomieheni. Minulla meni pitkään ennen kuin uskalsin luottaa mieheeni. Ja olin ihan ihmeissäni NORMAALISTA parisuhteesta, alkuun oletin että mies on mustasukkainen ja haluaa minun raportoivan tekemiseni. Varmaan vuosi meni ennen kuin ymmärsin että tälle miehelle voi suuttua ja sanoa vastaan, tätä miestä ei haittaa jos menen harrastuksiin tai viettämään tyttöjeniltaa, tämä mies ei odota minun passaavan häntä 24/7, tämä mies osallistuu tasaveroisesti taloudenpitoon, tämä mies ei huuda, säti, hauku ja pilkkaa minua, tätä miestä kiinnostaa minun nautintoni makuuhuoneen puolella, tämä mies ei petä minua, tätä miestä ei tarvitse pelätä ja hän rakastaa minua sellaisena kuin olen ja kannustaa minua tavoittelemaan unelmiani.

Ap, suosittelen eroamaan, tilanne ei tuosta parane. Ota oma elämäsi ja lastesi elämä haltuusi, tee itsestäsi onnellinen, kunnioita ja arvosta itseäsi. Nauttisit vapaudesta, olen varma siitä, pärjäisit paremmin.
Click to expand...

Voi, Vaimo-Rakas, olen kokenut saman! :D Onneksi löysimme ne ihmemiehet vihdoin.Helvetin jälkeen todellakin kesti kauan, että uskoi ihmisen hyvyyteen.
 
  • Tykkää
Reactions: Vaimo-Rakas
No eihän tuo nyt tavallista tai hyväksyttävääkään ole. Itse en kuulu siihen porukkaan, joiden avioliitto on ruusuilla tanssia ja tuetaan toista ja ollaan niin ihanasti yhdessä, paljon on ollut hämminkiä,joka on erottanut meitä. Kun luin tekstiäsi tuli surullinen olo, minulla kuitenkin perusok olo itseni kanssa ja miehen seurassa voin olla ihan rennosti. Se, että mies hoitaa lapsensa välinpitämättömästi kuulostaa myös ikävältä, itselleni yksi iso tekijä liittomme säilymisessä on ollut hyvä yhteistyömme vanhempina ja perheenä.
 
[QUOTE="apua";28940550]Ollaan oltu yhdessä kohta 10v, parin viimevuoden aikana oon alkanut näitä piirteitä huomaamaan miehessä.
Mistähän saisi apua asiaan, mies ei varmasti suostu menemään mihinkään testiin tms. Ja en uskalla hänelle edes keskustella asiasta, kääntää asian kuitenkin jotenkin mun syyksi.

Onko ketään kenellä ollut/on samanlaista tilannetta?

Suhteesta en uskalla lähteä, monta kertaa mies on sanonut että jos joskus erotaan niin tappaa itsensä. Olen alkanut eroa miettimään, olisin varmasti onnellisempi yksin lapsien kanssa. Kun nyt en voi olla oma itseni ollenkaan. En saisi nähdä ystäviä, en käydä missään muuta kuin miehen kanssa, en saisi soittaa muille kuin miehelleni, facebookissa en voi käydä muuten kuin ollessani yksin kotona tai puhelimella, välillä tekisi mieli lähteä ystävien kanssa viettämään iltaa mutta ei tule kuulonkaan.. näitä asioita on todella paljon. Mies siis yrittää/on onnistunut kontrolloimaan mua :(

Oon niin kyllästynyt kun en saisi ikinä näyttää omia tunteitani (suru,ilo,viha ym), mutta kun mies on esim iloinen tai surullinen niin pitäs mennä sit hänen tunteiden mukana.. On alkanut tulla sellainen olo etten halua enää edes olla miehen lähellä, jokainen kosketus tuntuu vaan vastenmieliseltä, seksiä ei tee mieli yhtään mutta sitäkin on miehen mieliksi "haluttava". Eli haluaa tuntea siis itsensä tarpeelliseksi.

Meidän kodissa tuntuu aina negatiivisuuden tunne, silloin kun mies on kotona. Ihan jokaisessa asiassa on jotain negatiivista.

Yleensä mä hoidan lapset yksin, ei tuu kuulonkaan että mä haluaisin mennä johonkin yksin ja että mies olisi lapsien kanssa sen ajan, pois lukien eräät hautajaiset joissa olin YKSIN, senkin jälkeen piti kiitellä miestä että oli lapsien kanssa :O vähän outoa mun mielestä kun kuitenkin omat lapset kyseessä. Mustakin olisi joskus kiva kuulla kiitosta (kun kodin+lapset hoidan) mutta ei ole kiitosta tullut ikinä koko yhdessäolon aikana, kun taas miestä pitäisi kiittää jokaisesta pienestä asiasta (tiskaus ym)

KIITOS kaikille jotka jaksoivat lukea.

Kiinnostaisi kovasti onko kaikki suhteet oikeasti tätä? Minulla ei ikinä ole muita suhteita ollut (alettiin seurustella todella nuorina)[/QUOTE]

Tää voisi olla sanasta sanaan mun kirjoittamani! :/ Mä tiedän 110% mitä käyt läpi tällä hetkellä... voi kun osaisin neuvoa mutta kaipaan itsekin jotain... neuvoja... rohkaisevia sanoja... tsemppiä... jotain... Ihmiset sanoo että eroa mutta se ei ole niin helppoa. Kun niitä hyviäkin hetkiä on...
 
Joo itse olensamanlaisessa tilanteessa. Olemme olleet jo 23 vuotta naimisissa, olen 45-vuotias. Kun lapset oli pieniä, aina olen heidät yksin hoitanut, isompana harratuksiin kuskaamiset yms., luonnollisesti. Mies on aina harrastanut paljon, ähinnä metsästystä, joka vie tosi paljon aMeillä on yhteinen yritys ja joudun todellakin sanomaan, ettei vapaa-aika ole metsästykseen riittänyt vaan aikaa on otettu työajastakin.

Olen aivan kurkkuani myöten täynnä! Jos itselläni olisikin oma työ niin lähtisin heti. Mutta kun meillä on tuo yritys ja todella huono taloudellinen tilanne, niin en kerta kaikkiaan voi. En tulisi lasten kanssa taloudellisesti pärjäämään.

Mies on muutaman kerran käynyt käsiksikin ja jälkiä olen selitellyt milloin mitenkin. Tiedän todella hyvin että mun olisi pitänyt jo lähteä ajat sitten mutta pelottaa että saisinko tämän ikäisenä enää töitä mistään? En ole kenellekään tilanteestani puhunut koska jotenkin kuitenkin häpeän.

Nyt ajattelin että rupean pikku hiljaa säästämään rahaa, vaikka sitä ei olekaan yhtään ylimääräistä. Vähän kun saisi kokoon miehen tietämättä niin olisi itselläni ainakin turvallisempi olo...
 
[QUOTE="vieras";28943640]Tää voisi olla sanasta sanaan mun kirjoittamani! :/ Mä tiedän 110% mitä käyt läpi tällä hetkellä... voi kun osaisin neuvoa mutta kaipaan itsekin jotain... neuvoja... rohkaisevia sanoja... tsemppiä... jotain... Ihmiset sanoo että eroa mutta se ei ole niin helppoa. Kun niitä hyviäkin hetkiä on...[/QUOTE]


Tsemppiä sullekkin, tää on todella turhauttavaa :( Onko teillä lapsia? Osallistuuko sun mies lastenhoitoon? Entä saako sulla olla omia menoja, esim ystävien kanssa? Mulle mies aina sanoo että ystävät on mulle tärkeempiä, jos haluaisin viettää aikaa heidän kanssaan. Sit alkaakin jo kiristys että "jos ne kaverit on niin tärkeitä niin pyydä heiltä apua" esim lapsien hoidossa, kaupassa käymiseen ym.
 

Similar threads

?
Mitä mun pitäsi tehdä??
Viestiä
7
Luettu
505
Aihe vapaa
Viikate
Viikate
P
NYT MULLE RIITTI!!!!
Viestiä
18
Luettu
355
Aihe vapaa
vieras
V
A
Mitäs sitten jos haaveet eri kummallakin?
Viestiä
2
Luettu
315
Aihe vapaa
sinihammas
S
G
G: Miksi teit lapsen miehen kanssa joka on..
Viestiä
3
Luettu
291
Aihe vapaa
Kärsäpärstäinen
K
V
naimisissa pakosta
Viestiä
6
Luettu
752
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa