[QUOTE="Tiitiäinen";28919775]Kyllä mä oikeestaan tiiän syyn. Elämä ku on menny perseelleen ja on juurikin "tylsää" niin sitä lohduttautuu herkuilla. Pitäs saada mieli maasta ja vähän ees kiloja karistettua niin siitä sais jo hyvää buustia kaikkeen joka itsetuntoon ja muuhun. Mutta keinoja millä sitä itsensä "pakottais" olee herkuttelematta illalla niin on nyt vähänlaisesti. Ajattelen koko ajan, et jos huomenna, ylihuomenna, ens viikolla.
Ja nyt tätä alotusta ei yhtään tehny helpommaks sitä et flunssa iski ja siis pitää märehtiä kotona ja olla tekemättä mitään paitsi syödä...
Kamalaa valitusta, mutta yritän kyllä koko ajan saada niskasta itseäni kii..
[/QUOTE]
Lohtusyöminen on hirveä vaiva
Onko sellaista keinoa keksittykään millä siitä pääsisi eroon. Mulle on monesti sanottu, että pitäis lähteä lenkille silloin, kun on surullinen olo tai vituttaa, mutta kun sitä just silloin ei pysty mitenkään tekemään. En edes minä, vaikka olen himoliikkuja. Mä luulen, että ihmiset jotka ei osaa itkeä murheitaan on erityisen alttiita syömään suruun. Ainakin itse olen just sellainen, etten saa kyyneleitä tulemaan, sulkeudun jonnekin yksinäisyyteen ja alan syömään. Mutta kyllä sä silti laihdut ja sä pääset tunteittesi herraksi, kun vaan pakotat itsesi siihen.