Karmea riita miehen kanssa työnjaosta/arjesta, nyt neuvoja!

Mua alkaa aina ärsyttämään, kun ruvetaan vertaamaan jotain auton renkaiden vaihtoa kotitöihin. Kotityöt on jokapäiväisiä jatkuvia ja ärsyttäviä hommia, jotka ei tule ikinä valmiiksi ja sillä verukkeella mies kuvittelee voivansa luistaa niistä, koska ve vaihtaa autonrenkaan? Mä en jotenkaan tajua, että askare, joka kestää tunnin ja tehdään kahdesti vuodessa on verrattavissa päivittäisiin kotitöihin? Kyllä mä mielummin vaihtaisin ne renkaat.

 

[QUOTE="Lis";28911245]No itse naen asian toisin. Tyot hoidetaan silloin kun niita on. Jos joku paiva ei kerkea kaikkea tekemaan toimistolla, niin ne loput tehdaan kotona. Toisena paivana voi lahtea aikaisemmin toista, joustavuutta kumpaankin suuntaan.[/QUOTE]

Niin ja jossain kohtaa huomataan että jousto onkin selkeästi toiseen suuntaan, eli työnanatjaan päin. Palkatonta työtä ei tehdä. piste. Saldot ja tunti tunnista jörjestelmät ymmärrän. Mutta en sitä että työ alkaa syödä enemmän ja enemmän aikaa rajssa ja aiheuttaa vallankin tuollaista stressiä kuin ap kuvaa. Tai siis että hän ei saa nukkua kun pitää tehdä töitä. Jokaisella on oikeus niihn 8 tunnin uniin eikä niin että päivätyön lisäksi työskennellää yöllä. Siinä kohtaa ollaan annettu ihan liikaa siimaa työnantajan suuntaa. Onhan se ihan kipeää jos ensin teet sen 8h päivän ja sitten joudut vielä lähempänä keskiyötä (kuten ap kuvailee) olemaan töissä. Että jos tässä nyt miestä solvataan niin solvataan myös työnanatjaa joka velvoittaa perheellisen tollaiseen (tai ap:tä joka ei sano sitten kai ei).

 

Mua alkaa aina ärsyttämään, kun ruvetaan vertaamaan jotain auton renkaiden vaihtoa kotitöihin. Kotityöt on jokapäiväisiä jatkuvia ja ärsyttäviä hommia, jotka ei tule ikinä valmiiksi ja sillä verukkeella mies kuvittelee voivansa luistaa niistä, koska ve vaihtaa autonrenkaan? Mä en jotenkaan tajua, että askare, joka kestää tunnin ja tehdään kahdesti vuodessa on verrattavissa päivittäisiin kotitöihin? Kyllä mä mielummin vaihtaisin ne renkaat.

No sanos muuta. Ikuinen äijäargumentti. "Kun mulle kuuluu ne ulkotyöt". Sama juttu nurmikonleikkuun kanssa, tehdään muutaman viikon välein ja se kestää sen 20 min. Ei ole oikein verrattavissa jokapäiväiseen ruoanlaittoon, tiskeihin, lasten iltarutiineihin, pyykkeihin, kaikkeen siivoukseen...

 

Mua alkaa aina ärsyttämään, kun ruvetaan vertaamaan jotain auton renkaiden vaihtoa kotitöihin. Kotityöt on jokapäiväisiä jatkuvia ja ärsyttäviä hommia, jotka ei tule ikinä valmiiksi ja sillä verukkeella mies kuvittelee voivansa luistaa niistä, koska ve vaihtaa autonrenkaan? Mä en jotenkaan tajua, että askare, joka kestää tunnin ja tehdään kahdesti vuodessa on verrattavissa päivittäisiin kotitöihin? Kyllä mä mielummin vaihtaisin ne renkaat.

Kandee kokeilla noita hommia - tasavertaisuuden nimessä hoitaa niitä siinä missä mies ja vasta sitten tulla aukemaan.


Mua vituttaa (varmaan huomaatte) tämä tasa-arvon haku jossa joustetaan vaan yhteen suuntaa. JOS halutaan pois sieltä 50-luvulta on muutoksen tapahduttava miesten lisäksi naisten asenteissa. Ihanaa vähättelyä tässäkin ettei miesten "työt" ole mitään. OK jos asuu jossain kuppasessa kerrostalossa niin eipä siellä niitä miestentöitä ole. Mutta kun puhutaan vaikkapa omakotitalon ylläpidosta niin kas vaan, hommaa riittää.

Voin ihan omasta kokemusesta puhua koska meillä TEHDÄÄN sekaisin kaikkia töitä ja kyllä mä sanon että se pöydän pyyhkäisy puhtaaksi tahi pyykin koneeseen nosto on "helppompaa" kuin vaikkapa lumien kolaus isolta pihalta tai rännien puhditus...

 

[QUOTE="niinpä";28911304]No sanos muuta. Ikuinen äijäargumentti. "Kun mulle kuuluu ne ulkotyöt". Sama juttu nurmikonleikkuun kanssa, tehdään muutaman viikon välein ja se kestää sen 20 min. Ei ole oikein verrattavissa jokapäiväiseen ruoanlaittoon, tiskeihin, lasten iltarutiineihin, pyykkeihin, kaikkeen siivoukseen...[/QUOTE]

NO oletko tehnyt noita hommia? Kamala kun te saatte kuulostamaan elämän yhdeltä työleiriltä. EI nuo kaikki on normaalia elämää. Siinä tehdään asioita, hui kauheeta. Kannattaa jättää lapset tekemättä, ostaa se pikkiriikkinen yksiö, käyttää kertakäyttöastioita tai käydä ulkona syömässä niin ei tartte tehdä hommia.

Jos miehelle kuuluu yksin ne ulkotyöt. Ja sitten vielä ottaa puolet vastuuta näistä "jokapäiväisistä" niin ONKO palikat silloin tasan?

 

Ap on ketjun aikana miettinyt hienosti omaa osuuttaan, ajatellut tehdä korjausliikkeitä elämässä jne. Mutta jotta homma toimisi, miehen on PAKKO tulla myös osaltaan vastaan. Ap ei yksin voi pelastaa parisuhdetta. Tarvitaan kaksi. Näyttää siltä, että ap on fiksuudestaan huolimatta ajautunut asemaan, jossa mies kävelee ylitse ja saa hänet tuntemaan huonoa omaatuntoa asioista, joista ei todellakaan kuulu tuntea huonoa omaatuntoa. Lähtisikö mies pariterapiaan? Voimia, tsemppiä!

 

[QUOTE="memmu";28911349]NO oletko tehnyt noita hommia? Kamala kun te saatte kuulostamaan elämän yhdeltä työleiriltä. EI nuo kaikki on normaalia elämää. Siinä tehdään asioita, hui kauheeta. Kannattaa jättää lapset tekemättä, ostaa se pikkiriikkinen yksiö, käyttää kertakäyttöastioita tai käydä ulkona syömässä niin ei tartte tehdä hommia.

Jos miehelle kuuluu yksin ne ulkotyöt. Ja sitten vielä ottaa puolet vastuuta näistä "jokapäiväisistä" niin ONKO palikat silloin tasan?[/QUOTE]

Tuo riippuu luonnollisesti siitä minkä verran niitä ulkotöitä on. Mutta kai siinä kotitöiden 50/50-jakamisella ja sillä että mies ei osallistu niihin ollenkaan löytyy myös välivaihtoehtoja? Ja saattaa olla että se vaimokin siinä pihalla ulkoillessaan joskus tekee jotain pihan ja sen siisteyden eteen vaikka esim ruohonleikkuu nyt jäisikin miehelle.

Vaikea näistä on ulkopuolisena sanoa kun ei tiedä minkä verran mikäkin juttu toisilla työllistää jne. Se kuitenkin tuntuu epäreilulta että ap:lle jää kaikki lasten aamut ja illat, myös viikonloppuisin aikaiset herätykset ja sitten se pitkään nukkuva puoliso tarvii vielä ne päiväunet. Tuota olisi hyvä tasata vaikka vaan sopimalla vuoropäivistä jolloin kumpikin saa sen yhden aamun nukkua pidempään, molemmille hyvä mieli.

Samoin se tuntuu jotenkin oudolta että mies syyttää ap:ta laiskottelusta ja haluaa sysätä omia hommiaan hänelle mutta toisaalta ei suostu vaihtamaan osia niin että saisi itse tuon laiskotteluvuoron.

 

että kaikki ehdottelee nukkumista asioiden parantamiseksi. Teidän parisuhteessa on ongelma -> viettäkää yhteistä aikaa ja harrastakaa paljon seksiä keskinäisen kilpailun sijasta, niin ongelma on pääosin ratkaistu.

 

Aapee kommentoi taas lyhyesti:

Mies nukkuu pidempään myös arkiaamuina, ja lähtee sitten ripeästi töihin noin kahdeksaksi. Eli menee ajoissa töihin päästäkseen hakemaan lapset ajoissa hoidosta. Mutta minä siis hoidan yksin aamutoimet lasten kanssa ja lähtemisen.

Kotona on tosiaan paljon töitä, joita ei ole listassa. Kuten olen sanonut, listaan on koottu riidan kohteena olevat asiat. Muita töitä on ja niistä olemme sovussa ja yhteisymmärryksessä. Riitaa on aamu- ja iltarutiineista, ulkoilusta, nukkumisajasta ja nk. omasta ajasta.

Joustan tosiaan välillä töissä ja teen työasioita illalla kotona. Toisaalta työnantajani joustaa myös, ei ole ongelmaa päästä esim. lasten harrastuksiin tai vanhempainiltoihin. Eli en ole töissä mitenkään huonossa asemassa. Tässähän kirjoittelen kesken palaverin

 

[QUOTE="memmu";28911349]NO oletko tehnyt noita hommia? Kamala kun te saatte kuulostamaan elämän yhdeltä työleiriltä. EI nuo kaikki on normaalia elämää. Siinä tehdään asioita, hui kauheeta. Kannattaa jättää lapset tekemättä, ostaa se pikkiriikkinen yksiö, käyttää kertakäyttöastioita tai käydä ulkona syömässä niin ei tartte tehdä hommia.

Jos miehelle kuuluu yksin ne ulkotyöt. Ja sitten vielä ottaa puolet vastuuta näistä "jokapäiväisistä" niin ONKO palikat silloin tasan?[/QUOTE]

Kuka tässä sellaista on ehdottanut että mies tekee kaikki ulkotyöt ja puolet kotitöistä??? Kannattaisi lukea tämä ketju kokonaan läpi, ap:lla ei kyse ollut siitä että hän pyrkisi tekemään alle puolet kotitöistä.

 

parisuhteen tulisi olla yhteistä tekemistä, ei kilpailua ja syyttelyä siitä, kumpi tekee enemmän ja kumman mielestä mikäkin asia on epäreilusti. Pitäisi ajatella toisenkin parasta eikä tuijotella vain sitä omaa napaa.

Suhde ei vain toimi, jos toinen on itsekäs ja toinen alistuva ja miellyttämisenhaluinen. Keskittykää olennaiseen!

 

[QUOTE="hhh";28911229]ja p**kat. Jos kaikki meistä ottaisivat vapaan vapaana ja työn työnä niin kaikilla olisi paremmin.[/QUOTE]

mut mieluummin sen videopuhelun sinne toiselle puolen palloa ottaa kymmeneltä illal kotoa kuin lähtis sen takia töihin käymään. Meillä miehel kansainvälisiä asiakkaita joiden hommia hoidetaan välil kotoakin. samoin kesälomalla teki muutamia tilauksia yms kun jonkun koneensosan toimitusaika voi olla kuukauden ja kone pitäis saada matkaan kuudes viikossa. joskus on pakko joustaa vaikken itsekään siitä tykkää laisinkaan. varsinkaan kun tuo joustaminen ei näy mitenkään palkassa.

 

parisuhteen tulisi olla yhteistä tekemistä, ei kilpailua ja syyttelyä siitä, kumpi tekee enemmän ja kumman mielestä mikäkin asia on epäreilusti. Pitäisi ajatella toisenkin parasta eikä tuijotella vain sitä omaa napaa.

Suhde ei vain toimi, jos toinen on itsekäs ja toinen alistuva ja miellyttämisenhaluinen. Keskittykää olennaiseen!

Tässä hyvä kommentti. Suhde ei vaikuta kovin hyvältä, ja ap:n mies ei vaikuta ymmärtäväiseltä, vaan itsekkäältä. Varmaan kannattaisi jutella jonkun terapeutin tai neutraalin henkilön kanssa, ja miettiä miten saada suhde toimimaan. Miten jotkut jaksaa riidellä kotitöistä ja omasta vapaa-ajasta????Eikö tärkeintä ole lapset? Että lapset voivat hyvin, heille annetaan huomiota ja aikaa, ja koko perhe on terveenä?
Kannattaisi miettiä prioriteetit kuntoon, eikä riidellä siitä kuka tekee ja mitäkin. Naurettavaa. Ja mitä väliä kuka saa nukkua kauemmin tai kuka saa omaa aikaa? Kasvakaa aikuiseksi!

 

[QUOTE="memmu";28911349]NO oletko tehnyt noita hommia? Kamala kun te saatte kuulostamaan elämän yhdeltä työleiriltä. EI nuo kaikki on normaalia elämää. Siinä tehdään asioita, hui kauheeta. Kannattaa jättää lapset tekemättä, ostaa se pikkiriikkinen yksiö, käyttää kertakäyttöastioita tai käydä ulkona syömässä niin ei tartte tehdä hommia.

Jos miehelle kuuluu yksin ne ulkotyöt. Ja sitten vielä ottaa puolet vastuuta näistä "jokapäiväisistä" niin ONKO palikat silloin tasan?[/QUOTE]

Tärkeämpää onkin kysyä, saavatko molemmat puolisot yhtä paljon omaa aikaa ja aikaa nukkumiseen. Tässä aapeen tapauksessa, miehen osa on selvästikin helpompi. Miksi vain äidin pitää kärsiä jatkuvasta univajeesta. Se ei ole oikeudenmukaista.

Vapaa-aikaa pitää olla molemmilla puolisoilla yhtä paljon. Sillä ei ole merkitystä, kumpi tekee ulko- tai sisätöitä enemmän tai vähemmän.

 

[QUOTE="vieras";28913843]Tässä hyvä kommentti. Suhde ei vaikuta kovin hyvältä, ja ap:n mies ei vaikuta ymmärtäväiseltä, vaan itsekkäältä. Varmaan kannattaisi jutella jonkun terapeutin tai neutraalin henkilön kanssa, ja miettiä miten saada suhde toimimaan. Miten jotkut jaksaa riidellä kotitöistä ja omasta vapaa-ajasta????Eikö tärkeintä ole lapset? Että lapset voivat hyvin, heille annetaan huomiota ja aikaa, ja koko perhe on terveenä?
Kannattaisi miettiä prioriteetit kuntoon, eikä riidellä siitä kuka tekee ja mitäkin. Naurettavaa. Ja mitä väliä kuka saa nukkua kauemmin tai kuka saa omaa aikaa? Kasvakaa aikuiseksi![/QUOTE]

Sillä on aika paljonkin väliä sille vanhemmalle, joka meinaa sortua työtaakkansa alle ja joka kärsii jatkuvasta univajeesta.

 

[QUOTE="Sari";28913900]Sillä on aika paljonkin väliä sille vanhemmalle, joka meinaa sortua työtaakkansa alle ja joka kärsii jatkuvasta univajeesta.[/QUOTE]

Ap myönsi jo itse, että univaje on hänen oma syynsä:jatkuva valvominen. Kannattaisi mennä ajoissa nukkumaan joka ilta, niin kuin joku sanoi että aivan turha syyttää miestä siitä että hän saa nukkua blaah blaah blaah, kun ap voisi aikaistaa nukkumistaan jokainen ilta, mutta ei ole tehnyt sitä. Kotitöitä on mahdoton jakaa aivan kristillisesti tasan, eihän kaiken tarvitse olla täysin samaa miehelle ja naiselle; nukkua yhtä paljon, tehdä tasan minuutilleen yhtä paljon kotitöitä, viettää lasten kanssa minuutilleen yhtä paljon aikaa,saada tasan yhtä paljon vapaa-aikaa, tehdä tasan yhtä rasittavaa työtä jne. toisen työ voi olla fyysisesti paljon rasittavampaa, ja toisen taas henkisesti jne. Todella kuulostaa kilpailuasetelmalta eikä miltään aikuisen ihmisen parisuhteelta. Kun lapsia on päätetty hankkia, tulee oppia ottamaan hiukan epäitsekkäämpi asenne omassa elämässään; ja ajatella että nyt on rankkaa, lapset ovat pieniä jne, mutta ajan kanssa se helpottaa. Muutaman vuoden päästä lapset ovat jo koululaisia, riiteleekö ap silloinkin vielä miehensä kanssa siitä, että kumpi saa enemmän vapaa-aikaa jne????Minun mielestäni tällaiset parit voivat aivan hyvin erota, kun yhdessäolo on jatkuvaa taistelua ja kilpailua siitä kumpi joutuu tekemään enemmän. Ja minkälaisen kuvan lapset saa "onnellisesta"perhe-elämästä, kun koko ajan ollaan riepottamassa ulos, kotona ei osata olla,arki on pelkkää suorittamista ja vanhemmilla ei ole mitään tunnesidettä toisiinsa??

 

[QUOTE="vieras";28913997]Ap myönsi jo itse, että univaje on hänen oma syynsä:jatkuva valvominen. Kannattaisi mennä ajoissa nukkumaan joka ilta, niin kuin joku sanoi että aivan turha syyttää miestä siitä että hän saa nukkua blaah blaah blaah, kun ap voisi aikaistaa nukkumistaan jokainen ilta, mutta ei ole tehnyt sitä. Kotitöitä on mahdoton jakaa aivan kristillisesti tasan, eihän kaiken tarvitse olla täysin samaa miehelle ja naiselle; nukkua yhtä paljon, tehdä tasan minuutilleen yhtä paljon kotitöitä, viettää lasten kanssa minuutilleen yhtä paljon aikaa,saada tasan yhtä paljon vapaa-aikaa, tehdä tasan yhtä rasittavaa työtä jne. toisen työ voi olla fyysisesti paljon rasittavampaa, ja toisen taas henkisesti jne. Todella kuulostaa kilpailuasetelmalta eikä miltään aikuisen ihmisen parisuhteelta. Kun lapsia on päätetty hankkia, tulee oppia ottamaan hiukan epäitsekkäämpi asenne omassa elämässään; ja ajatella että nyt on rankkaa, lapset ovat pieniä jne, mutta ajan kanssa se helpottaa. Muutaman vuoden päästä lapset ovat jo koululaisia, riiteleekö ap silloinkin vielä miehensä kanssa siitä, että kumpi saa enemmän vapaa-aikaa jne????Minun mielestäni tällaiset parit voivat aivan hyvin erota, kun yhdessäolo on jatkuvaa taistelua ja kilpailua siitä kumpi joutuu tekemään enemmän. Ja minkälaisen kuvan lapset saa "onnellisesta"perhe-elämästä, kun koko ajan ollaan riepottamassa ulos, kotona ei osata olla,arki on pelkkää suorittamista ja vanhemmilla ei ole mitään tunnesidettä toisiinsa??[/QUOTE]

Jos ajatellaan parisuhdetta ja arkipäivää, sitä että olisi edes jotain mahdollisuuksia myös arkena viettää HALUTESSAAN aikaa kahdestaan puolison kanssa, kaksi edellä mainitsemaasi lausetta sulkevat mukavasti toisensa pois. Jos äiti menee aina hetikohta lasten nukkumaanmenon jälkeen nukkumaan, mies nukkuu viikonloppuisin pitkään ja vielä päiväunet, niin miten sitä parisuhdeaikaa saadaan sinne arkeen ympättyä? Muutama viikonloppu "laatuaikaa" vuodessa ei todellakaan tilannetta pelasta. Tosin kuulostaa siltä, että ap:n miehellä tässä hiertää jokin ihan muu, kuin kotityöt. Parisuhdeterapian paikka olisi, sitä tässä on yritetty toitottaa.

 

[QUOTE="vieras";28913997]Ap myönsi jo itse, että univaje on hänen oma syynsä:jatkuva valvominen. Kannattaisi mennä ajoissa nukkumaan joka ilta, niin kuin joku sanoi että aivan turha syyttää miestä siitä että hän saa nukkua blaah blaah blaah, kun ap voisi aikaistaa nukkumistaan jokainen ilta, mutta ei ole tehnyt sitä. Kotitöitä on mahdoton jakaa aivan kristillisesti tasan, eihän kaiken tarvitse olla täysin samaa miehelle ja naiselle; nukkua yhtä paljon, tehdä tasan minuutilleen yhtä paljon kotitöitä, viettää lasten kanssa minuutilleen yhtä paljon aikaa,saada tasan yhtä paljon vapaa-aikaa, tehdä tasan yhtä rasittavaa työtä jne. toisen työ voi olla fyysisesti paljon rasittavampaa, ja toisen taas henkisesti jne. Todella kuulostaa kilpailuasetelmalta eikä miltään aikuisen ihmisen parisuhteelta. Kun lapsia on päätetty hankkia, tulee oppia ottamaan hiukan epäitsekkäämpi asenne omassa elämässään; ja ajatella että nyt on rankkaa, lapset ovat pieniä jne, mutta ajan kanssa se helpottaa. Muutaman vuoden päästä lapset ovat jo koululaisia, riiteleekö ap silloinkin vielä miehensä kanssa siitä, että kumpi saa enemmän vapaa-aikaa jne????Minun mielestäni tällaiset parit voivat aivan hyvin erota, kun yhdessäolo on jatkuvaa taistelua ja kilpailua siitä kumpi joutuu tekemään enemmän. Ja minkälaisen kuvan lapset saa "onnellisesta"perhe-elämästä, kun koko ajan ollaan riepottamassa ulos, kotona ei osata olla,arki on pelkkää suorittamista ja vanhemmilla ei ole mitään tunnesidettä toisiinsa??[/QUOTE]

Mutta miksi AP:n pitää joustaa vapaa ajastaan (=mennä aikaisemmin nukkumaan), miksi mies ei voi joustaa vapaa ajastaan(= mennä viikonlopuisin aikasemmin nukkumaan> herätä lasten kanssa> antaa AP:n nukkua)??????

Miksi? En ymmärrä. Ei 2010- luvulla Suomessa ole mitään järkevää syytä miksi lapsiperheessä vaimon tulee joustaa ja tehdä perheen eteen enemmän.

Kuvottaa tälläiset sovinistit ja osa on vielä tod.näk naisia. Perheen pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, siis YHDESSÄ! Ei niin, että nainen uhrautuu ja väsyy ja mies sen kuin loikoilee...

 

Totta kai parisuhteen pitäisi olla yhteen hiileen puhaltamista eikä itsekästä oman selustan kyttäämistä. Mutta entä jos ei ole? Entä jos toinen osapuoli pelkästään ottaa eikä anna? Eihän se tilanne silloin ratkea sillä, että se joka raataa, alkaa raataa vielä enemmän, jotta ei tulisi konflikteja :-O

 

Siinä kohtaa kun univelka painaa ja ruuhkavuosien arki rasittaa, tuntuu kaikki toisen saamat "edut" ihan mielettömän isolta asialta. AP:n mies kuvittelee, että ap lepäilee kotona ja nauttii omasta ajastaan sillä aikaa kun hän on lasten kanssa ulkona ja ap taas tuumaa, että mies saa nukkua aina vaan kun hän on lasten kanssa. Jos toinen sattuu vielä pääsemään kodin ulkopuolelle kokeilemaan muutakin elämää, se on toisen mielestä suorastaan katastrofi. En viittaa pelkästään ap:n perheeseen, been there done that.

Koittakaa sietää ja auttaa toinen toisianne. Yrittäkää keskustella ilman kärkästä sananvaihtoa, perustella ihan rauhallisesti ja nätisti oma kantanne ja etsiä kultaista keskitietä. Uskokaa liittoonne ja perheeseenne ja nauttikaa yhdessä rauhallisista hetkistä. Ennen kaikkea, älkää unohtako sitä rakasta ihmistä kiireen ja kireyden takana. Koittakaa saada aikaa toisillenne ja myös parisuhteellenne. Kiittäkää toisianne siitä mitä se toinen tekee perheen eteen. Syyttely, nalkutus ja marttyyrius ei auta mitään. Teidän pitäisi taistella rinnakkain eikä vastakkain.

Usko pois, tilanne helpottuu ihan muutamassa vuodessa. Kun muksut on isompia ja omatoimisempia, te saatte nukkua ihan justiinsa kun huvittaa ja saatte omaa aikaa ihan justiinsa kun huvittaa. Nyt just on vaikeaa mutta älkää antako sen lannistaa!

 

Niinpä: miksi mies ei mene aiemmin nukkumaan ja herää samalla sitten aiemmin...

 

[QUOTE="bbb";28914196]Mutta miksi AP:n pitää joustaa vapaa ajastaan (=mennä aikaisemmin nukkumaan), miksi mies ei voi joustaa vapaa ajastaan(= mennä viikonlopuisin aikasemmin nukkumaan> herätä lasten kanssa> antaa AP:n nukkua)??????

Miksi? En ymmärrä. Ei 2010- luvulla Suomessa ole mitään järkevää syytä miksi lapsiperheessä vaimon tulee joustaa ja tehdä perheen eteen enemmän.

Kuvottaa tälläiset sovinistit ja osa on vielä tod.näk naisia. Perheen pitäisi puhaltaa yhteen hiileen, siis YHDESSÄ! Ei niin, että nainen uhrautuu ja väsyy ja mies sen kuin loikoilee...[/QUOTE]

Näinpä...

 

Neuvokaa, pliis. Avioeron partaalla keikutaan. Lapset 3 ja 5 v., ollaan oltu miehen kanssa kimpassa 10 v.

Arki on aika kiireistä ja kuormittavaa, käydään kumpikin suht vaativissa kokopäivätöissä. Lapset on vilkkaita ja energisiä ja vaativassa iässä (nk. uhmaikä). Velkaa on riittävästi, työmatkat pääkaupunkiseudulla hitaita.

Nyt on pitkään jatkunut iso riita miehen kanssa arjen/lastenhoidon vastuista. Miehen mielestä työnjako on häntä kohtaan väärä, ja minä olen laiska. Ehdotin, että vaihdetaan osia, mutta mies ei suostu siihen.

Sen verran saimme eilen puhuttua, että ihan listasimme työnjaosta ne kohdat, jotka eivät ole yhteisiä tai joita ei tehdä kumpikin yhtä paljon. Eli ne asiat, joiden jaosta on riita.

MITÄ MIELTÄ SIIS OLETTE?????

Mies:
* Ulkoilee lasten kanssa noin 1,5 h ulkoilun 7 krt viikossa.
* Pesee pääosin kaikki pyykit, laittaa kuivumaan ja kaappiin.
* Hakee lapset hoidosta ja lämmittää ruuan. (Käy töissä autolla ja pääsee siksi nopeammin iltapäivällä kotiin ja hoitaa hakemisen.)
* Yksi säännöllinen harrastus, 4h/yhtenä iltana/viikko.
* Viikonloppureissuja, noin 6/vuosi.
* Käy harvoin muutoin iltaisin missään omissa menoissa.

Minä:
* Ulkoilen lasten kanssa noin 1,5 h ulkoilun 2 krt viikossa.
* Hoidan kaikki aamuherätykset, myös viikonloppuna. Lapset herää klo 06.15 joka aamu (mies saa nukkua viikonloppuisin kumpanakin aamuna noin klo 10:een).
* Vien arkisin lapset hoitoon kävellen, noin 15 min matka. (Menen töihin kahdella kulkuneuvolla vaihtaen, koska mies menee autolla ja meillä on vain yksi auto. Siksi en hae lapsia hoidosta, koska paluumatka ruuhka-aikaan on hidas.)
* Teen aina lapsille aamiaisen ja iltapalan, arki-iltojen ruuat yleensä valmiiksi sekä viikonloppuna myös lounaat ja välipalat.
* Laitan kuopuksen viikonloppuisin päiväunille (vaatii pienen taistelun) ja olen päiväunien ajan esikoisen kanssa, mies saa nukkua 2h päiväunet.
* Laitan lapset joka ilta nukkumaan eli hoidan iltatoimet ja iltasadut jne.
* En koskaan nk. tissuttele kotona, olen lasten "käytettävissä" - sen sijaan pidän 3 vapaailtaa/kk, jolloin käyn ulkona syömässä ystävieni kanssa.
* En ole käynyt yhdelläkään matkalla lasten syntymän jälkeen, ei ole sellaisia harrastuksia.

Siivoukset ja ruokakaupat menee puoliksi, siitä olemme yhtä mieltä.

Nyt mies haluaa, että minä alan hoitaa enemmän ulkoiluja, että hän saisi huilata joskus rauhassa kotona. Sanoin että sopii, jos hän voisi sitten joskus hoitaa lasten iltatoimet tai jos saisin joskus nukkua viikonloppuna pidempään kuin tuohon 06.15.

Ja sota puhkesi.

KOMMENTTEJA????

Entä nukkuuko muiden miehet noin paljon enemmän kuin te itse?

Lueskelin ketjua ja antaisin yhden ehdotuksen: varaa hotellista huone ja mene yhdeksi tai kahdeksi yöksi nukkumaan. Annan miehen hoitaa pari iltaa ja aamua ja viikonlopun ruokailut. SAat nukuttua unesi pois. (tee tämä vaikka sen jälkeen, kun olet viettänyt lasten kanssa enemmän aikaa ja antanut miehen olla kotona yksin.)

 

Kiitos kaikille kommenteista. Toivon, että asia täällä meillä ratkeaa. En vielä tosin ole siitä varma.

Puhuimme tänään (vähän) miehen kanssa. Mies jäi miettivälle kannalla, kun aivan rauhallisesti ja kiivastumatta kertasin oman kantani ja että nykyinen systeemi ei voi jatkua - eikä tule jatkumaan, koska se johtaa jossain vaiheessa eroon.

Ainakin tänä iltana mies teki huomisen ruuan, laittoi tiskikoneen pyörimään ja lasten huomiset vaatteet valmiiksi aamua varten sillä aikaa, kun minä luin iltasatua. Eli ehkä joku pieni ajatus hänen päässään heräsi, joku pieni ryhtiliike...

Viikonlopun aamu-unistaan en usko hänen luopuvan. Ikävä kyllä.

Kuten täällä on todettukin, osa univajeestani on omaa syytäni, koska valvon liian myöhään. Toisaalta en enää jaksa sellaistakaan elämää (kuin lasten vauva-aikana), että menen nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa, ilman että saan hetkeäkään hengähtää, tehdä omiani. Ainakin viikonloppuisin haluaisin valvoa yhteentoista tmv. Ihan kohta menen tästä nukkumaan

Ja niille, jotka kritisoivat minua: Totta kai vikaa on myös minussa. En minä ole täydellinen. Olen väsynyt, kiireinen ja surullinen siitä, ettei mieheni arvosta minua. Ja lisäksi olen huono keksimään tähän tilanteeseen ratkaisua, joka muuttaisi elämänlaatuani paremmaksi - ja olisi mahdollinen toteuttaa.

Itse en koe edelleenkään olevani itsekäs tai vaativani liikaa.

Illan tunnit lasten nukkumaanmenon jälkeen on periaatteessa se ainoa aika, jolloin minä ja mies olemme kahdestaan ja meillä on edes joku mahdollisuus yrittää parantaa välejämme. Muuta kahdenkeskistä aikaa on vähän, meillä ei ole esim. sukulaisia jotka lapsia vahtisivat. Joskus voimme toki palkata lastenhoitajan, mutta kuten täällä fiksusti joku kommentoikin, ei suhteen hoitamiseen riitä pari viikonloppua tai iltaa vuodessa.

 

[QUOTE="aapee";28914316]Kuten täällä on todettukin, osa univajeestani on omaa syytäni, koska valvon liian myöhään. Toisaalta en enää jaksa sellaistakaan elämää (kuin lasten vauva-aikana), että menen nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa, ilman että saan hetkeäkään hengähtää, tehdä omiani. Ainakin viikonloppuisin haluaisin valvoa yhteentoista tmv. Ihan kohta menen tästä nukkumaan

Ja niille, jotka kritisoivat minua: Totta kai vikaa on myös minussa. En minä ole täydellinen. Olen väsynyt, kiireinen ja surullinen siitä, ettei mieheni arvosta minua. Ja lisäksi olen huono keksimään tähän tilanteeseen ratkaisua, joka muuttaisi elämänlaatuani paremmaksi - ja olisi mahdollinen toteuttaa.[/QUOTE]

Totta kai sä haluat ja tarvitset omaa aikaa. Mä uskon, että jos mies nyt vähän tsemppaa, säkin pystyt rentoutumaan -> olet paremmalla tuulella -> mies huomaa että kotitöissä auttaminen kannattaa jne., ja teillä välit alkaa parantua sen myötä. Joskus samanlaisessa tilanteessa olleena muistuttaisin sinua, että olet sitten miehelle kiltti, kun hän jotain tekee. En nyt tarkoita välttämättä mitään seksiä, vaan yritä näyttää, miten hyvä mieli sulle tulee kun hän auttaa.