The ketju

Status
Viestiketju on suljettu.
IhanaValo
:wave: FC, pidähän hauskaa päivää silti, ötököistä huolimatta :)

Mie lähen kotihommiloiden pariin ja sainpas tuossa yhden kässäideankin jota pakko kokeilla, taipuisko se mitenkään päin niinkuin päässäni sen ajattelin :D

Joten sii juu leiter!:wave:
 
kahvikirahvi
Huomenia! Minä lähden tästä kohta kaupoille kun ne aukeavat, josko löytys syystakki tai kengät, tai edes jotain. Pakkaaminen jatkuu, ja tänään tulee mp.n omilleen muuttava sisar noutamaan kampetta jotka on mulle turhia.

Pp on vaan maailman paras jälkeläinen, en tajua miten mun ja isänsä geeneillä on saatu aikaseksi noin mahtava lapsi. Se on vaan täyttä rakkautta koko poika, kaikki 12kiloa ja vajaat 90cm :heart:
 
IhanaValo
Miul on typerä kysymys..äitini soitti just kuulumisia ja kertoi että heijän toinen kissa oli löytynyt kuolleena (eilen vasta heillä käydessä siliteltiin tuota kissaa :'( ) ja miun pitäis varmaan kertoa lapsillekin koska asia selviää kuitenkin ku seuraavan kerran käydään kylässä.
Kertoisitteko ja miten? Mie oon niin huono tämmösissä.
 
kahvikirahvi
Linssikeittoa ja pastasalaattia :p

Vei ei ihqn äitin kissalle :( Mä olisin ehkä nössö ja odottaisin seuraavaa kyläreissua, ja kertoisin vasta kun lapset kyselee.. Ja kuvittelisin että se toinen vielä elossa oleva kissa toimis vähän lohtuna siinä tilanteessa..
 
Kahvipaussia ja hermojen venyttämistä pukkaa...hiien rytökasa ja kiukkuava räkänen esiteini! Siinä on yhdistelmää kerrakseen...

Voi Ihku...:( kerrassaan ikävä tilanne. Tekisin nössösti minäkin, aivan kuten kirahvi tuossa sanoikin, että en etukäteen lähtis varmaan asiasta tiedottamaan vaan odottaisin seuraavaan kyläkertaan ja siinä sitten puhuisin asian selväksi, kun huomaavat tilanteen...
 
IhanaValo
Joo, en oo pystynyt lapsille kertomaan että taijan päätyä tuohon mitä ehdottelittekin. Hyvä kun ees miehelle sain sanottua.
Inhottaa että aina tämmösissä lemmikinkuolema-asioissa tulee ajateltua noita omiakin kisuja, että joskus niistäkin joutuu luopumaan...alkaa tekemään mieli antaa nuo jo elävänä jollekin muulle, joka joutuis sitten sen kuoleman kohtaamaan ihan "silmästä silmään".
 
kahvikirahvi
Hei, ostin muuten DVD-soittimen. Taidanpa mennä heti kokeilemaan onko se minkäänmoinen kapistus.
Ja löysin muuten kengätkin tarjouksesta, 20e :) Syystakkiakin kattelin, mutta en ihan vielä iljennyt maksaa 60e takista.. Täytyy kattoa ellei muualta löydy mitään parempaa ja halvempaa, niin haen tuon tänään katselemani sitten.
 
Jee, mulla on ikioma DVD-soitin. Ikioma!! :) Pienestä sitä onkin ilonen.
Kiva jos olet iloinen.

Mut ceedeelevyissä, deeveedeelevyissä ja vaikka pleikkapeleissä on yks huono puoli. Lakkaavat perhanat toimimasta hyvinkin herkästi.

En edes osaa arvata kuinka monta sataa kertaa olen kotona ja kyläpaikoissa pelastanut roskikseen tuomitun ihampaskanjokaeitoimi ihan vaan viemällä levyn pesuun. Tippa fairia ja nois levyis hankaussuunta just toisinpäin kun vanhoissa vinyyleissä. Eli keskeltä reunalle. Lukupää pärjää paremmin isostakin keskeltä reunaan menevästä naarmusta, mut ei tykkää lainkaan pyörimissuuntaisista naarmuista.

Toi on maailman yksinkertaisin juttu, mut vissiin taitona turhan harvinainen, koska moni musikantinplanttu ystävänikin on sormi suussa, et mitä vois tehdä, kun lempilevy ei ykskaksplus toimikaan.
 
Sain just luettua Sieppari ruispellossa-kirjan. Ei ollut mielestäni mikään hirmu erikoinen.

Väsyttää. Surettaa äidin puolesta.
Mä luin ton joskus, jolloin en tainnu olla edes teini- ikäinen. Ei viehättänyt silloin, mut vois kokeilla uusiksi nyt. Täs välissä kun on suomentajakin ehtiny vaihtua.

Mut toisaalta, ei kaikesta tartte tykätä, vaik olisivat kuinka klassikoita. En yrittämälläkään pysty koskaan lukemaan kaikkia maailman hyviksi mainittuja kirjoja, joten sit käytän aikaa toisinaan vaik TexWillereiden lukemiseen. Muutama vuosikerta kerralla, laatikollinen olutta, välillä käy syömässä vuorellisen paistettuja perunoita joiden kaverina on lautasen kokoinen pihvi ja sit jälkiruuaksi kahvia ja hunajakakkua. Sit vaan muistaa kerätä Samuel Coltin säveltämän sinfonian hylsyt.

Mitäs äidillesi? Jos uskaltaa kysyä.
 
kahvikirahvi
Kiva jos olet iloinen.

Mut ceedeelevyissä, deeveedeelevyissä ja vaikka pleikkapeleissä on yks huono puoli. Lakkaavat perhanat toimimasta hyvinkin herkästi.

En edes osaa arvata kuinka monta sataa kertaa olen kotona ja kyläpaikoissa pelastanut roskikseen tuomitun ihampaskanjokaeitoimi ihan vaan viemällä levyn pesuun. Tippa fairia ja nois levyis hankaussuunta just toisinpäin kun vanhoissa vinyyleissä. Eli keskeltä reunalle. Lukupää pärjää paremmin isostakin keskeltä reunaan menevästä naarmusta, mut ei tykkää lainkaan pyörimissuuntaisista naarmuista.

Toi on maailman yksinkertaisin juttu, mut vissiin taitona turhan harvinainen, koska moni musikantinplanttu ystävänikin on sormi suussa, et mitä vois tehdä, kun lempilevy ei ykskaksplus toimikaan.
Mä oon saanu levyt puhdistettua ihan vesipesullakin, mutta harvatpa tajuaa että se pesu ei auta jos se levy on kaltoinkohdeltu ja täynnä naarmuja. Mua sylettää kun monet säilyttää levyjä kotelottomina missä sattuu, pöydillä ja hyllyillä.
 
IhanaValo
Mä luin ton joskus, jolloin en tainnu olla edes teini- ikäinen. Ei viehättänyt silloin, mut vois kokeilla uusiksi nyt. Täs välissä kun on suomentajakin ehtiny vaihtua.

Mut toisaalta, ei kaikesta tartte tykätä, vaik olisivat kuinka klassikoita. En yrittämälläkään pysty koskaan lukemaan kaikkia maailman hyviksi mainittuja kirjoja, joten sit käytän aikaa toisinaan vaik TexWillereiden lukemiseen. Muutama vuosikerta kerralla, laatikollinen olutta, välillä käy syömässä vuorellisen paistettuja perunoita joiden kaverina on lautasen kokoinen pihvi ja sit jälkiruuaksi kahvia ja hunajakakkua. Sit vaan muistaa kerätä Samuel Coltin säveltämän sinfonian hylsyt.

Mitäs äidillesi? Jos uskaltaa kysyä.
Mie yritän välillä hömppäkirjojen vastapainoksi lukea noitakin "klassikkoja" tai muuten tunnettuja teoksia..en tosin kovin montaa oo vielä ehtinyt lukea, joku aika sitten ahmin Twilight-kirjat niin etten niiden väliin mitään muita ehtinyt tunkea :D
Minuu ei hirveesti iske tuollainen kerrontatyyli, että "minä-muodossa" jauhetaan jotain että kävimpä siellä ja täällä ja siellä tapahtui tämmöistä ja sitten mietin sitä sun tätä. Se jotenkin iski naamalle tuossa kirjassa.
Sama kävi edellisessä kirjassa minkä luin, Supernaiivi.Kirjoittajaa en muista tähän hätään.

Äiti vaikutti olevan suht ok tilanteeseen nähden, skypessä kun juteltiin..vaikka kyllähän se menetys hyvän aikaa tuntuu vielä. Olisin niin halunnu halata äitiä mut piti tyytyä virtuaalihaliin. Onneks sillä on isä ja veljeni siellä lohduttamassa ja jakamassa surua.
 
Status
Viestiketju on suljettu.

Yhteistyössä