Dave Pelzer: Pimeän poika, oletko lukenut?

Mä olen juuri nyt lukemassa sitä, en ole vielä puolivälissäkään mutta täytyy sanoa että yksikään muu lukemani kirja ei ole nostattanut mussa näin paljon tunteita kuin tämä. Surua, mutta etenkin vihaa ja suoranaista raivoa.

Sellaista tunnetta, että helvetti, kun olisin ollut paikalla niin olisin ihan varmasti tappanut sen ämmän, Daven äidin ja varmasti sen isänkin myös, vaikka olisin joutunut linnaan niin se olisi ollut pelkästään ilo sellaisten olioiden lopettamisesta.
Hyi mitä ihmishylkiöitä voi maailmassa ollakaan

Mä itken kun luen sitä, mutta todella kamalasta aiheestaan huolimatta, sehän se on myös mitä hienoin selviytymiskertomus ja kirjoitettu todella hyvin.

 

En ole kuullutkaan moisesta. Kiinnostuin kyllä.

 

Olen lukenut, pariinkin kertaan. Ja se todellakin nostatti tunteita. Vihaa, raivoa, surua, kauhua... Itkin kirjaa lukiessani ja samalla se oli yksi parhaita kirjoja, mitä olen lukenut.

 

Rankka ja koskettava. Ei herkille. Minulla on se hyllyssä ja olen lukenut pariinkin kertaan.

 

Koulussa tuosta joskus aikoinaan puhuttiin ja luettiin pätkiä. Tuli niin paha olo jo niistä pötkistä, etten ole pystynyt kirjaa lukemaan, vaikka mieli tekisi..

 

Kiinnostuin vielä lisää. Huomenna siis kirjastoon. Näyttäisi olevan jopa hyllyssä.

 

Hyvä kirja, vaikkakin järkyttävä ja surullinen. Pistää kyllä pitkäksi aikaa miettimään. Olen lukenut monta kertaa ja joka kerta tuntuu yhtä pahalta.

Jos tykkää esim. Haydenin kirjoista, suosittelen tätäkin.
Mun suosikit on tämä ja Haydenin Tiikerin lapsi

 

En ole kuullutkaan moisesta. Kiinnostuin kyllä.

Tositarina pojasta, joka joutui ihan sadistisen ja hullun äitinsä pahoinpitelemäksi 4-vuotiaasta lähtien, eikä munaton isänsäkään uskaltanut puolustaa lasta. Ei tosiaan sovi kovin herkille,
se ämmä oli nimenomaisesti aivan sadisti. Onneksi päättyy hyvin, kertoja on itse kirjoittanut kirjan.

 

[QUOTE="vesimeloni";28889053]Olen lukenut, pariinkin kertaan. Ja se todellakin nostatti tunteita. Vihaa, raivoa, surua, kauhua... Itkin kirjaa lukiessani ja samalla se oli yksi parhaita kirjoja, mitä olen lukenut.[/QUOTE]

Kauhuakin, nimenomaan, että miten oma äiti voi keksiä niin sadistisia kidutuskeinoja omalle lapselleen, hyi helvetti, ei sellainen ole mikään ihminen.
Mun piti välillä laittaa silmät kiinni ja rauhoittua, että pystyin jatkamaan lukemista.
Se kirjoitustyyli on kuitenkin niin hyvä ja dramatisoimaton, että sen pystyy lukemaan.

 

Itselläni oli sellainen kuvotus päällä, kun luin. Lukemisesta on pitkä aika. Olikos niin, että tämä poika oli perheen ainoa lapsi, joka joutui kärsimään tuosta kaltoinkohtelusta ja muut sisarukset elivät ihan normaalia elämää? Vai muistanko väärin?

 

Olen lukenut, se löytyy kirjahyllystäni, mutta lukukertoja on vain yksi. Eikä siis siksi, että se olisi huono kirja ollut, mutta samankaltaisia kokemuksia ja tuntemuksia kirjasta kuin muillakin vastanneilla.

 

Itselläni oli sellainen kuvotus päällä, kun luin. Lukemisesta on pitkä aika. Olikos niin, että tämä poika oli perheen ainoa lapsi, joka joutui kärsimään tuosta kaltoinkohtelusta ja muut sisarukset elivät ihan normaalia elämää? Vai muistanko väärin?

Oli, se äiti kohdisti sadistisuutensa vain Daveen, muita poikia se kohteli hyvin.

 

Olen lukenut vuosia sitten. Tulee edelleen huono olo, kun näen sen
kirjan hyllyssäni. Muistan aina kun hullu sadisti äiti pakotti
Daven jynssäämään vessaa ja juomaan ainetta :-(

 

Loistava kirja,olen lukenut sen monta kertaa.Sen jälkeen kun Dave pääsi sieltä pois se pahoinpitely siirtyi myös muihin poikiin.

 

Tosi koskettava kirja

 

Olen lukenut. Tosi rankka ja hyvä kirja. Ei oo tehny mieli uudellen lukea.

 

Luin sen ennen lasten syntymää ja koin kauhua ja kaikkia niitä tunteita mitä muutkin keskustelijat ovat kertoneet... Nyt kun on kaksi pientä lasta niin en voi edes ajatella kirjan lukemista. Minulla sydän pakahtuu pelkästä ajatuksesta surulla kun mietin kuinka joku voi olla niin sairas mieleltään ja satuttaa omaa lastaan.. Itse kun ei voisi sellaista tehdä ollenkaan (vaikka natsimutsi olenkin järjestyksen pitämisessä )

 

50 sivua luettuna nyt. Ei se ainakaan vielä ole herättänyt suuria tunteita.

 

Lukenut pariinkin kertaan,ja ei nostanut suurempia tunteita.

 

Olen lukenut kauan sitten ja jäi kyllä mieleen järkyttävä kirjana, oli kyllä hyvä kirja.

 

Nyt olen jo yli puolenvälin menossa. Välillä tuntuu, että vois vähän tirauttaa kyyneliä.

 

Kolmas osa alkaa jo tökkiä. Tuntuu pelkältä liibalaabalta, enää kuitenkin vain muutama sivu lukea. Hohhoijaa! |O

 

Viimein sain viimeisetkin sivut kahlattua läpi. Loppu oli kyllä noh, todella imelä.
Ei se minusta niin paha kirja ollut, mitä ennakko-oletukseni oli.