Miksi ihmeessä Suomessa ei voi saada kunnon hoitoa kipuun? Lääkevaihtoehtoja ois vaikka kuinka paljon

Itellä kävi sen verran hyvin et luuleikkausken jälkeen sai edes kokeilla vahvempia lääkkeitä kun särki niin pirusti. Oxynormia kokeiltiin mut pakko kyl myöntää et buranakin tepsi paremmin. Luojan kiitos yöksi sai unilääkkeen, se jelppi oloa sillon osastolla myös.

 

No tuo nyt on jo kyllä typerää sanoa, että kuuteen tuntiin ei voi antaa mitään jos on justiin buranan saanu. Ihan sama se on vaikka siitä buranan nappaamisesta ei ois kulunu ku vartti mutta jos potilas hikikarpalot otsalla huutaa kivusta niin ihmettelen kyllä suuresti miksi ei oo muka voitu antaa lisää kipulääkettä.... missä sairaalassa tällasta tapahtuu?

Toki siis niinhän se ikävä kyllä menee, että aluksi koitetaan jos potilas pärjää vähemmällä, mutta jos näyttää että kivut jatkuu ja pahenee vaan niin ilman muuta silloin täytyisi saada kunnon kipulääkkeet.

Yhdessä HUSin sairaalassa. Kun en voinut kovan kivun aiheuttaman pahoinvoinnin takia syödä mitään ruoka-aikana, hoitajat vaan naureskelivat että heh, ai sulle ei oikeen ruoka maistunut vai.

En tosiaan ymmärrä sitä kipulääkkeiden pihtaamista, se tuntuu olevan Suomessa ihan yleinen käytäntö. Seuraavaksi varmaan ottavat potilailta esilääkityksenkin pois ettei vaan siitä tule riippuvaiseksi. (tuossa samassa sairaalassa olen muuten kerran joutunutkin operaatioon niin, että eivät antaneet ollenkaan esilääkitystä )

 

Omat kokemukseni leikkausten/muiden hoitojen yhteydessä: lääkettä tarjottiin, kyseltiin kipujen tasoa. Olen hiljainen luonteeltani, ja useamman kerran hoitaja ohimennessään sanoi että oletpa tuskaisen näköinen, minäpä tuon sinulle lisää lääkettä... Kun taas nämä jatkuvasti kitisevät ohitettiin jokseenkin äkkiä. Ketään ei jätetty hoitamatta, huom!

 

Omat kokemukseni leikkausten/muiden hoitojen yhteydessä: lääkettä tarjottiin, kyseltiin kipujen tasoa. Olen hiljainen luonteeltani, ja useamman kerran hoitaja ohimennessään sanoi että oletpa tuskaisen näköinen, minäpä tuon sinulle lisää lääkettä... Kun taas nämä jatkuvasti kitisevät ohitettiin jokseenkin äkkiä. Ketään ei jätetty hoitamatta, huom!

Ok. Pitää yrittää muistaa ensi kerralla (jos sellainen tulee - toivottavasti ei) olla ihan hiljaa niin saa lääkettä kipuun.

 

Pointti on siinä että hoitajat
a) ei voi itsenäisesti vaan päättää että annanpa tuolle lisää lääkettä
b) ovat koulutettuja kyselemään kipujen tasosta ja toimimaan sen mukaan hoitaen mahdollisimman kevyesti (ei ampumaan tykillä hyttystä)
c) tietävät lääkkeitten toiminnan, ei ole mitään mieltä esim. syödä 3000mg parasetamolia kerralla, kun keho ei sitä kuitenkaan pysty käsittelemään

Ja vielä jälkihuomautus tuohon esilääkitysasiaan #127, viimeksi esilääkitys itselläni oli 1g Panadol, ei siis mitään ihmelääkettä...

 

...viimeksi esilääkitys itselläni oli 1g Panadol, ei siis mitään ihmelääkettä...

Miten mä en yhtään yllättynyt

 

Mulla ennen leikkausta tais olla esilääkityksenä diapam, jostain mystisestä syystä se sai nesteaineenvaihdunnan ihan täysille En ollut ohjeiden mukaan 12 tuntiin juonut/syönyt mitään, silti sain sen viimeisen tunnin ennen leikkausta juosta vessassa. Jännittävä on ihmisen fysiikka.

 

[QUOTE="vieras";28858173]Ok. Pitää yrittää muistaa ensi kerralla (jos sellainen tulee - toivottavasti ei) olla ihan hiljaa niin saa lääkettä kipuun.[/QUOTE]

Ei, älä sitä virhettä tee!

Itse olin niin kivulias, että minusta ei ollut meuhkaamaan yhtään mitään. Leikkauksen jälkeen kivunhoitona oli 500 mg panadolia. Yöhoitajalta yritin saada jotain muuta lisäksi, mutta ei irronnut. Aamulla tuotiin kipossa 3x500mg panadolia, josta sitten otin kerralla kaksi ja myöhemmin yhden. Näillä lääkityksillä pystyin konttaamaan käytävällä vessaan ja takaisin, ei puhettakaan, että joku olisi tullut auttamaan.

Iltapäivällä olin jo tuskainen ja pyysin lisää kipulääkettä, mutta minulle tiuskittiin, että seuraavana aamuna saisin lisää (ne 3x500mg panadolia). Että "mitäs otit ne kaikki jo!"

 

Ei, älä sitä virhettä tee!

Itse olin niin kivulias, että minusta ei ollut meuhkaamaan yhtään mitään. Leikkauksen jälkeen kivunhoitona oli 500 mg panadolia. Yöhoitajalta yritin saada jotain muuta lisäksi, mutta ei irronnut. Aamulla tuotiin kipossa 3x500mg panadolia, josta sitten otin kerralla kaksi ja myöhemmin yhden. Näillä lääkityksillä pystyin konttaamaan käytävällä vessaan ja takaisin, ei puhettakaan, että joku olisi tullut auttamaan.

Iltapäivällä olin jo tuskainen ja pyysin lisää kipulääkettä, mutta minulle tiuskittiin, että seuraavana aamuna saisin lisää (ne 3x500mg panadolia). Että "mitäs otit ne kaikki jo!"

Joo, aivan järjetöntä. Ihan käsittämätöntä. Mutta nykyään kuulemma yhä useampi hoitaja vetää liiviinsä niitä tramaleja sun muita panacodeja, että antavat sitten ilmeisesti sen takia just sitä panadolia kun nappaavat itse taskuunsa potilaille tarkoitetut vahvat kipulääkkeet. Ei tuota voi oikein millään muulla enää selittää

 

Taisi selvitä syy miksi hoitajat tyrkyttävät joka kipuun sitä panadolia Kas kun ei enää ole jotkut yhtä hanakasti puolustamassa hoitajia

 

Kävin taas lääkärissä pyytämässä kunnon lääkettä, mutta oli jälleen turha reissu.

 

Ensimmäisen kerran kun sairauteni pääsi todella pahaksi pääsin onneksi hyvälle lääkärille joka määräsi vahvimmat myrkyt minulle mitä listastaan löysi. Viikon jälkeen olin tolpillani ja sairaus saatu kuriin.

Kymmenen kuukautta sitten pääsi taas pahaksi ja päädyin sairaalaan asti. Lääkäri vähätteli, mussutti ihan toisesta sairaudesta jota minulla ei edes ole ja määräsi aivan turhia tököttejä joiden käyttö vain pahentaa tilaani kun eivät alkuun ole tarpeeksi vahvoja. Nyt siis kymmenen kuukautta myöhemmin olen lähes samassa tilassa kuin silloin sairaalaan mennessäni vaikka minut olisi voitu hoitaa viikossa kuntoon. Tätä menoa jää se uuden ammatin opiskelu vain haaveeksi, työnteosta puhumattakaan. Kohta alan ihan tosissani hakemaan sitä työkyvyttömyyseläkettä kun lääkärit kusee hoidon.

 

Lääkkeitä kyllä olisi...

 

[QUOTE="Heippa";28895504] Lääkkeitä kyllä olisi...[/QUOTE]

Niin ois.

 

Itsemurhakin on käynyt useamman kerran mielessä.

 

Itsemurhakin on käynyt useamman kerran mielessä.

Turhaahan minä tämmöisiä kirjottelen, kun eihän se ketään täällä palstalla haittaisi, vaikka itseni hengiltä ottaisinkin.

 

Turhaahan minä tämmöisiä kirjottelen, kun eihän se ketään täällä palstalla haittaisi, vaikka itseni hengiltä ottaisinkin.

Toivottavasti saat pian kunnon kipulääkityksen, ettei tarvi tuollaisia ikäviä asioita miettiä. Tsemppiä!

 

[QUOTE="Vieras";28896989]Toivottavasti saat pian kunnon kipulääkityksen, ettei tarvi tuollaisia ikäviä asioita miettiä. Tsemppiä![/QUOTE]

Pahalta näyttää. Kiitos!

 

Minusta tuntuu, etten oikeasti enää jaksa elää kauaa. Tavaroitakin oon jo sukulaisille, kavereille ja hyväntekeväisyyteen.

 

Minusta tuntuu, etten oikeasti enää jaksa elää kauaa. Tavaroitakin oon jo sukulaisille, kavereille ja hyväntekeväisyyteen.

Siis jaellut

 

Yöhoitajalta yritin saada jotain muuta lisäksi, mutta ei irronnut.

Se hoitaja ei valitettavasti voi omin päin heitellä kaapista ryynejä miten huvittaa. Lääkkeet määrää lääkäri, ja valitettavasti ei aina siten kuin muiden mielestä olisi parasta. Näin se vaan silti menee.

Kokonaan toinen juttu on se, että vähätellään potilaan tuntemuksia tai käyttäydytään tökerösti. Se on väärin, ja monesti jo empaattisella suhtautumisella voi edes vähän helpottaa potilaan oloa. Joka sen mahdollisuuden jättää käyttämättä, ei ole sisäistänyt kaikkia ammatillisuuden osa-alueita ihan oikein.

 

Minusta tuntuu, etten oikeasti enää jaksa elää kauaa. Tavaroitakin oon jo sukulaisille, kavereille ja hyväntekeväisyyteen.

Yritä jaksaa. Älä luovuta! Toivon sulle tosi tosi paljon voimia ja jaksamista, toivottavasti olosi paranee pian :hug: :heart:

 

[QUOTE="vieras";28897917]Yritä jaksaa. Älä luovuta! Toivon sulle tosi tosi paljon voimia ja jaksamista, toivottavasti olosi paranee pian :hug: :heart:[/QUOTE]

Kiitos paljon!!

 

Reilusti viinaa, ja pian ei kivut haittaa.

 

Reilusti viinaa, ja pian ei kivut haittaa.

En oo koskaan käyttänyt pisaraakaan alkoholia, enkä aio käyttääkään.