Mitä tehdä kun lapsi ei halua isälleen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Lost, not found
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

Lost, not found

Vieras
En tiedä mitä tehdä, kun 10-vuotias tyttö ei millään suostu menemään isälleen.
Erosimme tytön ollessa parivuotias, joten tilanne on ollut "aina" se, että emme asu isänsä kanssa saman katon alla.

On kokeiltu vaikka mitä, viikonloppuja isän luona, muutamia tunteja yhdessä, mökkeilyä, perus-arkea, ollaan pakotettu tyttö lähtemään ja ollaan myös kokeiltu ihan nätisti puhumista aiheesta ja annettu tytön päättää jääkö yöksi vai käykö vain kylässä.
Nyt on tilanne se, että lapsi ei mene missään tilanteessa isänsä luokse. Edes lyhyeksi aikaa, eikä niin, että tapaisivat muualla.

Mitä tälle voisi tehdä? Mä olen nyt vuosia puhunut lapselle, aina vain positiivisesti, sillä hänen isänä on hyvä tyyppi ja tiedän, että lapsella on hyvä olla hänen kanssa.
Mutta.. Tytön isä ei kyllä ole jaksanut panostaa juurikaan tapaamisiin.
Alkuun meni sujuvasti, lapsi oli isällänsä joka toinen viikonloppu. Sitten tuli vuorotyö, joka vaikeutti tapaamista. Sitten muutto kauas pois, jolloin n.vuoteen ei nähnyt lasta (ymmärrettävää tosin, kun toisella puolella maapalloa oli). Sitten jatkui vuorotyö ym, ja sama tilanne on edelleen.
Mitään rytmiä tapaamisissa ei ole, ja onpa sekin nähty, että isä soittaa lapselle että "lähdetkö huomenna huvipuistoon?" Mutta ei koskaan haekaan lasta.
Eli pettymyksia ja vaikeuksia on ollut, mutta myös paljon,paljon hyvää.

Mitä ihmettä MINÄ voin tälle tilanteelle tehdä? Isä ilmoitti, ettei jaksa enää yrittää väkisin tavata lasta.
Mutta mä niin kovasti haluaisin, että heillä olisi mahdollisimman mukavaa ja helppoa olla yhdessä ja tavata.
 
meillä neiti 6 vee ja ei olla koskaan asuttu yhdessä lapsen syntymän jäkeen (isä lähti ex hellunsa matkaan jne...) mutta siis oikeuden määräämänä on viikonloppuja ja loma-aikoja.. nyt neiti 6 vee ja ilmoittelee ettei ole menossa.. yhtenä syynä on korvikset jotka neiti halusi kesän alussa ja toki laitettiin, no meni isänsä luo niin väkisin otettiin siellä korut pois.. nyt on uudet korut ja sen jälkeen ei oo halunnut/uskaltanut mennä kun isä uhkailee jos ottaa korut jne.. olkoon kotona.. isänsä on sanonut ettei oo pakko tulla jos ei halua..
 
Jos lapsella ja isällä ei "synkkaa", niin minkäs sille mahtaa.
En yrittäisi väkisillä, etenkään kun isäkään ei enää jaksa.

Teillähän on siinä mielessä hyvä tilanne, että se on etävanhempi, jonka kanssa ei synkkaa. :D
Se olisi jo vähän surkeampi homma, jos lähivanhemman kanssa ei natsaisi.
 
Ollaan myös kokeiltu sitä, että annetaan asian olla. Mutta kun isä on isä, eikä muuksi muutu, ja mun mielestä tänä tilanne on sekä isän, että lapsen kannalta niin kovin kurja :(
Ehkä mä teen väärin, kun yritän saada mahdottoman yhtälön toimimaan.

Totta sekin, että tilanne voisi olla paljon huonompikin :D minun (ja koko perheeni) kannaltahan tämä on sinänsä helppoa, ettei tarvitse esim joka toinen viikonloppu, joulu, juhannus ym viettää ilman yhtä lapsista, eli me voisimme olla vaan kuten haluamme, mennä ja tehdä juttuja koko perheen voimin.
Mutta kun mä haluan, että isä on osana tytön elämää!
 
olisi isänsä luonna kivaa ja mukavaa niin hän menisi sinne mielellään,mutta näin ei voi olla. Voisin kuvitella,että jos tuo joksus pakottaminen on tehnyt tilanteen tuollaiseksi,että ei halua mennä.

Anna lapsen olla sinun luonasi vai etkä jaksa lastasi koko ajan pitää ja siski lähdet noihin hullutuksiin?
 
Jos lapsella ja isällä ei "synkkaa", niin minkäs sille mahtaa.
En yrittäisi väkisillä, etenkään kun isäkään ei enää jaksa.

Teillähän on siinä mielessä hyvä tilanne, että se on etävanhempi, jonka kanssa ei synkkaa. :D
Se olisi jo vähän surkeampi homma, jos lähivanhemman kanssa ei natsaisi.

No vanhempi-lapsi suhde ei ole mikään kaverisuhde. Vanhempi on aina aikuisen ja huoltajan roolissa ja hänen velvollisuus on rakastaa, tukea ja kasvattaa lasta.
 
olisi isänsä luonna kivaa ja mukavaa niin hän menisi sinne mielellään,mutta näin ei voi olla. Voisin kuvitella,että jos tuo joksus pakottaminen on tehnyt tilanteen tuollaiseksi,että ei halua mennä.

Anna lapsen olla sinun luonasi vai etkä jaksa lastasi koko ajan pitää ja siski lähdet noihin hullutuksiin?

Kuten mainitsin yllä, olisi tilanne n.tuhat kertaa helpompi, jos ei tarvitsisi aina miettiä milloin lapsinon kotona ja milloin ei. Hän on miehellenikin ihan kuten oma lapsi, ja meidän molempien mielestä tilanne on todella ikävä.

Mutta täällä siis selvästikin enemmistö on sitä mieltä, että pitäisi antaa vain olla?
 
[QUOTE="vieras";28856334]Niin kumpi sitten menee edelle SINUN halusi, vai lapsen halu / etu / hyvinvointi (henkinen)...[/QUOTE]

Lapsen, tietty.
Mutta ei se mun harmitusta poista siltikään.
 
[QUOTE="vieras";28856315]No vanhempi-lapsi suhde ei ole mikään kaverisuhde. Vanhempi on aina aikuisen ja huoltajan roolissa ja hänen velvollisuus on rakastaa, tukea ja kasvattaa lasta.[/QUOTE]

Ei olekaan, mutta jos lapsi näkee muutenkin isää harvoin, eikä kummallakaan osapuolella ole erityisiä haluja tavata toisia, niin miksi pitäisi väen vängällä niin tehdä?

Lapsellahan on kuitenkin rakastava ja huolehtiva perhe, eikä isäkään mihinkään katoa, vaikka tapaamisia ei enää väkisillä yritettäisikään.
Eihän moni aikuinenkaan ole läheisissä väleissä -tai tule edes toimeen- vanhempiensa kanssa. Mielestäni 10-vuotiasta pitäisi jo kuunnella näissä asioissa.

Mikä järki sinne isälle on pakottaa? Lapsellakin siellä varmaan aika kurja ja yksinäinen olo, kun ei sinne halua.
 
Toimisiko homma muutaman kerran niin, että isä tulisi teille ja touhuaisi siellä lapsen kanssa? Jos lapsen olisi helpompi sopeutua tutussa ympäristössä
 
Isä on pettänyt lapsen monta kertaa ja on täysin ymmärrettävää, että hänen on vaikea luottaa/suhtautua isäänsä. Jos isä on vielä asunut kaukana pitkään, se on vielä loogisempaa että välit ovat etäiset ja kylmät. Mutta nyt teidän kannattaa koittaa korjata tilanne! Ei mitään painostusta tai pakotusta vaan rentoa yhdessäoloa ja tekemistä. Lapsi on myös sen ikäinen että pystyy kertomaan mikä isän luokse menemisessä ahdistaa ja vaivaako häntä joku? Mitä hän haluaisi että isä tekisi heidän suhteen hyväksi?

Kurjaahan se on jos välit menee poikki kun ilmeisesti isä on ollut halukas olemaan isänä! Ei kun uudestaan yrittämään lasta kuunnellen :)
 
Isä ei halua yulla meidän luokse, eikä halua mua hänen luokseen. Ehdotettu on.
Tyttö ei osaa sanoa miksi ei halua isänäs luokse, sanoo aina vaan "en vain halua".
Isä on asunut suomessa taas vuosia, eli hänellä olisi kyllä ollut aikaa myöskin panostaa, mutta ei ole sitä tehnyt.
Hän ei myöskään koskaan soita lapselle, vaan ilmestyi aina joka toinen pe oven taakse (jos ilmestyi). Ja olen monen monta kertaa sanonut, että mielestäni hän on velvollinen pitämään yhteyttä lapseen, ei voi olettaa että lapsi soittaa isälleen ja ehdottaa tapaamista tai kyselee kuulumisia.
 
Juu, kuulostaa siltä ettei isä ole kovin täysillä mukana luomassa suhdetta tyttäreensä ja kiinnostusta ei ole. Ehkä voit laittaa hänelle spostia tai soitat ja kerrot että tilanne on se jos ei isä NYT ala näkemään vaivaa ja halua omaa lastaan tuntea, sitä on turha luulla että lapsi tulee häneen jatkossa yhteydessä olemaan. Vaikka kuinka isä tälle on! Törkeää käytöstä, mutta aikuisena ihmisenä tietää varmaan mitä tekee :/
 
Juu, kuulostaa siltä ettei isä ole kovin täysillä mukana luomassa suhdetta tyttäreensä ja kiinnostusta ei ole. Ehkä voit laittaa hänelle spostia tai soitat ja kerrot että tilanne on se jos ei isä NYT ala näkemään vaivaa ja halua omaa lastaan tuntea, sitä on turha luulla että lapsi tulee häneen jatkossa yhteydessä olemaan. Vaikka kuinka isä tälle on! Törkeää käytöstä, mutta aikuisena ihmisenä tietää varmaan mitä tekee :/

Tuonkin olen tehnyt (ekan kerran vissiin vuonna 2005). Tuleepa paha mieli kun te muut näette asian ilemisen oikean laidan ja mä olen vain sinnikkäästi yrittänyt mahdottomia :(
 
Tuonkin olen tehnyt (ekan kerran vissiin vuonna 2005). Tuleepa paha mieli kun te muut näette asian ilemisen oikean laidan ja mä olen vain sinnikkäästi yrittänyt mahdottomia :(

Huhhuh uskomaton äijä :/ Tosi ikävä juttu, mutta lohdutan sua sillä että isättömiä lapsia on paljon ja heistä kasvaa monesti onnellisia ja tasapainoisia siinä missä muistakin :)
 
Aluksi mainitsemasi "hyvä tyyppi" -kuvaus ei ihan vastaa mun käsitystä siitä, mitä kerroit. Mm. toistuvia ohareita, ei pidä lapseen yhteyttä jne. Ehkä hän ei olekaan niin hyvä tyyppi isänä kuin millaisena haluat hänet nähdä...
 

Yhteistyössä