Asiat on nyt vähän solmussa. Käytiin leffassa, ja mentiin työhuoneelle. Rakasteltiin ja syötiin, hän oli tehnyt sinne iltapalaa.
Alkoi hyvin vakava keskustelu. Rakastajani on lopettanut avoliittonsa, siis kai se avovaimo vielä asuu siellä, mutta on kertonut, että haluaa lopettaa sen, koska on rakastunut toiseen naiseen. Eli minuun. On siiis nyt vapaa.
Mä olin vähän shokissa, vaikka oli jo puhunut tuosta aiemmin.
Mä sanoin, että hänen kannattaa miettiä tulevaisuuttaan tarkemmin. Koska mun kanssa hän ei saa omia lapsia, mä en siihen enää rupea tässä iässä. Mun kanssa hän joutuu uusperhehelvettiin.
Mies oli ihan pöyristynyt. Enkö mä haluakaan häntä? Enkö rakasta?
Mä mietin olinko mä noin lapsellinen tuon ikäisenä tai vähän aiemmin... yritin puhua kuin runeberg. Sanoin että hän on ihana, suloinen, haluan jne. Mutta mä olen naimisisissa, ollut saman miehen kanssa yli 20 vuotta, meillä on lapsia joita pitää ajatella jne.
Ettei se ole niin helppoa kuin hänellä, yksi nainen ulos ja toinen sisään.
Mies koetti ymmärtää. Mies kysyi, miksi rupesin hänen kanssaan suhteeseen. Sanoin että koska hän on ihana ja meillä oli niin voimakas veto, ja koska mulla on avioliitossani nyt vaikea vaihe menossa. Mutta etten silloin 3 viikkoa (huom! vain viikkoa) sitten ajatellut, että otan samantien eron ja perustan uuden perheen.
Hän sanoi rakastuneensa muhun jo silloin, kun oli työkaverini. Mä sanoin, että luulin että hän vain flirttailee, ja haluaa seksiä mun kanssani.
Hän kysyi halusinko minä sitten vain seksiä. Mulla tuli flasback jostain 90-luvulta, kun yksi kaverini itki ryhtyessään suhteeseen naimisisss olevan perheellisen miehen kanssa, että se halusi vain seksiä mun kanssa... Nyt mä olen se paha ihminen.
Sanoin että en ajatellut, mitä halusin silloin, muuta kuin että halusin rakastella hänen kanssaan. Ja etten mä nyt ihan kenen kanssa vain tunne niin, ja oli siinä mukana tunteitakin, koska se on hän. Mutta rakastan myös miestäni.
Mies itki. En osannut muuta kuin lohduttaa. Kysyin haluaako hän nyt lopettaa tämän. Kuulemma ei. Mä sanoin, että häneen tulee sattumaan vielä kovemmin. Ei kuulemma välitä. Mä lähdin kotiin ihan pää pyörällä. Mun varmaan pitää lopettaa tämä.