T
"Tomi"
Vieras
Palstan tuntien todennäköisesti kukaan ei halua ymmärtää pointtiani ja suurin osa haluaa tahallaan ymmärtää minut väärin. En väitä olevani asiantuntija, tai täysin oikeassa joka asiassa. Lapsesta voi kasvaa onnellinen ja tasapainoinen aikuinen ihan pelkällä rakkaudella ja ruualla.
Lapsen tärkeimmät tarpeet ovat rakkaus, rajat, turvallinen kasvuympäristö ja ruoka. En väheksy rakkauden ja yhdessä tekemisen merkitystä millään tavalla. Retki lähipuistoon vanhemman/vanhempien kanssa on huippu juttu ja varmasti lapsilla on kivaa.
Elämäni urheilua harrastaneena, junnujen valmentajana, kahden pianoa soittavan tytön isänä ja lukion opettajana haluan kuitenkin nyt purkaa mieltä askarruttavia asioita.
Monet vanhemmat väheksyvät harrastusvälineiden merkitystä. Ihan fyysisistäkin syistä on oleellista hankkia jalalle ja pelialustalle oikeanlaiset futiskengät tai luistimet tms. Pelaaminen on paljon mukavampaa ja monella tapaa miellyttävämpää, kun jalassa on kunnon kengät. Vääränlaiset kengät myös aiheuttavat jalkavaivoja.
Lätkän pelaaminen tai hiihtäminen on ihan erilaista ja motivoivampaa, mikäli välineet ovat kunnossa.
Joskus lapsen jalka vaatii kauden aikana esim. uudet futiskengät, vaikka vanhat olisivatkin kooltaan vielä sopivat.
Ymmärrän, että ensimmäisille harrastuskerroille ei välineitä hankita, sillä ei voi tietää aikooko lapsi käydä harkoissa koko kauden. Se on ok. Kaikilla ei ole varaa harrastuksen vaatimiin varusteisiin. Joskus se voi olla lapselle haitaksi. Olkoot kyseessä nyt mikä harrastus onkin.
Harrastukset ovat lapselle hyväksi katsottiin miltä kantilta tahansa. Jokainen harrastus on varmasti hyvä. Harva harrastus on ilmainen.
MIkäli lapsi haluaa ja aikoo edetä harrastuksessaan, se vaatii usein perheeltä myös rahallista panostusta.
Meillä meinasi molemmat tytöt lopettaa pianon soittamisen, koska meillä ei ollut pianoa. Suunniteltiin pianon ostoa vasta, kun tytöt ovat isompia. Lahjakkaita soittajia kun ovat ja innoissaan harrastuksestaan, olisi ollut järjetöntä jättää piano hankkimatta. Käytetty piano maksoi 4000e.
Lapsia kiusataan koulussa, jos heillä ei ole samaa, mitä muilla. Kiusaaminen on idioottimaista ja ketään ei pitäisi kiusata. Kyllä lapsi siitä kärsii, jos ei saa samaa mitä muut. Varmasti lapsella on paha mieli, jos ei saa sitä kännykkää, mitä muillakin on. Tottakai lapsen tekee mieli DC lippistä, jos kavereilla on ja häneltä jatkuvasti kysytään, miksi sulla ole.
Edellisessä keskustelussa joku äiti kertoi, että heille ei kukaan halua tulla leikkimään, koska heillä ei ole hienoimpia legoja ja pleikkaria, mitä muilla lapsilla on.
Sama äiti otti myös esiin pointin: matkailu ja kulttuuri. Matkailu ja kulttuuri on todella avartavaa, sivistävää ja siitä saa kokemuksia. Valitettavasti lähiuimarannalta ei saa samaa kokemusta, mitä kesäteatterista, museosta, Tukholmasta, Prahan linnasta tai autoreissulta ympäri Suomea.
Lukion opettajana huomaan aika nopeasti, jos joku nuori ei ole kokenut matkustelua/kulttuuria yhtä paljon, kuin ikätoverinsa ja se näkyy tyhmyytenä monessa asiassa, vaikka nuori itsessään olisikin motivoitunut ja mukava tyyppi.
Lapsen tärkeimmät tarpeet ovat rakkaus, rajat, turvallinen kasvuympäristö ja ruoka. En väheksy rakkauden ja yhdessä tekemisen merkitystä millään tavalla. Retki lähipuistoon vanhemman/vanhempien kanssa on huippu juttu ja varmasti lapsilla on kivaa.
Elämäni urheilua harrastaneena, junnujen valmentajana, kahden pianoa soittavan tytön isänä ja lukion opettajana haluan kuitenkin nyt purkaa mieltä askarruttavia asioita.
Monet vanhemmat väheksyvät harrastusvälineiden merkitystä. Ihan fyysisistäkin syistä on oleellista hankkia jalalle ja pelialustalle oikeanlaiset futiskengät tai luistimet tms. Pelaaminen on paljon mukavampaa ja monella tapaa miellyttävämpää, kun jalassa on kunnon kengät. Vääränlaiset kengät myös aiheuttavat jalkavaivoja.
Lätkän pelaaminen tai hiihtäminen on ihan erilaista ja motivoivampaa, mikäli välineet ovat kunnossa.
Joskus lapsen jalka vaatii kauden aikana esim. uudet futiskengät, vaikka vanhat olisivatkin kooltaan vielä sopivat.
Ymmärrän, että ensimmäisille harrastuskerroille ei välineitä hankita, sillä ei voi tietää aikooko lapsi käydä harkoissa koko kauden. Se on ok. Kaikilla ei ole varaa harrastuksen vaatimiin varusteisiin. Joskus se voi olla lapselle haitaksi. Olkoot kyseessä nyt mikä harrastus onkin.
Harrastukset ovat lapselle hyväksi katsottiin miltä kantilta tahansa. Jokainen harrastus on varmasti hyvä. Harva harrastus on ilmainen.
MIkäli lapsi haluaa ja aikoo edetä harrastuksessaan, se vaatii usein perheeltä myös rahallista panostusta.
Meillä meinasi molemmat tytöt lopettaa pianon soittamisen, koska meillä ei ollut pianoa. Suunniteltiin pianon ostoa vasta, kun tytöt ovat isompia. Lahjakkaita soittajia kun ovat ja innoissaan harrastuksestaan, olisi ollut järjetöntä jättää piano hankkimatta. Käytetty piano maksoi 4000e.
Lapsia kiusataan koulussa, jos heillä ei ole samaa, mitä muilla. Kiusaaminen on idioottimaista ja ketään ei pitäisi kiusata. Kyllä lapsi siitä kärsii, jos ei saa samaa mitä muut. Varmasti lapsella on paha mieli, jos ei saa sitä kännykkää, mitä muillakin on. Tottakai lapsen tekee mieli DC lippistä, jos kavereilla on ja häneltä jatkuvasti kysytään, miksi sulla ole.
Edellisessä keskustelussa joku äiti kertoi, että heille ei kukaan halua tulla leikkimään, koska heillä ei ole hienoimpia legoja ja pleikkaria, mitä muilla lapsilla on.
Sama äiti otti myös esiin pointin: matkailu ja kulttuuri. Matkailu ja kulttuuri on todella avartavaa, sivistävää ja siitä saa kokemuksia. Valitettavasti lähiuimarannalta ei saa samaa kokemusta, mitä kesäteatterista, museosta, Tukholmasta, Prahan linnasta tai autoreissulta ympäri Suomea.
Lukion opettajana huomaan aika nopeasti, jos joku nuori ei ole kokenut matkustelua/kulttuuria yhtä paljon, kuin ikätoverinsa ja se näkyy tyhmyytenä monessa asiassa, vaikka nuori itsessään olisikin motivoitunut ja mukava tyyppi.
Ei aivan verrattavissa kulttuuriin tai harrastuksiin, mutta olipa vain muistelemisen arvoista. 
