Miksi ihmeessä Suomessa ei voi saada kunnon hoitoa kipuun? Lääkevaihtoehtoja ois vaikka kuinka paljon

Suomessa kivunhoito on ihan lapsen kengissä. Ainoa paikka varmaan missä saa hyvän kivunlievityksen, on saattohoitokoti. Onko teille kokeiltu kipulaastareira?

 

Minä en ole saanut vielä mitään reseptilääkitystä kroonisiin lihas- ja nivelkipuihin sekä päänsärkyihin (migreeni ja tensio). Päivystyksessäkin mulle annettiin vain ketoriinia ja panadolia (jota olisin voinut ottaa kotona ilman päivystyslisää...). Sitten vain makuutettiin päivystyksessä käytävällä tuntikaupalla odottaen, että lääkkeet "toimivat"...

Suomessa on muutenkin tosi vaikea saada lääkitystä. Minulla todettiin ahdistus, mutta lääkäri sanoi, että ei mielellään määrää siihen lääkkeitä. Minulla oli myös nukahtamisvaikeuksia. Siihenkään hän ei halunnut määrätä mitään. No, menin toiselle lääkärille ulkomailla (minulla on onneksi kaksi kotimaata), joka määräsi mielialalääkkeet ja nukahtamislääkkeet. Palasin sitten Suomeen ja tämä sama lääkäri uusi molemmat reseptit täysin ongelmitta... Kummallista.

 

Panacodit sain järkyttäviin synnytyksen jälkeen ilmaantuneisiin liitoskipuihin. Neuvolassa puhuin noista kivuista 4kk ja totesivat vaan aina että kyllä ne ohi menee, mutta omalääkärille kun vihdoin menin kirjoitti heti lääkereseptin (pitkän selostuksen kanssa, että älä nyt vaan jää koukkuun) sekä lähetteen fysioterapiaan. Mulla panacod tehoaa loistavasti ja poistaa kaikki kivut, mutta montaa tablettia en ole joutunut syömään onneksi koska fysioterapiakin poisti sitten pahimmat vaivat vaikka koko hommahan ei ohi ole vieläkään. Tuolla ne odottaa kaapissa josko niitä vaikka sattuisi tarvitsemaan muutaman viikon päästä kun näkee mihin kuosiin sitä tämän synnytyksen jälkeen päätyy.. Koin saaneeni ne aika helposti kuitenkin.

 

Itsellä menee hermokipuun panacod (6kpl) & tradolan retard 150mg x 2pvä..
Iltasin otan vielä sirdaludia niin saan nukuttua, kuin tukki!
Hyvin olen lääkityksiä aina saanut..
Uusiminen tuntuu vaan aina niin "kurjalle" itsestä.. en tiedä miksi!

Lyricaahan minulle meinattiin, mutta se sitten jäi, vai oliko se niin , ettei se sopinut minulle!?!

 

Itsellä todella pahat ja kivuliaat välilevyvaivat takana. Peruslääkkeenä panacod, sen kanssa tarvittaessa grammainen burana tai panadol. Tramal ja tramal retard löytyy myös kaapista, mutta siitä tulee niin kova pahoinvointi, etten voi käyttää ollenkaan. Kovempana kipulääkkeenä Lyrica, auttoi hermokipuun todella tehokkaasti, eikä sivuvaikutuksia tullut mulle.

Kaikenlaista muutakin relaksanttia ja lääkettä löytyy kaapista, sirdalud (pää menee sekaisin), norflex jne., mutta paras hoitotulos oli panacod+burana+lyrica yhdistelmä.

Hermokipu on kyllä järkyttävää särkyä, tsemppiä teille, jotka sen kanssa taistelevat. Itsellä toivottavasti vähäksi aikaa mennyt ohi...

 

[QUOTE="sommarcat";28835082]Suomessa kivunhoito on ihan lapsen kengissä. Ainoa paikka varmaan missä saa hyvän kivunlievityksen, on saattohoitokoti. Onko teille kokeiltu kipulaastareira?[/QUOTE]

Kipulaastari on kokeiltu, mutta siitä tuli rajut sivuvaikutukset.

 

Polttakaa pilveä.

 

Eihän syöpäsairaskaan saa muuta kuin panadolia. Tärkeintä ettei tule riippuvaiseksi lääkkeestä juuri ennen kuolemaansa. Onhan se nyt tärkeä asia, hyvänen aika sentään!

 

Hyvä kysymys.

Kuukautiskivuista kärsivä nuori anelee terkalta Buranaa, saa Panadolin. Jälkimmäinen ei auta menkkakipuihin, koske ei ole tulehduskipulääke- mutta sehän ei terkkaa kiinnosta. Raskaana oleva aikuinen nainen oksentelee jatkuvasti, on siinä ja siinä, joutuuko tiputukseen kohta. Käy lääkärillä itkemässä oloaan, lääkäri toteaa "sellaista se on, raskaus ei ole sairaus". Lapsella on epämääräisiä vatsaoireita ja vanhemmat kyselevät ihmeissään neuvoja ruokavalion suhteen; mitään selvää ei osata sanoa, käsketään vaan "tarkkailemaan kuidunsaantia" ja puputtamaan puuroa. Hammaskipuinen mies joutuu odottamaan hammaslääkäriaikaa, lääkäri neuvoo tämän leikkimään itse paikka-aineella sitä odotellessa.

Monessa muussa maassa menkkakipuinen teini saisi reseptin mietoihin mutta tarpeeksi tehokkaisiin kipulääkkeisiin useammaksi kuukaudeksi kerralla. Raskaana oleva nainen saisi pahoinvointilääkityksen (kyllä, sellaisiakin on, jopa raskaana oleville) ja lisäksi neuvon käyttää inkivääriä, joka on Aasiassa tunnettu pahoinvointiin tehoavana raaka-aineena. Vatsakipuinen lapsi saisi selvät ruokavalio-ohjeet, jotka on kehitelty nimenomaan pieniä lapsia varten ja ruokavaliossa on vain n. viisi ainesosaa. Puuro ei ole yksi niistä, koska vilja voi pahentaa suoliston mahdollista tulehdustilaa. Hammaskipuun saa paitsi tehokkaan reseptilääkkeen, mutta myös kehoituksen käyttää neilikkaöljyä rauhoittamaan hammasta, jossei lääkepaikkaa pystytä heti laittamaan.

Aika monta kertaa on pitänyt olla ovela tai hankkia itse tietoa, jotta pärjäisi kun apua ei saa. Suomessa ajatellaan että mm. akupunktio on huuhaata, mutta ammattilaisetkin hyväksyvät samaan aikaan esim. vyöhyketerapian vauvan vatsakivun hoidossa. Logiikka?? Ja tosiaan, mitä tulee lääkkeisiin, niin riippuvuuksia pelätään potilaan itsensä puolesta niin paljon että hoito voi kärsiä.

 

Lyricaa sain polven hermokipuun, hiukan yli vuoden kärsittyäni kivusta. Ensin sitä normisettiä, Panadolia,
Buranaa, joku A:lla alkava ja tietty polven täyhystys josta oireet pahenivat. Niin joo ja Panacodia ja Sirdaludia
myös söin.
Lyrica tosin pisti tän aika sekaisin ensin ja vei jossain vaiheessa yöunia jja taisi nostaa verenpaineetkin pilviin.
Nyt onneksi aikalailla 2 v pärjännyt ilman Lyricaa ym muita kipulääkkeitä.

Just eilen töissä puhuttiin kuinka surkeaa täällä kivunhoito on...

 

Hyvä kysymys.

Kuukautiskivuista kärsivä nuori anelee terkalta Buranaa, saa Panadolin. Jälkimmäinen ei auta menkkakipuihin, koske ei ole tulehduskipulääke- mutta sehän ei terkkaa kiinnosta. Raskaana oleva aikuinen nainen oksentelee jatkuvasti, on siinä ja siinä, joutuuko tiputukseen kohta. Käy lääkärillä itkemässä oloaan, lääkäri toteaa "sellaista se on, raskaus ei ole sairaus". Lapsella on epämääräisiä vatsaoireita ja vanhemmat kyselevät ihmeissään neuvoja ruokavalion suhteen; mitään selvää ei osata sanoa, käsketään vaan "tarkkailemaan kuidunsaantia" ja puputtamaan puuroa. Hammaskipuinen mies joutuu odottamaan hammaslääkäriaikaa, lääkäri neuvoo tämän leikkimään itse paikka-aineella sitä odotellessa.

Monessa muussa maassa menkkakipuinen teini saisi reseptin mietoihin mutta tarpeeksi tehokkaisiin kipulääkkeisiin useammaksi kuukaudeksi kerralla. Raskaana oleva nainen saisi pahoinvointilääkityksen (kyllä, sellaisiakin on, jopa raskaana oleville) ja lisäksi neuvon käyttää inkivääriä, joka on Aasiassa tunnettu pahoinvointiin tehoavana raaka-aineena. Vatsakipuinen lapsi saisi selvät ruokavalio-ohjeet, jotka on kehitelty nimenomaan pieniä lapsia varten ja ruokavaliossa on vain n. viisi ainesosaa. Puuro ei ole yksi niistä, koska vilja voi pahentaa suoliston mahdollista tulehdustilaa. Hammaskipuun saa paitsi tehokkaan reseptilääkkeen, mutta myös kehoituksen käyttää neilikkaöljyä rauhoittamaan hammasta, jossei lääkepaikkaa pystytä heti laittamaan.

Aika monta kertaa on pitänyt olla ovela tai hankkia itse tietoa, jotta pärjäisi kun apua ei saa. Suomessa ajatellaan että mm. akupunktio on huuhaata, mutta ammattilaisetkin hyväksyvät samaan aikaan esim. vyöhyketerapian vauvan vatsakivun hoidossa. Logiikka?? Ja tosiaan, mitä tulee lääkkeisiin, niin riippuvuuksia pelätään potilaan itsensä puolesta niin paljon että hoito voi kärsiä.

Mä olen kyllä saanut pahoinvointiin lääkityksen, kun olin raskaana. Ei se lääkitys tosin apua tuonut, kun oksensin sen aina ulos ennen, kuin se ehti vaikuttamaan.

 

Niin no mulle annettiin sairaalassa jalkaleikkauksen jälkeen Burana 600 mg. Hankalana ja vittumaisena potilaana nostin mekkalan ja aloin kovaäänisesti vaatia kunnon kipulääkettä. Jonkun ajan kuluttua tulikin sitten venäläisen kuulantyöntäjän näköinen hoitsu piikin kanssa. Mutta on se oikeasti ihan järjetöntä, leikkauksen jälkeen 600 mg buranaa, haloo

 

Tk:ssa hoidetaan. Ei huolittu kipupolille. Triptylistä tuli niin pahat sivuvaikutukset, etten pystynyt käyttämään. Sama homma tosi monen muun lääkkeen kans. Osasta lääkkeistä ei oo tullu juurikaan sivuvaikutuksia, mutta ne ei oo auttanu yhtään.

Mene yksityisesti kivun hoidon erikoislääkärille.

 

Sans se! Yksityiselle piti mennä, sitten apu tuli.

 

Sähän sanoit et sulle on kokeiltu vaikka mitä, ne lääkkeet vaan ei sovi tai ei tehoa. Sua on koitettu saada kipupolille mutta eivät oo huolineet. Nähdäkseni kyse ei siis oo siitä et sua ei ois yritetty auttaa.

 

hermosärkyyn olen käyttänyt miranaxia, se vei kivut tehokkaasti mut muihin oireisiin (tikutukseen, kutinaan, ihon arkuuteen jne ) se ei auttanut, söin tossa muutaman kk lyricaa, joka auttoi sit taas niihin.
nyt yritän taas olla vähemmällä lääkityksellä, ja odottelen aikaa ortopedille, käytän miranaxia ihan pahimpiin kipuihin, voltarenia on myös, mut en oo sitä vielä juurikaan käyttänyt.

panacodia sain leikkauksen jälkeen, enkä tykännyt yhtään..kivut pysy samanlaisina, mut mä vaan en välittänyt niistä ei ollenkaan mun juttu.

 

Mene yksityisesti kivun hoidon erikoislääkärille.

Yritin vasta aikoihin varata aikaa yksityiselle kipulääkärille, mutta ei kuulemma oo mitään syytä käydä kipulääkärillä. Aikaa ei annettu vaikka kerroin, ettei tk:sta saa apua.

 

Yritin vasta aikoihin varata aikaa yksityiselle kipulääkärille, mutta ei kuulemma oo mitään syytä käydä kipulääkärillä. Aikaa ei annettu vaikka kerroin, ettei tk:sta saa apua.

Ootko kokeillut muuttaa ruokavaliota? Auttaa aika moniin kiputiloihin. Vähän tilanteesta riippuen viljaton tai maidoton ruokavalio. Yleensä viljaton (ja sokeriton).

 

Ootko kokeillut muuttaa ruokavaliota? Auttaa aika moniin kiputiloihin. Vähän tilanteesta riippuen viljaton tai maidoton ruokavalio. Yleensä viljaton (ja sokeriton).

Syön lakto-ovo-vege ruokaa. Oon käyny ravitsemusterapeutilla joka sanoi, että ruokavalio on erittäin terveellinen. En syö karkkia enkä juuri muutakaan makeaa.

 

Syön lakto-ovo-vege ruokaa. Oon käyny ravitsemusterapeutilla joka sanoi, että ruokavalio on erittäin terveellinen. En syö karkkia enkä juuri muutakaan makeaa.

Niin se riippuu vähän miten sen terveellisyyden näkee. Kokeile sitä viljatonta. Tosin et voi yhtäaikaa olla viljattomalla ja vege ruokavaliolla. Kokeile 2 viikkoa. Jos ei tuo muutosta, niin ei sit, palaa sitten takas vanhaan.

 

[QUOTE="vieras";28834754]Tehokkaita lääkkeitä ei anneta siksi, kun Suomessa tunnutaan pelkäävän hysteerisesti lääkeriippuvuutta.[/QUOTE]

niinpä, jopa satavuotias kivulloinen mummeli pidetään Panadolilla "kivuttomana" odottamassa kuolemaa ja kun kivut oikein pahaksi menevät, hoitajat anelevat lääkäriltä morfiinia jonka saa vasta siinä vaiheessa kun se kuoleva mummeli huutaa tuskissaan. Ja ehkä kerkeää kuolemaan ennen kuin resepti on saatu lääkäriltä ja lääke toimitettu apteekista.


t:vanhustenhoitaja

 

mä taas en tajua sitä, että kun sata varmasti tiedetään, että ihminen kuolee muutaman päivän sisällä. niin monessa paikassa kipu lääkettä saa vain sen kolme kertaa vuorokaudessa, mitä väliä sillä on vaikka annettas useammin. itse en ainakaan halua kärsiä kipuja, mut saa huoletta tuossa vaihteessa vaikka tukehduttaa kipulääkkeeseen

 

Niin se riippuu vähän miten sen terveellisyyden näkee. Kokeile sitä viljatonta. Tosin et voi yhtäaikaa olla viljattomalla ja vege ruokavaliolla. Kokeile 2 viikkoa. Jos ei tuo muutosta, niin ei sit, palaa sitten takas vanhaan.

Syön tosi vähän viljaa, en esim. syö ollenkaan leipää. Puuroa harvoin. Kotimaista viljaa en syö ollenkaan. Syön paljon kasviksia, maustamatonta rahkaa, jugurttia, piimää, marjoja ja hedelmiä.

 

Mätä asenn. Luin hiljattain kovista jatuvista kivuista ärsivän ihmisen kirjoituksen, jossa totesi että eläisi mieluummin lyhyemmän elämän ilman jatkuvaa kipua kuin pitemmän elämän kivun kanssa. Ja totesi että osalla terveydenhoitohenkilökunnasta on hirveän negatiivinen asenne kipulääkkeisiin.
Joo, kenenkään ei ole pakkko suoda lääkkeitä jos ei halua mutta niille jotka haluavat apua sitä pitäisi olla saatavilla. On tekopyhää ja väärin olla auttamatta.
Ei omia kokemuksia, pahin tuntemani kipu on ollut kuukaustikipu joka sai oksentelemaan ja valittamaan kivusta. Siihen viimein löytyi apu ja nykyään onneksi koko menkat pois.Kuukautiskipu kuitenkin tilapäistä. Pahinta jatkuvat kivut...Isälläni oli tautinsa loppuvaiheessa sellaisia, lääkäri totes että voihan hän kysyä kipupolille aikaa, mutta parempi vaan mennä ulos lenkille...Joo, arvatkaapa oliko isäni entisenä urheilijana tätäkin harrastanut, mutta eipä siitä kun kipu ie tajun niin paljoa lähdetä enää...

 

Itellä sjögren ja migreeni ja panacodistaki on saanu taistella. En joo ymmärrä tämän maan kivunlievityspolitiikkaa.

Ja lääkekannabis on se kaikista suurin mörkö