Vie ajatukset vihreälle saarelle. Takassa rätisee tuli, tuopit kilahtelevat, ihana puheensorina täyttää pubin ja yhdessä nurkkauksessa muutama koululainen soittaa viulua ja huilua. Joku vanhempi pappa taputtaa välillä käsiään musiikin tahdissa ja miettii söisikö rasvaisia makkaroita vai tilaisiko kunnon annoksen lihapataa perunoiden kera.
Ulkona on harmaata, ajoittain sade piiskaa täydellä voimalla kadut veden valtaan, mutta tuossa pienessä kuppilassa on lämmintä ja on elämää. Tuonne kun eksyt, kuulet varmasti monta tarinaa kylästä ja sopivan tilaisuuden tullen päädyt opettelemaan ensimmäisiä tervehdyksiä iiriksi. Tilaisuuden tullen et voi olla vilkuilematta vanhoja rahoja, patoja, työvälineitä, länkiä, vaatteita, kylttejä, valokuvia ym. mitä seinät ovat kaikessa epäjärjestyksessään täynnä. Niitä on keräilty parisataa vuotta, niin kauan kuin piskuinen kylän kantapaikka on ollut olemassa.