Mikä uskonnoissa on niin kamalaa ettei niille voi lapset altistua edes hitusen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ois kiva tietää
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Kyllä mun mielestä lapset voi vähän esim. laulaa lauluja joissa mainitaan jumala ohimennen mutta siinä menee raja, ei lapselle tarvi hössöttää sen enempää niitä juttuja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks näkökulma aiheeseen;28821178:
Mielestäni on surullinen ja huolestutava trendi, että uskonto muutuu Suomessa yhä näkymättömämmäksi yhteiskunnassa ja kasvatuksessa. Olen asunut nyt 15v "jälkiateistisessa" yhteiskunnassa ja teen työtä täällä työtä, jossa kohtaan kriisissä olevia ihmisiä. Vakavan paikan tullen suurimmalla osalla ihmisiä heräävät ns hengelliset kysymykset ja yritetään etsiä eri paikoista lohtua ja apua. Ja tää onkin luvattu maa kaikenlaisille "noidille", ennustajalle ja ihmeparantajille. Elämän ja kuoleman kysymysten edessä vaikuttaa parhaiten selviävän ihmiset, joilla on vahva hengellinen identiteeti jo lapsuudesta asti. Toki maailmankatsomus voi elämän mittaan muuttua ja muokkautua, mutta kyseiset ihmiset ei oo niin "tuuli ajolla", kuin ihmiset joilla ei ole ollut mitään kontaktia omaan hengellisyyteensä...Ja sikisi olen surullinen siitä suunnasta johon Suomessa pikku hiljaa liikutaan.

Älä suotta murehdi. Nämä "tuuliajolla" olevat eli rationaaliseen ajatteluun kykenevät suomalaiset edistävät tieteen ja teknologian kehitystä ja luovat paremman huomisen jäljellä oleville uskovaisillekin.
 
[QUOTE="vieras";28821208]Ainakin kaksi vuotta sitten oli käytössä siinä koulussa (tai joissakin luokissa), josta jäin äitiyslomalle. Toivottavasti jo lopettaneet.[/QUOTE]

Kunnan alakoulu? Paikkakunta? :O
 
[QUOTE="vieras";28821206]Älä suotta murehdi. Nämä "tuuliajolla" olevat eli rationaaliseen ajatteluun kykenevät suomalaiset edistävät tieteen ja teknologian kehitystä ja luovat paremman huomisen jäljellä oleville uskovaisillekin.[/QUOTE]

No teknologiahan se tosiaan on tämä uusi Jumala.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks näkökulma aiheeseen;28821178:
Mielestäni on surullinen ja huolestutava trendi, että uskonto muutuu Suomessa yhä näkymättömämmäksi yhteiskunnassa ja kasvatuksessa. Olen asunut nyt 15v "jälkiateistisessa" yhteiskunnassa ja teen työtä täällä työtä, jossa kohtaan kriisissä olevia ihmisiä. Vakavan paikan tullen suurimmalla osalla ihmisiä heräävät ns hengelliset kysymykset ja yritetään etsiä eri paikoista lohtua ja apua. Ja tää onkin luvattu maa kaikenlaisille "noidille", ennustajalle ja ihmeparantajille. Elämän ja kuoleman kysymysten edessä vaikuttaa parhaiten selviävän ihmiset, joilla on vahva hengellinen identiteeti jo lapsuudesta asti. Toki maailmankatsomus voi elämän mittaan muuttua ja muokkautua, mutta kyseiset ihmiset ei oo niin "tuuli ajolla", kuin ihmiset joilla ei ole ollut mitään kontaktia omaan hengellisyyteensä...Ja sikisi olen surullinen siitä suunnasta johon Suomessa pikku hiljaa liikutaan.

Mitä tarkoittaa hengellinen identiteetti? Onko sen pakko olla yhteydessä uskossa olemiseen? Jos asiat ovat omassa mielessä selkeät, mutta niihin ei kuulu uskoa mihinkään jumaluuteen, onko silloin automaattisesti tuuliajolla?
 
No teknologiahan se tosiaan on tämä uusi Jumala.

Teknologian kehitys ja tiedon vapautuminen on parantanut ihmisen elinoloja ja terveyttä, pidentänyt elinikää ja parantanut ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta.

Näihin verrattuna Jumalan saldo on vaatimattomampi. Nykypäivänä jumalanusko lähinnä altistaa hyväksikäytölle, riistolle, terrorismille, sodalle ja kansanmurhille.
 
  • Tykkää
Reactions: Millenia ja dipt
[QUOTE="vieras";28821285]Teknologian kehitys ja tiedon vapautuminen on parantanut ihmisen elinoloja ja terveyttä, pidentänyt elinikää ja parantanut ihmisten keskinäistä vuorovaikutusta.

Näihin verrattuna Jumalan saldo on vaatimattomampi. Nykypäivänä jumalanusko lähinnä altistaa hyväksikäytölle, riistolle, terrorismille, sodalle ja kansanmurhille.[/QUOTE]

No sinä näet sen niin, minä näen ihan eri tavalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks näkökulma aiheeseen;28821178:
Mielestäni on surullinen ja huolestutava trendi, että uskonto muutuu Suomessa yhä näkymättömämmäksi yhteiskunnassa ja kasvatuksessa. Olen asunut nyt 15v "jälkiateistisessa" yhteiskunnassa ja teen työtä täällä työtä, jossa kohtaan kriisissä olevia ihmisiä. Vakavan paikan tullen suurimmalla osalla ihmisiä heräävät ns hengelliset kysymykset ja yritetään etsiä eri paikoista lohtua ja apua. Ja tää onkin luvattu maa kaikenlaisille "noidille", ennustajalle ja ihmeparantajille. Elämän ja kuoleman kysymysten edessä vaikuttaa parhaiten selviävän ihmiset, joilla on vahva hengellinen identiteeti jo lapsuudesta asti. Toki maailmankatsomus voi elämän mittaan muuttua ja muokkautua, mutta kyseiset ihmiset ei oo niin "tuuli ajolla", kuin ihmiset joilla ei ole ollut mitään kontaktia omaan hengellisyyteensä...Ja sikisi olen surullinen siitä suunnasta johon Suomessa pikku hiljaa liikutaan.

Sanoisin että noissa maissa joissa uskonto on näkyvämpää ja ohjaavampaa asiat ovat huonommin. Naisten asema erityisesti on niissä huonompi.
 
  • Tykkää
Reactions: idunnor ja Millenia
[QUOTE="vieras";28821236]Mitä tarkoittaa hengellinen identiteetti? Onko sen pakko olla yhteydessä uskossa olemiseen? Jos asiat ovat omassa mielessä selkeät, mutta niihin ei kuulu uskoa mihinkään jumaluuteen, onko silloin automaattisesti tuuliajolla?[/QUOTE]

Tuuliajolla oleminen on mielestäni sitä, kun ihminen ei ole koskaan pohdiskellut eri vaihtoehtoja ja löytänyt omaa maailmankatsomustaan, ei tiedosta sellaista tarvetta elämässään. Yhteiskunta, jossa helgellisyys sivuutetaan täysin on riskinä, että niin käy. Sitten kun elämässä tulee tilanne kun esim. itse sairastuu vakavasti nämä ihmiset ovat herkkiä tarttumaan niihin alternatiivihoitoihin, joita tarjoavat ainakin täällä päin todellakin rahastavat ihmisten epätoivolla. Jos ihminen on tietoisesti pohdiskellut eri vaitoehtoja aikaisemmin ja valinnut tietyn maailmankatsomuksen, silloin kriisissä maailmankatsomus voi joko vahvistua tai muutua - ihminen tiedostaa mitä etsii, sen alueen omissa tarpeissaan.
 
[QUOTE="vieras";28821206]Älä suotta murehdi. Nämä "tuuliajolla" olevat eli rationaaliseen ajatteluun kykenevät suomalaiset edistävät tieteen ja teknologian kehitystä ja luovat paremman huomisen jäljellä oleville uskovaisillekin.[/QUOTE]

tieteen ja teknologian kehitys on tosi hyvä juttu, mutta se ei ratkaise tätä kysymystä niin kauan kuin maailmassa on selittämätöntä kärsimystä ja ihmiset kaipaavat toivoa tilanteissa, jossa toivoa järjellä ajatellen ei pahemmin ole.
 
Ei se ole kamalaa, meillä lapsi on saanut itse päättää.. Uskomatonta kyllä, lapsi on ollut aina ryhmässään ainoa joka ei kuuluu kirkkoon ja omalla päätöksellään on osallistunut päiväkodista lähtien kaikkiin "valtavirran" mukana, poika menee nyt neljännelle ja käy siis myös uskonnon tunneilla. Ei silti usko, vuosien käännytys on mennyt ihan hukkaan :D
 
Kyllä koulussa jossa työskentelen ja koulussa jossa lapseni ovat lausutaan ruokarukous,ja myös iltapäiväkerhossa.Varmaan aika yleistä maaseudulla,luulisin.Pakkohan sitä ei ole lausua,saa olla toki hiljaa.
 
Sanoisin että noissa maissa joissa uskonto on näkyvämpää ja ohjaavampaa asiat ovat huonommin. Naisten asema erityisesti on niissä huonompi.

Oon samaa mieltä, että ahdasmielisesti uskonnolliset yhteiskunnat ovatkin tällaisia...mun mielestä joku 80- ja 90-luvun Suomi ei ole ollut uskonnollisesti ahdasmielinen yleisesti ottaen, vaan se uskontokasvatus, jonka me saimme on mahdollistanut sen, että olemme osanneet muodostaa oman kantamme nähin kysymyksiin. Mutta itse näen ongelmana sen, että nyt aikuisina olemme muutamassa yhteiskuntaa niin, että lapsemme eivät saa sitä peruskokemusta uskonnosta mitä me itse olemme saaneet ja heidän on paljon vaikeampaa myöhemmin muodostaa omaa maailmankatsomustaan tyhjästä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miä.;28821359:
Ei se ole kamalaa, meillä lapsi on saanut itse päättää.. Uskomatonta kyllä, lapsi on ollut aina ryhmässään ainoa joka ei kuuluu kirkkoon ja omalla päätöksellään on osallistunut päiväkodista lähtien kaikkiin "valtavirran" mukana, poika menee nyt neljännelle ja käy siis myös uskonnon tunneilla. Ei silti usko, vuosien käännytys on mennyt ihan hukkaan :D

No se on ihan ok, jos niin valitsee, mutta jos joskus myöhemmin elämässä herää tarve uskoa johonkiin, niin lapsella on kokemus mistä aloittaa kyseleminen. Tosiaankin, jos toi uskonto kasvatus puuttuu niin se etsiminen on aikuisena paljon enemmän aikaa vaativaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks näkökulma aiheeseen;28821389:
No se on ihan ok, jos niin valitsee, mutta jos joskus myöhemmin elämässä herää tarve uskoa johonkiin, niin lapsella on kokemus mistä aloittaa kyseleminen. Tosiaankin, jos toi uskonto kasvatus puuttuu niin se etsiminen on aikuisena paljon enemmän aikaa vaativaa.
Kriittisen ajattelun opettelu on myös paljon vaikeampaa myöhemmällä iällä. Siksi pitääkin heti pienestä pitäen valistaa lapsia uskonnon ja kaikkien muiden hölynpölyjen vaaroista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks näkökulma aiheeseen;28821389:
No se on ihan ok, jos niin valitsee, mutta jos joskus myöhemmin elämässä herää tarve uskoa johonkiin, niin lapsella on kokemus mistä aloittaa kyseleminen. Tosiaankin, jos toi uskonto kasvatus puuttuu niin se etsiminen on aikuisena paljon enemmän aikaa vaativaa.

Koska uskontoja on monia niin kasvatuksessa ei tulisi painottaa vain tiettyä uskontoa. ET-opetus on passeli, se käy kaikille riippumatta onko muslimi vai kristitty.
 
Vaikeahan millekään uskonnolle on olla altistumatta koko lapsuutensa aikana. Sinänsä en näe mitään pahaa siinä, että lapseni saavat tietoa eri uskonnoista ja katsomuksista, mutta tunnustuksellista opetusta en kannata.
 
Koska uskontoja on monia niin kasvatuksessa ei tulisi painottaa vain tiettyä uskontoa. ET-opetus on passeli, se käy kaikille riippumatta onko muslimi vai kristitty.

Tietokin on hyvä, mutta mielestäni olisi hyvä myös kokemuksellisuuden lisääminen siihen. Esim. kokemus rukoilemisesta, pyhässä paikassa (kirkko, synakooga ym. ) käyminen, koulun aamuhartauteen osallistuminen aikoinaan ....mielestäni ne olivat kokemuksia, jotka eivät tuhoa lasta, niinkuin monet vanhemmat tuntuvat nykyisin pelkäävän, vaan antavat lapsuudessa kokemuksen niistä käytettävissä olevista keinoista etsiä ja löytää hengellisen alueen vastauksia myöhemmin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks näkökulma aiheeseen;28821540:
Tietokin on hyvä, mutta mielestäni olisi hyvä myös kokemuksellisuuden lisääminen siihen. Esim. kokemus rukoilemisesta, pyhässä paikassa (kirkko, synakooga ym. ) käyminen, koulun aamuhartauteen osallistuminen aikoinaan ....mielestäni ne olivat kokemuksia, jotka eivät tuhoa lasta, niinkuin monet vanhemmat tuntuvat nykyisin pelkäävän, vaan antavat lapsuudessa kokemuksen niistä käytettävissä olevista keinoista etsiä ja löytää hengellisen alueen vastauksia myöhemmin.

Eikö noita voisi laittaa et:n opetukseen? Vaikka eri vuosina kävisivät eri uskontokuntien menoissa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;28821733:
no se nyt on sitä turhaa vouhotusta. samoin kuin se että suuri osa lestoista, erottaa lapsensa ns. ei uskovan kanssa leikkimisestä ja kaveeraamisesta, kun nämä tulevat rippikouluikään.

Tuohon olisi hyvä kaikille yhteinen pakollinen uskontojen ja elämänkatsomuksen opetus, jossa tutustuttaisiin toisiin uskontoihin ja kulttuureihin. Tuntimäärän voisi vaikka kaksinkertaistaa.
 
Omasta mielestäni uskontojen opetusta pitäisi taas karsia huomattavasti. Yleissivistyksen takia voisi kummallakin peruskouluasteella opettaa maailmanuskonnoista muutaman jakson verran. Lukiossa sitten voisi valita muutaman (mieluiten yhden) pakollisen kurssin lisäksi syventäviä kursseja jos aihe kiinnostaa ja jos koululla on sellaisiin resursseja.
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Millenia

Uusimmat

Yhteistyössä