Alkuperäinen kirjoittaja Mörköäiti;28811113:
Tekeminen lisää henkilön hyvinvointia, itsetuntoa ja tarkoituksellisuuden tunnetta vain, jos kokee sen tekemisen mielekkääksi. Epäilen, ettei näin olisi, jos tekisi töitä pakotettuna ja ilman palkkaa. Tuo listasi kuulostaa siltä, kuin ajattelisit kaikkien työttömien tai tuensaajien olevan jotain ongelmateinejä, joiden "tulee oppia vastuuntuntoa ja harjoitella päivärytmiä".
Puistotyöntekijöitä on kyllä tälläkin hetkellä ihan kuukausipalkalla. Mitenkäs jatkossa - vähentyisikö heidän mahdollisuutensa työllistyä, jos heidän töitään alettaisiin teettää tuensaajilla? Entä kuinka reilua olisi, että toinen työntekijä saisi kuukausipalkkaa ja toinen vain toimeentulotukea?
Ja kukaan ei ole tyytyväinen, jos saa työstään palkaksi "iloisia hymyjä", muttei palkkaa. Ei nyt tarvitse pitää ihmisiä ihan idiootteina kuitenkaan.
Leikkasitpa nokkelasti juuri sen kohdan tekstistäni pois, jossa kirjoitin, että kaikki eivät ole toimettomia työttömiä

Miksiköhän halusit lukea listani niin, että arvelisin jonkun tarvitsevan kurinpalautusta? Omakohtaisesti koen, että työelämä tuo rytmiä ja rutiinia elämään. Sellaista, mitä ei kesälomalla kaipaakaan, mitä suorastaan kammoksuu kun loma lähenee loppuaan. Tiedän, että moni on jäänyt tähän aikatauluttoman elämän "koukkuun", se nyt vain on kiistaton tosiasia. Edelleen painotan, että kaikilla ei näin ole ja jotkut ovat todella aikaansaavia myös työttömyysjaksollaan. Mutta liian moni - myös tilastojen valossa - tippuu kokonaan työelämästä ja osallisuudesta yhteiskunnassa. Se on pelottavaa. Ja se on sukupolvien ketju. Ei puhuta vain yksittäisistä ihmisistä, vaan kokonaisista perheistä ja heidän jälkipolvestaan. Briteissä tämä on jo aivan toisissa sfääreissä. Tietty osuus erkanee yhteiskunnasta ja ajattelee kunnan palveluiden olevan vain yksisuuntaisia.
Mitä tulee tuohon kysymykseen: Meilläpäin (kriisikunta) puistotyöntekijät ovat floristeja tai muita alan asiantuntijoita, jotka paneutuvat maisemointiin. Kesällä kesätyöläiset ajavat ruohoa paikoittain, mutta trimmaus jää. Syksyisin osa lehdistä jää maahan. Osa puistokalusteista vanhenee ja vihdoin poistetaan käyttökelvottomana, kun niitä ei kukaan kunnosta. Talvisin suurin osa puistoista jää lumen peittoon. Jalkakäytävät aurataan, mutta kenelläkään ei ole aikaa luoda lumia keinujen luota jne. että puistoon voisi mennä. Ei ehkä kaikkialla näin, mutta hyvin pian on. Rahat vain ovat lopussa. Tehdään pakollinen, että ihmiset voivat kulkea töihin jne.
Yhteinen hyvä on kaikkien velvollisuus. Osa täyttää velvollisuutensa tekemällä työtä ja hoitamalla veronsa. Miksi toinen osa ei voisi sitä tehdä suoralla työllä? Millä tavalla hän ei saa mitään vastinetta työstään - hänhän saa olla yhteiskunnan osa ja on oikeutettu kaikkiin palveluihin.
Mitä hyväksikäyttöä siinä on, jos yhteisen yhteiskunnan eteen tehdään kukin kykyjemme mukaan? Miksi kukin emme voisi tehdä ympäristömme hyväksi sen mitä voimme?
Jos omat taipumukset ovat toimintaan eikä akateemiseen suuntaan, niin ei se ole mitään luovuttamista että työskennellään sitten perinteisemmin lapionvarressa tmv. On hyvin ennakkoluuloista ajatella niin. Miksi se olisi vähempiarvoista olla toimenkuvaltaan "puistotyöntekijä" kuin "pitkäaikaistyötön". Mitä nimikkeeseen tulee, en usko että vastikkeellisesti työllistettyjä tullaan kutsumaan työttömiksi, joten siihen argumenttiin on huono vedota.
Minä näen tukityöllistämisen samalla tavalla kuin ammatillisen peruskoulutuksen: valmiuksia antavana ja ponnahduslautana ja yleisesti yhteiskuntaa pitkässäjuoksussa hyödyttävänä. Sen lisäksi että aiemmat listaamani yksilön hyvinvointia lisäävät tekijät.