Jus hyvä vastaus! Onnee vaan!No oon, mun mieheen... Kolme vuotta yhdessä. Mies on nyt reissussa toisella puolen Suomea, odotan kovasti että palaa. Muutenkin on rakastunut olo, mutta nyt kun on poissa, huomaa mitä kaikkea kaipaa. Tuoksua, ja kosketusta, aamukahvin keittoa, kaikkea pientä ja arkista. Vatsan pohjassa kutkuttaa ja sydämessä on lämmin tunne. Hymyilyttää. Että oonpas onnekas, kun ton miehen kanssa saan elämääni jakaa.
Sori inhorealistiantiromantikot, tiiän että on tylsä vastaus, mutta tältä musta nyt tuntuu
Kiitti! Kyllä mä tiiän että onnea tarvitaan ja että suhteissa on vaiheensa. Mutta eikös se kannata nauttia sillon, kun asiat on hyvin? Jaksaa sitten paremmin ne väliajat. Ja on se niinkin, että se kasvaa, mitä ruokkii... Sekä omassa mielessä, että parisuhteessa.Jus hyvä vastaus! Onnee vaan!
Totta kai. Ei oo mitään mieltä miettiä, että kyllä se kauhea arki sieltä tulee ja kaikki menee pieleen. Kyllä sen sit huomaa jos kaikki menee pieleen, sit yritetään korjata.Kiitti! Kyllä mä tiiän että onnea tarvitaan ja että suhteissa on vaiheensa. Mutta eikös se kannata nauttia sillon, kun asiat on hyvin? Jaksaa sitten paremmin ne väliajat. Ja on se niinkin, että se kasvaa, mitä ruokkii... Sekä omassa mielessä, että parisuhteessa.
aika kauan! Onko se yhä hienoa?Rakastanut olen nyt 21 vuotta ja 7 päivää.
aika kauan! Onko se yhä hienoa?
Nooh, tämähän taisi ollakin hyvän mielen ketju, anteeksi Sisimpäni vain HUUTAA rakkautta... Siinä toisessa ihmisessä oli todella jotain mitä en osannut odottaa, mutta koska olin jo raskaana niin.. halusin perheen ja kaikki muu hänessä on niin hyvää ja ihanaa, mutta miksi hän petti luottamukseni Kahdessa vuodessakaan ei yli pääse sellaisesta. Miksi en ole rakastunut häneen. Ei mikään ole auttanut, ei hänen muuttumisensa, ei mikään. Että onko normaalia olla ei-rakastunut jo kolmen vuoden jälkeen vai?Mä en oikein osannut vastata... Mikä sun mielestä meni vikaan, jos 3 vuotta sitten olit kumminkin rakastunut? Oliko siinä toisessa ihmisessä jotain, mitä et osannut odottaa?