Kokemusta ei ole, mutta uskoisin, että esim. pitkässä liitossa (tyyliin kymmenien vuosien avioliitto ja lapsia) se toisen ulkonäkö ei ole enää NOIN tärkeää. Kun katsoo jotain keski-ikäisiä pariskuntia niin aika yleistä näyttää olevan, että toinen/molemmat lihovat vuosien aikana. Harvalla sellainen on mikään syy eroon kun on rakkautta, yhteistä elämää jne. Tuskin se oma kumppani kovin vastenmieliseksi muuttuu silmissä vaikka olisi aiemmin ollut hoikka ja sitten suhteessa lihoisikin. Onhan monien vanhustenkin silmissä se puoliso tavallaan edelleen (rypyistä ym. huolimatta) se nuori tyttö/poika, johon joskus rakastuivat.Mä tarvin niitä molempia, ei mulle pelkkä visuaalisuus riitä.
Onhan se aika karua tuollainen "ehto" laittaa, mutta kuten sanoin; ymmärrän myös ap:n miestä, kun en itsekään kykenisi kiihottumaan lihavasta miehestä.
Ja fyysinen vetovoima on mielestäni hyvin tärkeää suhteessa.
En jaksa lainata tuota ylempää viestiäsi, joten vastaan siihen nyt tässä samalla.
En tiedä, onko ap ollut aina pyöreä, mutta jos on, niin miehen vaatimus on siinä tapauksessa naurettava, sillä on tiennyt mihin ryhtyy.
Itse taas en edes kiinnostu tanakoista miehistä, joten kokisin sen erittäin suurena ja epämiellyttävänä muutoksena, jos kumppani yhtäkkiä turpoaisi kymmeniä kiloja.
Tämä kuullostaa varsin reilulta.Ala sinä katsomaan vaikka diiliä. Sano äijällesi, että sinä pudotat kilon jokaisena viikkona kun hän tienaa yli kymppitonnin. Käteen. Sun käteen.
Ei rakkaus varmaan lopukaan, en ainakaan osaisi itse kuvitella, että loppuisi, mutta ehkä siitä tulisi sellaista "sisaruksellista" kiintymystä ja fyysinen vetovoima katoaisi.Mä en usko, että ihminen rakastaa toista oikeasti, jos käyttäytyy kuten ap:n mies. Ellei ole provo siis. Ei rakastava suhde (etenkään liitto, jossa on luvattu elää yhdessä myötä- ja vastamäessä...) kaadu siihen, että toinen lihoo.
ai oman liittoni aikana mies lihoi 75kg->103kg.. eikä se vaikuttanut mainitsemallasi tavalla! ikääkin alle 30..Ei rakkaus varmaan lopukaan, en ainakaan osaisi itse kuvitella, että loppuisi, mutta ehkä siitä tulisi sellaista "sisaruksellista" kiintymystä ja fyysinen vetovoima katoaisi.
Ap:n mies kyllä hyvin tökerösti ilmaissut asian, mutta ymmärrän kyllä sen, jos ei kykene kiihottumaan lihavasta ja se taas vaikuttaa aika oleellisesti suhteen laatuun.
Voisin myös omalla kohdallani kuvitella ensin huolestuvani -ja jos muutosta ei olisi näkyvissä- ärsyyntyväni asiaan liittyvistä seikoista, esimerkiksi miehen laiskuudesta, ruokailutottumuksista ym.
Kyllä se vaan tuntuisi aika vistolta, jos himassa möllöttäisikin yhtäkkiä entisen sijasta kasa ihraa, joka (kärjistettynä) puuskuttaisi sohvan ja jääkaapin väliä namipussi rapisten ja limupullo hölskyen.
Ja illalla sänkyyn mennessäni vieressäni olisikin eriltä näyttävä löllökasa, jonka kuntokin olisi luultavasti paljon huonompi.
Saisi siinä aika tehokkaasti mielikuvitella vanhaa olemusta saadakseen fyysisen vetovoiman säilymään.
Tietty asia on eri, jos ikääkin on mittarissa vaikkapa +50v ja takana vuosikymmenien liitto, mutta jos puhutaan vaikkapa 30-40-vuotiaista, niin ei niitä kiloja vielä iän myötä ainakaan kovin paljoa pitäisi olla siunaantunut.
Ja lisään nyt vielä, että tarkoitan jotain oikeasti tuntuvaa painonnousua.
En mä vielä jostain 10-20kg lisäpainosta hepulia saisi, vaikken riemusta kiljuisikaan.
Niin no sulla tuota lähtöpainoa oli melkoisen paljon... On eri asia laihduttaa 15 kiloa kahdessa kuukaudessa "helposti", kun on vain lievästi lihava....Ukko ensimmäisenä pihalle! Mutta jos laihtua haluat, ja sulla on oikeasti ylipainoa, niin 15kg lähtee helposti kahdessa kuukaudessa. Itse olin 164/95 ja karppaamalla sekä go fat go diettiä noudattamalla pääsin kahdessa kuukaudessa mittoihin 164/78.