Synnytyksen jälkeinen itkuisuus ja herkistyminen ei mene ohi :/

[Mithril]

Sain ihanat kaksoset pian kuusi viikkoa sitten. Vauva-arki on lähtenyt käyntiin hyvin ja lapset ovat terveitä ja normaalin helppohoitoisia tapauksia. Koin synnytyksen jälkeen tosi voimakkaan herkistymisvaiheen: kaikki itketti kun oli niin ihanaa ja suloista jne jne ja nuo tunteet tuntuivat tilanteeseen kuuluvilta.

Nyt itkuisuus ja yliherkkyys ei kuitenkaan tunnu menevän ohi. Olen koko ajan itku kurkussa ja tuntuu etten oikein hallitse itseäni enkä tunteitani. Välillä olo on todella ahdistunut ja pelokas ilman selkeää syytä. Osittain tämä varmasti johtuu yöheräilyn aiheuttamasta väsymyksestä, mutta kun olo ei mene nukkumallakaan ohi. Kaiken lisäksi arki sujuu ihan hyvin eikä syytä tällaiseen ahdituneisuuteen oikeasti ole. Lisäksi minulla on myös hoitoapua suht hyvin ja nopeasti saatavilla eli sekin puoli on järjestyksessä.

En siis ymmärrä mikä minua vaivaa :´(

Onko teistä muista tuntunut samalta tässä vaiheessa eli onko tämä vaan normaalia suuren elämänmuutoksen ja hormonien aiheuttamaa oireilua? Vai paheniko olo masennukseksi? Vai menikö omia aikojaan ohi? Jälkitarkastukseen on vielä pari viikkoa aikaa, mutta pitäisiköhän hakeutua lääkäriin jo aikaisemmin ellei tämä ala mennä ohi?

Kiitos jos jaksat kertoa kokemuksistasi!

 

["kati"]

Itselläni tuli myös melko voimakas herkistyminen vauvan syntymän jälkeen. Muutamat seikat myös painoivat mieltäni mikä vaikutti niin että olin epävarma ja itkuinen. Itsellä pahin vaihe kesti ehkä sen 4-8 vikkoa ja muu mielipaha mielestä hävisi vauvan ollessa 6kk (liittyi imetykseen). Mutta ehkä se "herkistyminen" kesti max. sen 2kk. Mietin kyllä itekki et onko masennusta, mutta en menny mihinkään ja ajattelin kattoa miten arki alkaa rullata. Ja lopulta huolet jäi taakse ja vointi hyvä.

 

["vieras"]

Minä ottaisin yhteyttä neuvolaan jo nyt. Mulle masennus alkoi vasta myöhemmin kun alun herkistely oli jo mennyt ohi. Kannattaa puhua avoimesti, niin apua on tarvittaessa helpompi hakea ja saada

 

["zzz"]

Ota NYT heti yhteys neuvolaan niin saat apua ajoissa ettei menisi pahaksi. alku varmasti kaksosten kanssa raskasta ja riski masentua ja ahdistua on suurempi kuin muilla.
Tsemppihali <3

 

["vieras"]

Baby blues tai synnytyksen jälkeinen masennus, johtuvat hormoneista. Hanki apua nopeasti. Ei kannata kärsiä.

 

["Viola"]

Minulla on 3 lasta ja jokaisen kohdalla on mennyt samalla kaavalla: Ensimmäiset 2 kk on ollut superherkkää aikaa, kaikki on itkettänyt. Sitten on hieman hellittänyt, mutta vasta n. 6kk synnytyksestä on olo alkanut olla suht normaali. Eli ei ole mitenkään poikkeuksellista, että kestää jopa viikkoja tai kuukausia tuo herkkyys ja itkuisuus. Onhan se vähän "noloa" ja ärsyttävää, kun ei pysty omia tunteitaan hallitsemaan, mutta se on sentään hyvä, että sinullakin arki rullaa hyvin kaikesta herkkyydestä huolimatta. Olisin huolissani vasta sitten jos ei enää suoriutuisi normaalista arjesta sen takia.

 

[Mithril]

Kiitoksia vastauksista ja hyvistä neuvoista! Eniten pelottaa juuri tuo, että jos olo lähtee tästä pahenemaan: nyt tämä vielä menettelee, mutta paljon ei enää ole pelivaraa ja tässä tilanteessa ei nyt ole varaa siihen, että menetän toimintakykyni. Taidan ottaa yhteyttä neuvolaan heti huomenna. Vähän vaan mietityttää, että mitä se apu sitten voisi olla. Masennuslääkkeitä olen syönyt vuosia sitten lyhyen aikaa ja ne eivät kyllä minulle sovi :/

 

["vieras"]

Kiitoksia vastauksista ja hyvistä neuvoista! Eniten pelottaa juuri tuo, että jos olo lähtee tästä pahenemaan: nyt tämä vielä menettelee, mutta paljon ei enää ole pelivaraa ja tässä tilanteessa ei nyt ole varaa siihen, että menetän toimintakykyni. Taidan ottaa yhteyttä neuvolaan heti huomenna. Vähän vaan mietityttää, että mitä se apu sitten voisi olla. Masennuslääkkeitä olen syönyt vuosia sitten lyhyen aikaa ja ne eivät kyllä minulle sovi :/

Meillä se oli mm. keskusteluapua depressiohoitajan luona, tarvittaessa perhetyöntekijä auttamaan lastenhoidossa esim. kerran viikossa muutamaksi tunniksi, lääkitys. Perhetyöntekijää ei valitettavasti kaikkialla saa tai he tarjoavat vain keskusteluapua, täällä on asiat sen suhteen harvinaisen hyvin.

Oletko syönyt vain yhtä masennuslääkettä? Ja kauanko söit sitä? Useinhan niitä pitää syödä jonkin aikaa ennen kuin alkavat tehota, ja jos yksi lääke ei sovi, toinen voi sopia. Nyt tiedetään ainakin, mikä sulle ei sovi, ja osataan ehkä valita sopivampi lääke, jos tulee tarve ja haluat koittaa. Lääkitystä ei ole pakko aloittaa.

Lievään masennukseen auttaa monet kotikonstit ja ne helpottaa myös vaikeampaakin masennusta, joten koita saada itsellesi liikuntaa (mieluiten ulkoilmassa, vaikka kävelyä), syö monipuolisesti ja säännöllisesti, huolehdi vitamiinien saannista (esim. d-vitamiini, e-epa), koita saada vähän aikaa tehdä asioita joista nautit.

 

["vieras"]

Voi olla että tuo on synnytyksen jälkeistä masennusta ja siihen on apua. Varaa aika lääkäriin, todennäköisesti saat lääkityksen jota voin suositella masentuneeseen oloon. voimia sinulle tuore äiti

 

["..."]

Mulla itkuisuutta kestäny kahesta lapsesta kummastakin sen 3kk ja sen jälkeen vasta "elämä voittanut"

 

["Vieras"]

Synnytyksestä 3kk ja olen vieläkin herkempi, mutta en kovin herkkä.

Synnytyksen jälkeen olin TODELLA herkkä, herkistyin koko ajan kaikesta Mutta en mä sitä negatiivisena kokenut, ihan positiivista herkistymistä se oli suurimmaksi osaksi, mutta myös ahdistavaa negatiivista herkistymistä. Ei käynyt mielessäkään, että voisi johtaa masennukseen!? Ja pikkuhiljaa se on mennyt ohi.

Eiköhän tuo ole kaikilla ja johdu hormoneista. Milloin ne sitten tasoittuvat? Monet ovat sanoneet, että vasta imetykset loputtua.

 

[Mithril]

[QUOTE="vieras";28769957]
Oletko syönyt vain yhtä masennuslääkettä? Ja kauanko söit sitä? Useinhan niitä pitää syödä jonkin aikaa ennen kuin alkavat tehota, ja jos yksi lääke ei sovi, toinen voi sopia. Nyt tiedetään ainakin, mikä sulle ei sovi, ja osataan ehkä valita sopivampi lääke, jos tulee tarve ja haluat koittaa. Lääkitystä ei ole pakko aloittaa.

Lievään masennukseen auttaa monet kotikonstit ja ne helpottaa myös vaikeampaakin masennusta, joten koita saada itsellesi liikuntaa (mieluiten ulkoilmassa, vaikka kävelyä), syö monipuolisesti ja säännöllisesti, huolehdi vitamiinien saannista (esim. d-vitamiini, e-epa), koita saada vähän aikaa tehdä asioita joista nautit.[/QUOTE]

Söin Cipralexia. Lääke kyllä poisti masennusoireet, mutta niin poisti kaikki muutkin tunteet. Lisäksi paino nousi varmaan 15 kg, seksielämä katosi ja lopulta sitten lääkkeen lopettamisesta johtuvat vieroitusoireet haittasivat normaalielämää viikkojen ajan (vaikka lääke "ajettiin alas" lääkärin ohjeiden mukaan). Voi tietenkin olla, että jokin muu valmiste toimisi paremmin, mutta näiden kokemusten jälkeen kynnys aloittaa masennuslääkitys on todella korkea.

Yritän jo helpottaa oloa kotikonstein: käyn päivittäin vaunulenkillä, pidän yhteyttä ystäviin/perheeseen useita kertoja päivässä ja syön mm. juuri D-vitamiinia isoina annoksina. Kuten sanottu: arki sujuu todella kivasti. Tiedän, että monien kaksosäitien voimat eivät riitä näihin asioihin tässä vaiheessa, mutta kaikesta tästä huolimatta on noita kammottavia oloja :ashamed:

 

["Mie"]

Mulla on synnytyksestä 5vk. Päivät menee hyvin, mutta iltaisin alkaa itkuisuus. Univelkaa on PALJON, mutta siltikään päivällä en osaa nukkua, nytkin istun parvekkeella ottamassa aurinkoa, parempi tosin sekin kuin että makaisin sohvalla, saampahan ainakin D-vitamiinia täällä auringossa niin tosiaan, päivät menee ihan hyvin, mutta iltaisin alkaa itkuisuus kun itse alan olla väsynyt ja vauvaa ei meinaa saada nukkumaan, tai torkkuu vain pieniä pätkiä :/

 

[sama vieras]

Söin Cipralexia. Lääke kyllä poisti masennusoireet, mutta niin poisti kaikki muutkin tunteet. Lisäksi paino nousi varmaan 15 kg, seksielämä katosi ja lopulta sitten lääkkeen lopettamisesta johtuvat vieroitusoireet haittasivat normaalielämää viikkojen ajan (vaikka lääke "ajettiin alas" lääkärin ohjeiden mukaan). Voi tietenkin olla, että jokin muu valmiste toimisi paremmin, mutta näiden kokemusten jälkeen kynnys aloittaa masennuslääkitys on todella korkea.

Ymmärrän, että lääkkeitä ei tee mieli enää tuon kokemuksen jälkeen. Ehkä sitä ei tarvitsekaan, vaan oireet menee ohi kun hormoonitoiminta tasoittuu jne. Jos kuitenkin tulee eteen se tilanne, että lääkehoitoa on syytä harkita, kannattaa turvautua siihen ajatukseen, että eri lääkkeissä on eri vaikuttavat aineet, joten se että essitalopraami (Cipralexissa) ei sopinut, ei tarkoita välttämättä sitä että muut lääkkeet eivät sopisi Itse olen syönyt Seronilia (fluoksetiini) ja ainoat sivuoireet oli ruokahalun pienentyminen (hyvä juttu mulle, masennus aiheutti tajuttoman ruokahalun ja lihomista) ja en aina pystynyt saamaan orgasmia...

Toivottavasti olosi paranee pian! Kannattaa jutella neuvolassa, ja jos tuntuu että tarvitset jotain apua niin kerro siitä heti!

 

[Mithril]

Kiitoksia kun jaoitte kokemuksianne! Laitoin asiasta viestiä neuvolaan. Katsotaan mitä mieltä siellä ollaan tilanteestani. Tänään aamulla oli taas todella epätodellinen "itku kurkussa" -olo, mutta nyt jo taas vahvempi. Aurinko paistaa ja valmistaudumme vaunulenkille. Mukavaa päivää kaikille!