1,5v heräilee öisin lohduttomaan itkuun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Apua kaipaillaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Apua kaipaillaan

Vieras
Meillä on 1v6kk ikäinen tyttö ja minä (äiti) menin takaisin töihin pari viikkoa sitten. Tyttö on elokuuhun asti isänsä hyvässä hoidossa kotona ja sitten yksityiselle perhepäivähoitajalle.

Päivisin ihan normaali ja samoin iltaisin, ei kiukuttelua äidin poissaolosta. Touhua riittää isän kanssa niin paljon ettei äitiä tunnu kaipaavan.

Mutta nyt miltei tämän parin viikon ajan öisin tulee itku/huuto kohtauksia. Yleensä siinä kolmen neljän maissa aamuyöllä. Hän nousee seisomaan pinnasängyssään ja itkee sydäntäraastavasti eikä tämä itku meinaa loppua millään. En ole aina ihan varma että onko hän edes hereillä kun tämä itku alkaa.

Mies on nyt vuorostaan hoitanut näitä yöheräämisiä koska on kotona lapsen kanssa. Hän yrittää rauhoitella lasta silittämällä selkää, puhumalla rauhoittavalla äänellä, ottamalla syliin. Välillä käyvät parvekkeella "jäähyllä" ja ihmettelevät öisiä maisemia. Tuolla parvekkeella lapsi tuntuu olevan kunnolla hereillä ja he juttelevat keskenään. Viime yönä huuto alkoi kolmelta ja lapsi nukahti kunnolla vasta 5 aikoihin. Tuossa välillä torkahti ja taas huuto alkoi. Rauhoiteltiin ja taas huuto alkoi.

Johtuuko tämä kaikki nyt minun töihin menemisestä? Onko kokemuksia samankaltaisista yöhuudoista? Olen lukenut öisistä kauhukohtauksista, mutta voiko niitä tulla jo näin pienelle? Kiitos jos saan auttavia vinkkejä viisaammilta!

Hieman jo huolettaa elokuu kun lapsi menee perhepäivähoitoon, kuinkahan silloin nukutaan...
 
Meillä tyttö on reagoinut muutoksiin usein juuri yöhuutamisella, kuten tutin poisjättö... Menee ohi ajan kanssa. En tiedä voiko noin pienellä olla kauhukohtauksia..
 
Meillä on 1v6kk ikäinen tyttö ja minä (äiti) menin takaisin töihin pari viikkoa sitten. Tyttö on elokuuhun asti isänsä hyvässä hoidossa kotona ja sitten yksityiselle perhepäivähoitajalle.

Päivisin ihan normaali ja samoin iltaisin, ei kiukuttelua äidin poissaolosta. Touhua riittää isän kanssa niin paljon ettei äitiä tunnu kaipaavan.

Mutta nyt miltei tämän parin viikon ajan öisin tulee itku/huuto kohtauksia. Yleensä siinä kolmen neljän maissa aamuyöllä. Hän nousee seisomaan pinnasängyssään ja itkee sydäntäraastavasti eikä tämä itku meinaa loppua millään. En ole aina ihan varma että onko hän edes hereillä kun tämä itku alkaa.

Mies on nyt vuorostaan hoitanut näitä yöheräämisiä koska on kotona lapsen kanssa. Hän yrittää rauhoitella lasta silittämällä selkää, puhumalla rauhoittavalla äänellä, ottamalla syliin. Välillä käyvät parvekkeella "jäähyllä" ja ihmettelevät öisiä maisemia. Tuolla parvekkeella lapsi tuntuu olevan kunnolla hereillä ja he juttelevat keskenään. Viime yönä huuto alkoi kolmelta ja lapsi nukahti kunnolla vasta 5 aikoihin. Tuossa välillä torkahti ja taas huuto alkoi. Rauhoiteltiin ja taas huuto alkoi.

Johtuuko tämä kaikki nyt minun töihin menemisestä? Onko kokemuksia samankaltaisista yöhuudoista? Olen lukenut öisistä kauhukohtauksista, mutta voiko niitä tulla jo näin pienelle? Kiitos jos saan auttavia vinkkejä viisaammilta!

Hieman jo huolettaa elokuu kun lapsi menee perhepäivähoitoon, kuinkahan silloin nukutaan...

Lapsi kaipaa äidin syliä. Olet päivät töissä, sinuna heräisin yöllä, kun pieni itkee ja sylittelisin ja rauhoittelisin häntä.
 
Meillä oli esikoisella n.1v 7kk - 1v 11kk välillä juuri tuollaisia kummallisia yöllisiä huutokohtauksia. Tuntui siltä, että huuto alkoi unissaan, eikä loppunut oikein millään vaikka "heräsikin". Tuntui kuin olisi ollut ihan vieras poika, silmissäkin sellainen "hullunkiilto", eikä oikein kontaktia kunnolla häneen saanut ko.huutokohtauksen aikana. Kiemurteli irti otteesta ja raivoi ja huusi kiukkua, eikä mikään hyssyttely auttanut. Näitä tuli ensin noin kuukauden ajan jokaikinen yö siinä klo 02-05 välillä. Sitten vain joka toinen yö ja lopulta harvenivat, kunnes loppuivat täysin. Pahimmillaan kesti toista tuntia tuo raivoaminen, yleensä sellaisen 30-40min. Noiden yöhuutokohtauksien esiintymisten aikana teimme yhden matkan, ennen matkaa meni viikko ilman kohtauksia, matkalla nämä sitten tulivat jokayö.

Meillä ei suurempia muutoksia ko. ajankohtaan elämään osunut, ennemminkin ajattelin silloin, että pojan uhmaikä vaikutti taustalla näiden yöraivareiden esiintymiseen. Ihan kuin olisi omaa tahtoa (joka oli ja on tosi voimakas) käynyt läpi, harjoitellut tms. Ihan kuin päivän pettymykset olisivat vasta yöllä iskeytynyt tajuntaan ;) Tosin mietin silloin sitäkin, jos olisivat olleet noita kauhukohtauksiakin, mutta kun poika lopulta aina täysin hereillä oli ja raivo vain yltyi, vaikka vietiin pihamaisemia jne. ihmettelemään / hyssyteltiin sylissä / selitettiin missä ollaan, mitä tehdään jne...
 
Kauhukohtaus, näitä on pienillä lapsilla. Lapsi ei ole edes oikeastaan hereillä, joten puhumisen voi jättää välistä. Ihan vaan rauhoittelette lapsen silittelemällä ja jos ei tokene, niin nostatte syliin ja rauhoittelette. Kun on rauhoittunut, niin takaisin omaan sänkyyn. Menee ohi ajan kanssa.
Nukkuu ne isommatkin levottomasti. Tässä juuri viime yö valvottu vajaa 5 v kanssa ja kotona ollaan lomilla. Kauhukohtaus kuuluu ikään ja sillä ei ole mitään tekemistä äidin töihin paluun kanssa.
Tässä linkissä on jotain tietoa asiasta:
Yöllinen kauhukohtaus :: Terveyskirjasto
 

Yhteistyössä