Rollo ja muut nelikymppiset harmittaako asua vuokralla?

  • Viestiketjun aloittaja "hilla"
  • Ensimmäinen viesti
Miksi kukaan antaisi kotinsa homehtua?Ymmärrät varmaan, miksi esim asunto-osakkeessa maksetaan hoitovastiketta?
No ei kukaan varmaan tarkoituksella kotiaan homehduta, mutta onhan se nyt ihan yleisesti tunnettu fakta, että on olemassa asuntoja, joissa on hometta. Joskus se voi johtua rakennusvirheestä, joskus taas asukkaan laiminlyönneistä. Ei rakennukset ole ikuisia.
 
vuokralla
No ei kukaan varmaan tarkoituksella kotiaan homehduta, mutta onhan se nyt ihan yleisesti tunnettu fakta, että on olemassa asuntoja, joissa on hometta. Joskus se voi johtua rakennusvirheestä, joskus taas asukkaan laiminlyönneistä. Ei rakennukset ole ikuisia.
Tuossa meidän edessäkin just korjataan kosteusvaurioita rivareissa, jotka on 1960-luvulta. Niissäkin on myyntihintana > 500 000e.

On 100% varmaa, että jokaisessa talossa tulee huoltotoimenpiteitä.
 
Yksi vuokralainen
Vanhus voi ottaa vaikkapa käänteisen asuntolainan sitten eläkepäiviensä turvaksi :).

Sinulla ei ehkä ole hätää, koska perit vanhempasi - entä sinun lapsesi?

Minusta täällä ei ilkuta ilkkumisen ilosta, minusta on hyvä, että tällaisestakin asiasta herätellään ihmisiä nyt kun ei vielä ole liian myöhäistä. (Taas kerran, joillekin ehkä sopii vuokra-asuminen ihan hyvin ja säästävät sitten muilla tavoin ja kuinka vaan, mutta tässä ketjussa on tullut vaan niin paljon ihan suoria harhaluuloja esille, että onhan se nyt hyvä että ne oikaistaan ettei kukaan jää vuokralle tällaisiin luuloihin perustuen.)
Eikö tuollainen käänteinen asuntolaina ole lähinnä pankkeja hyödyttävä ratkaisu. Ja kun tässä on perinnöistä puhuttu, niin silloinhan sitä perintöä ei jää.

Ja mitä minuun tulee - ei kai ole kovin järkevää ajatella, että kenenkään vanhuudenturva rakentuu hänen vanhemmiltaan jäävän perinnön varaan? En itsekään sinänsä ajattele niin, mutta fakta on, että vaikken omasta palkastani voi maksaa asuntolainaa, voin saada silti oman asunnon, kiitos vanhempieni.

Toivon, että lapseni opiskelevat ja saavat työstään sen verran hyvän palkan, että voivat itse hankkia mitä haluavat. Toivon itse eläväni pitkään, jolloin olisin jättämässä perintöä jo eläköityville lapsilleni. Eli aika myöhään se perintö tulisi muutenkin, jos omaa asuntoa yms ajatellaan... Esim. oma äitini sai perinnön ollessaan 68-vuotias ;)
 
Eikö tuollainen käänteinen asuntolaina ole lähinnä pankkeja hyödyttävä ratkaisu. Ja kun tässä on perinnöistä puhuttu, niin silloinhan sitä perintöä ei jää.

Ja mitä minuun tulee - ei kai ole kovin järkevää ajatella, että kenenkään vanhuudenturva rakentuu hänen vanhemmiltaan jäävän perinnön varaan? En itsekään sinänsä ajattele niin, mutta fakta on, että vaikken omasta palkastani voi maksaa asuntolainaa, voin saada silti oman asunnon, kiitos vanhempieni.

Toivon, että lapseni opiskelevat ja saavat työstään sen verran hyvän palkan, että voivat itse hankkia mitä haluavat. Toivon itse eläväni pitkään, jolloin olisin jättämässä perintöä jo eläköityville lapsilleni. Eli aika myöhään se perintö tulisi muutenkin, jos omaa asuntoa yms ajatellaan... Esim. oma äitini sai perinnön ollessaan 68-vuotias ;)

Jollekin voi olla käänteinen asuntolaina oikein hyvä ratkaisu. Tuo olikin vain vastaus kysymykseen, että mitä hyötyä siitä asunnosta muka on jos jää ilman eläkettä. Että ei sitä asuntoa ole pakko myydä, vaan voi jatkaa ihan siinä asumista ja elää silti niillä rahoilla. Ideaalitilanteessa mielestäni jätettäisiin lapsille perintöä, mutta ei tietenkään aina ole mahdollista, eikä sitä pidä oman mukavuuden kustannuksella niin räikeästi tehdä, että kituuttaisi jollain toimeentulotuella asuntoa lapsille säästäen. Koko ikänsä vuokralla asuneelle tätä mukavampaa vaihtoehtoa ei ole tarjolla.

Minun mielestäni on itsekästä ajatella, että minulla ei ole huolta rha-asioista, koska saan perinnön, mutta ei sillä väliä, jätänkö itse lapsilleni mitään. Itse koen, että se perintö on vähän niin kuin henkinenkin turva, sellainen potti joka on olemassa ja jota ei toivottavasti edes tarvitse käyttää, mutta jos on sellainen tilanne, että pakko, niin sitten voi. Oma äitini sai aikoinaan omaisuutta vanhemmiltaan perinnöksi, mutta koska äitini oli vanhempiensa kuollessa tosiaan jo ehtinyt itse hankkia oman omaisuutensa, jää aikanaan hänen kuollessaan perintöä minulle. Toivon, että edessä on vielä monta vuotta ja että itsellenikään ei enää siinä vaiheessa tule asunto akuuttiin tarpeeseen vaan turvaksi. Minun kuollessani lapseni saavat perinnön jne.
 
Yksi vuokralainen
Minun mielestäni on itsekästä ajatella, että minulla ei ole huolta rha-asioista, koska saan perinnön, mutta ei sillä väliä, jätänkö itse lapsilleni mitään. Itse koen, että se perintö on vähän niin kuin henkinenkin turva, sellainen potti joka on olemassa ja jota ei toivottavasti edes tarvitse käyttää, mutta jos on sellainen tilanne, että pakko, niin sitten voi. Oma äitini sai aikoinaan omaisuutta vanhemmiltaan perinnöksi, mutta koska äitini oli vanhempiensa kuollessa tosiaan jo ehtinyt itse hankkia oman omaisuutensa, jää aikanaan hänen kuollessaan perintöä minulle. Toivon, että edessä on vielä monta vuotta ja että itsellenikään ei enää siinä vaiheessa tule asunto akuuttiin tarpeeseen vaan turvaksi. Minun kuollessani lapseni saavat perinnön jne.
Mutta jäähän edelleen minunkin lapsilleni perinnöksi se omaisuus, jonka itse saan perintönä. Oletetaan nyt, että ostan vaikka itselleni asunnon ja jonkun pienemmän sijoitusasunnon. Enemmänhän se jo on, mitä moni muu saa omalla työllään kasaan. Silloin on aika sama, vaikka olisin jonkun siivun siitä perinnöstä käyttänyt ihan omaan itseeni. Noihin käänteisiin asuntolainoihin tuskin ryhdyn.

Nuo perinnöt ovat lähinnä kiva bonus. Ihmettelen suuresti, miksi ne nousevat tällä palstalla aina niin kauheasti esille. Itse en kirjoittanutkaan, että ei ole väliä, jätänkö itse jotain. Tottakai on kiva, jos jätän. Mutta jos en jättäisi - tai jos joku muu ei jätä - niin kenenkään elämä ei siitä (oikeasti!) mene pilalle. Kenenkään muistot eivät siitä sumene.
 

Yhteistyössä