miten auttaa naapuria?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja neighb.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

neighb.

Vieras
Emme siis ole tuo toisessa ketjussa mainittu kiroileva joka päivä tappeleva naapuri...

Mutta

Meidän naapuri on melkein tänne muutostamme asti (alle vuosi ollaan tässä asuttu) näyttänyt hapanta naamaa. Ensin ajattelin, että se nyt vaan on sellanen sitten. Nyt sitten erään tapauksen yhteydessä, johon liittyi pieni sanailu (meidän puoleltamme) ja sen selvittäminen. Iski niin sanotusti takaisin ja sanoi kaiken meidän elämän kuuluvan heille. Kaiken keskustelun, tappelun (mitähän arvioisin määräksi ehkä joka kolmas kk..?), lasten leikit, musisoinnit ja niin edelleen, mitä nyt meistä ääntä lähtee. Ei kuitenkaan esittänyt mitään vaatimuksia, oletti kai, että pidämme asiaa jotenkin itsestäänselvästi ongelmallisena.

No emme pitäneet naureskelimme vain asiaa ja hapannaamailu jatkuu. Nyt olen havahtunut itse siihen, että melutaso meillä tuntuu vain kasvavan. Me emme kyllä kuule naapurista mitään, mutta jos hän kuulee kaiken ja häiriintyy, niin mitä asialle voi tehdä..? Ei kai mitään lisä-äänieristyksiä, enää jälkikäteen voi asentaa?

Katsonko vain säälivästi?
 
Lisättäköön vielä että öisin siis nukumme pääsääntöisesti ja yritämme hiljentyä kymmenestä lähtien, mutta viim 23.00 ollaan jo nukkumassa. Toisinaan saattaa joku lapsista huutaa (itkeä kovaäänisesti) yöllä, koska meillä on paljon alle kouuikäisiä. Ihan vauvaa ei ole. Eikä mitään koliikkeja tai erityisiä melukausia esim huutouhmaa ole ollut.
 
Ei kai normaalielle elämän äänille mitään voi saati sen vuoksi alkaa kotiaan äänieristämään, mutta minkä olisitte voineet tehdä ja näin jälkiviisastellen, ettei se naureskelu naapurin palautteesta teidän asemaanne hänen silmissään todellakaan parantanut. Joskus riittää "melusuojaksi" se, että pahoittelee asiaa ja täten osoittaa kantavansa vastuun omasta elämästään.

Sana anteeksi pelastaisi monta naapurisuhdetta ja sillä saa sen hymynkin nousemaan naapurin naamalle. Hyvä diplomatia auttaa aina ja tätä harva tajuaa, minkä vuoksi ollaan suutuksissa tyhmistäkin asioista.
 
No kyllä hän ottaa juuri siitä melusta nokkinsa. Anteeksi on kerran pyydetty, kun on aihetta ollut ja siihen juuri tuli vastauksena tätä "piikittelyä". Ei mitään hymyä tullut vastaukseksi.

Ja naureskelulla en tosiaan tarkoittanut vattumaista naureskelua. Mies naurahti siinä selvitellessään asiaa rouvan kanssa ja minulle kerrattuaan tilannetta nauroimme molemmat vielä kotona, sitä, että paljastui että kaikki kuuluu naapuriin.

Emme me tänne omalle puolelle mitään laittaisikaan, mutta voisimme vinkata taloyhtiöön tai rouvalle, että ongelmaa on ollut, mutta taitaa olla aika mahdotonta.

Sen muistan itsekin kun meillä ei pianoa ollut, että sen ääni kuuluu kyllä useammankin seinän ja lattian "läpi". Tavallaan harmittaa naapurin puolesta, että juuri me satuimme naapuriksi, koska jos hän itse on paljon hiljaa, niin saattaa tuo lasten leikki ja useamman pianistin harjoitukset todella olla kuin olisi huono radiokanava päällä. Sunnuntaisin emme soita.
 
Joskus riittää "melusuojaksi" se, että pahoittelee asiaa ja täten osoittaa kantavansa vastuun omasta

Mitä olisi pitänyt pahoitella?

"Anteeksi, että olemme olemassa..", tosi vakuuttavaa..

Mies kyllä osoitti myötätuntoa sille, että kaikki äänet kuuluu sille, mutta ei ottanut kyllä itseensä siitä yhtään enkä minäkään.

Minä vaan nyt kun itsestäkin jo välillä tuntuu rasittavalta tää lasten "pauhu" niin aattelin, mitenkähän se naapuriparka oikein jaksaa...

Mutta mitä ihmeen vastuuta sinä tässä näet?
 

Yhteistyössä