Murskaavinta mitä sinulle on sanottu?

En ole vielä murskaantunut.

 

Isä sano joskus 35 vuotta sitten, että minusta ei tuu koskaan mitään ja että hän säälii sitä miesparkaa joka minut ristikseen saa. Sisko oli musikaalinen ja lahjakas ja hyvä koulussa ja kaikin puolin kunnollinen.

Se ei kyllä murskaa enää, mä olen kouluttautunut, hyvässä työssä, hoitanut asiani, takana 30v parisuhde ja mahtavat lapset. Sisko on säälittävä juoppo joka on saanut kenkää kolmesta viimesimmästä työpaikastaan.

Tästä paistaa läpi katkeruus siskoasi kohtaan, mutta miksi? Eikö sinun pitäisi olla katkera isällesi, joka on ollut puolueellinen ja lannistava? Älkää siirtäkö katkeruutenne kohdetta vaan kohdistakaa se siihen, joka sen oikeasti ansaitsee, mikäli teillä oikeasti on tarve uuvuttaa itseänne olemalla katkera.

 

Varmaankin se, kun kätilö synnytyssalissa kertoi esikoisen vammasta.

 

Anoppini ei alkuvaiheessa hyväksynyt mua, piti mua jonain vamppina joka huijaa heidän poikaansa. Täräytti sitten ruokapöydässä "älkää ainakaan lapsia ruvetko tekemään". Huomasi sitten että olin tosissani mieheni suhteen ja nykyisin ollaan anopin kanssa tosi läheisiä.

Eräs vanhempi mies täältäpäin sitten tokaisi viikkoa ennen meidän häitä miehelleni varoitussanat "mieti vielä".
Jee...

 

 

Isä sano joskus 35 vuotta sitten, että minusta ei tuu koskaan mitään ja että hän säälii sitä miesparkaa joka minut ristikseen saa. Sisko oli musikaalinen ja lahjakas ja hyvä koulussa ja kaikin puolin kunnollinen.

Se ei kyllä murskaa enää, mä olen kouluttautunut, hyvässä työssä, hoitanut asiani, takana 30v parisuhde ja mahtavat lapset. Sisko on säälittävä juoppo joka on saanut kenkää kolmesta viimesimmästä työpaikastaan.

Mun äiti (kännipäissään) sanoi samat sanat kuin isäsi :"Sääliksi käy sitä miesparkaa joka sinut ristikseen saa." No, miesparka on jaksanut minua lähes 30 vuotta. Että sellainen risti sitä ollaan.

 

"Äitisi on kuollut." Vieläkin tulee kylmät väreet kun muistan tuon tilanteen.

 

Miksi isät ja äidit ovat niin julmia omia lapsia kohtaan?

 

No tiedä murskaavimmasta (ei mulle kauheesti mitään murskaavaa olla sanottu) mutta parhaiten mieleeni on jäänyt lausahdus, joka mulle 11v sitten sanottiin..."elämäs pilaat, jos tuon lapsen pidät".

Ihminen joka tämän lotkautti, ei merkinnyt mulle niin paljon, että olisi sillä satuttamaan päässyt. Ihmettelen vain, että miten joku puolituttu voi kuvitella tietävänsä ja tuntevansa mut siinä määrin, että hän kokee voivansa näin mennä sanomaan. Ja miten väärässä hän tosiaan sitten olikaan.

 

"Toivottavasti koet joskus sen, mitä on menettää oma lapsi." Näin äiti sanoi, kun muutin vihdoin pois isälleni hänen juomisensa, perheväkivallan yms. seurauksena. No koin keskenmenon syksyllä ja nuo sanat palasivat mieleen kaikumaan.. Sanoi myös, että kun joskus kuolee, mulla ei ole mitään asiaa hänen haudalleen jne jne. Sukujuhlissa törmäillään edelleen ja yrittää luoda muille illuusiota, että oltaisiin tekemisissä. Viimeksi kehtasi jopa mahaa silitellä kun olen raskaana..

 

Isä sano joskus 35 vuotta sitten, että minusta ei tuu koskaan mitään ja että hän säälii sitä miesparkaa joka minut ristikseen saa. Sisko oli musikaalinen ja lahjakas ja hyvä koulussa ja kaikin puolin kunnollinen.

Se ei kyllä murskaa enää, mä olen kouluttautunut, hyvässä työssä, hoitanut asiani, takana 30v parisuhde ja mahtavat lapset. Sisko on säälittävä juoppo joka on saanut kenkää kolmesta viimesimmästä työpaikastaan.

Eli parasta sinussa on se, että siskosi ei ollutkaan se menestyjä. Just just.

 

[QUOTE="vieras";28722631]Eli parasta sinussa on se, että siskosi ei ollutkaan se menestyjä. Just just.[/QUOTE]

Mun mielestä Bitch ei kuvannut paremmuuttaan siskoonsa nähden vaan tuo hänen kertomus on hyvä esimerkki siitä, että joskus isin lellikki ei niin pärjääkään elämässä, kun tulee kova paikka vastaan.
Olen usein nähnyt sen että ne jotka sisuuntuvat vanhempien harjoittamaan syrjimiseen lapsuudenkodissa, alkavat tehdä asioilleen jotain ja pärjäävät elämässä.
Mä olen ollut lapsuudenkodissani se kehuttu lellikki, mutta luulot itsestä karisivat aikuisikään tullessa, kun luotin vaan isäni kehuihin enkä ollut sitä ennen kehittänyt osaamistani ja taitoja millä pärjätä.

 

murskaavin hetki elämässäni oli se kun isä lopetti yhtäkkiä hengittämisen sairastettuaan puolivuotta haimasyöpää.
Se kun yhtäkkiä tuleekin hiljaista,meni kahvit väärään kurkkuun.
Hyvänä toisena se kun äitini pyysi kaikkea tuottamaansa tuskaa anteeksi,tiesi kuolevansa..noina hetkinä tuntui ettei millään ollut enää mitään väliä ja maailma pysähtyi.

 

"välitän sinusta" kun aiemmin on rakastanut. Tuli kyllä ihan selväksi asia.

 

Mun mielestä Bitch ei kuvannut paremmuuttaan siskoonsa nähden vaan tuo hänen kertomus on hyvä esimerkki siitä, että joskus isin lellikki ei niin pärjääkään elämässä, kun tulee kova paikka vastaan.
Olen usein nähnyt sen että ne jotka sisuuntuvat vanhempien harjoittamaan syrjimiseen lapsuudenkodissa, alkavat tehdä asioilleen jotain ja pärjäävät elämässä.
Mä olen ollut lapsuudenkodissani se kehuttu lellikki, mutta luulot itsestä karisivat aikuisikään tullessa, kun luotin vaan isäni kehuihin enkä ollut sitä ennen kehittänyt osaamistani ja taitoja millä pärjätä.

Eihän siinä oikeastaan sanottu, että sisar olisi ollut isän lemmikki, vaan että hän oli lahjakas. Tuo viesti olisi ollut minusta fiksumpi, jos siinä ei olisi lopuksi lällätetty sisaren epäonnistumiselle.

 

[QUOTE="vieras";28722737]"välitän sinusta" kun aiemmin on rakastanut. Tuli kyllä ihan selväksi asia.[/QUOTE]

Tuon minäkin olen kuullut ja sen vielä, että "ei tämä sinusta johdu, vaan minusta, tuntuu, että minun pitää olla vähän aikaa yksinäni ja miettiä mitä haluan elämältäni" ja seuraavaksi tyyppi kantaa laukkunsa uuden luokse.

 

mies : en rakasta sua enään . se on pahinta koskaan mitä olen kuullut.

sitten on näitä mitä muut kauhstelee mutta itestä ne ei tunnu miltään,tai mummin sanomisista pahoitin lapsena mieleni,mutta muuten en oo pahottanu mieltäni seuraavista.

Mummi:äpärä

setä:sä oot samanlainen huora ku äitis (olin 21v odotin esikoista ja mieheni oli 2 mies kenen kanssa olin sängyssä koskaan ollut)

isä: mennääks naimaan,mä ostan sulle hevosen jos annat. luuletko olevas maailmannapa,ihme idiootti,tollo.

sitten on tullut kuultua mieheltä kusipää(tosin niin on mieskin joskus multa kuullut) en pahottanut mieltäni,koska tiesin että noin sanotaan siinä vaiheessa kun toinen on satuttanut paljon,joten olin iloinen että mies avasi sanaisen arkkunsa... jotta saatiin keskustelu viimeinkin auki

 

mies : en rakasta sua enään . se on pahinta koskaan mitä olen kuullut.

Totta, jos ihminen käyttää sanaan _enään_ niin peli on menetetty. (huono vitsi)

 

mies : en rakasta sua enään . se on pahinta koskaan mitä olen kuullut.

sitten on näitä mitä muut kauhstelee mutta itestä ne ei tunnu miltään,tai mummin sanomisista pahoitin lapsena mieleni,mutta muuten en oo pahottanu mieltäni seuraavista.

Mummi:äpärä

setä:sä oot samanlainen huora ku äitis (olin 21v odotin esikoista ja mieheni oli 2 mies kenen kanssa olin sängyssä koskaan ollut)

isä: mennääks naimaan,mä ostan sulle hevosen jos annat. luuletko olevas maailmannapa,ihme idiootti,tollo.

sitten on tullut kuultua mieheltä kusipää(tosin niin on mieskin joskus multa kuullut) en pahottanut mieltäni,koska tiesin että noin sanotaan siinä vaiheessa kun toinen on satuttanut paljon,joten olin iloinen että mies avasi sanaisen arkkunsa... jotta saatiin keskustelu viimeinkin auki

Nämä kaikki on kamalia mutta tuo on jotain käsittämätöntä. Huhhuh...

 

Exä sanoi joskus suhteen alkuaikoina että olen kuin lahna Niinpä niin,myöhemmin kävikin niin että mies oli se lahna ja minä se aktiivisempi ja aloitteellisempi kammarin puolella. Tuostahan tuli pieni muotoinen riita ja en halunnut tavata muutamaan päivään(seurusteltiin silloin ei asuttu yhdessä) mutta sitten exä pyysi anteeksi. Toi oli pahinta mitä mulle on sanottu,muistan sen edelleen.

 

Samainen exä loukkasi myös sanoillaan kun erottiin,ikinä olisi uskonut mitä siitä suusta voi päästä.

 

Nämä kaikki on kamalia mutta tuo on jotain käsittämätöntä. Huhhuh...

minusta tuo oli ja on iljettävää,mutta ei silti puoletkaan niin paha kuin se että avioliitto päättyy siihen että rakas mies sanoo sulle että en rakasta sua enään.

mä oon aina osannut suhteutua tohon niin että isäni ei ollut terve mies, vaan hänellä oli vikaa päässä, en siis oo ottanut itseeni siitä mitenkään koska vika/syy ei ole ollut minussa,vaan hänessä!

sen sijaan kun elämäsi tärkein ihminen sanoo ettei rakasta enään,se sattuu, enkä voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni!

 

sen sijaan kun elämäsi tärkein ihminen sanoo ettei rakasta enään,se sattuu, enkä voi syyttää siitä ketään muuta kuin itseäni!

Eihän sellaisesta voi syyttää oikein ketään, syyttäisitkö sinä rakastamaasi ihmistä, jos lakkaisitkin rakastamasta?

 

mies : en rakasta sua enään . se on pahinta koskaan mitä olen kuullut.

sitten on näitä mitä muut kauhstelee mutta itestä ne ei tunnu miltään,tai mummin sanomisista pahoitin lapsena mieleni,mutta muuten en oo pahottanu mieltäni seuraavista.

Mummi:äpärä

setä:sä oot samanlainen huora ku äitis (olin 21v odotin esikoista ja mieheni oli 2 mies kenen kanssa olin sängyssä koskaan ollut)

isä: mennääks naimaan,mä ostan sulle hevosen jos annat. luuletko olevas maailmannapa,ihme idiootti,tollo.

sitten on tullut kuultua mieheltä kusipää(tosin niin on mieskin joskus multa kuullut) en pahottanut mieltäni,koska tiesin että noin sanotaan siinä vaiheessa kun toinen on satuttanut paljon,joten olin iloinen että mies avasi sanaisen arkkunsa... jotta saatiin keskustelu viimeinkin auki

Kerroitko äidillisesi isäsi ehdotuksista?

 

Kun veli kertoi asioita, jotka selvästi osoittivat hänellä olevan pahoja harhoja.
Kun isä soitti että veli on kuollut.

Ja joo, on tuo "en rakasta sua enää" myös kuultu ja olihan se murskaavaa, mutta ei samassa luokassa kuin ylläolevat.