Menisitkö naimisiin jos et saisi olla erityinen prinsessa?

Menisin ja meninkin, mun pukukankaat maksoi vähemmän kuin miehen puvun vuokra. Muutenkin otettiin aika lunkisti häiden suunnittelu, me mentiin naimisiin rakkauden vuoksi , ei prinsessahäiden.

 

Jos naimisiinmenossa on tärkeintä se, että kaikki on täydellisesti kuten Sinä haluat, ei merkitystä sille mitä Mies haluaa, onko kyseessä sinun roolileikkisi vai tärkeään ihmiseen sitoutuminen?

Onko sinulle tosiaan tärkeintä että tila näyttää hyvältä, vaikka se tarkoittaa ettei oma mummosi voi osallistua? Tai että sulla on kahden sijaan kolmen blingin tiara jonka takia pitää jättää pari serkkua kutsumatta?

:headwall:

Jos häissä on tärkeintä se, että kaikki on tasan kuten sinä haluat ja maksaa paljon, kannattaa varmaan alkaa säästää ja tehdä kiitettävästi ylitöitä että saat ostettua kaiken mitä haluat. Miehen velvollisuus se ei ole, ja jos olet oikeasti tosissasi, toivon miehesi puolesta että hän tajuaa ennen naimisiinmenoa kääntyä kannoillaan..

 

Menisin ja meninkin, mun pukukankaat maksoi vähemmän kuin miehen puvun vuokra. Muutenkin otettiin aika lunkisti häiden suunnittelu, me mentiin naimisiin rakkauden vuoksi , ei prinsessahäiden.

Juur näin. Meillä ei missään vaiheessa tullu tilannetta että toinen ois ehdottomasti halunnu jotain juhlien takia. Lähettiin siitä että halutaan se aviopuoliso ja juhlat hahmoteltiin sen jälkeen.

 

Olisin mennyt naimisiin ihan millaisilla häillä tahansa, kunhan rahaa ei olisi palanut kohtuuttomasti ja häät eivät olisi tahallisesti loukanneet ketään (esim. jos sulhanen haluaisi kutsua vain oman sukunsa niin olisin kakistellut).

Meidät vihittiin ja avioliitto siunattiin kolmen todistajan läsnäollessa kirkon pihalla. Minulla oli kahden viikon varoajalla etsitty vuokrapuku, kampaamokampaus ja kunnon meikki, mutta ne oli lähinnä sitä varten että saadaan "oikea hääkuva" sitten liikkeessä, tämä oli meidän yhteinen ratkaisu kompensoida vanhemmille häiden puutetta. Olisin mennyt naimisiin vaikka alasti jos joku olisi suostunut vihkimään

 

Ei mulle olleet häiden ulkoiset puitteet niin tärkeät, olisin voinut järjestää hyvin pienet ja arkisetkin häät vaikka tulikin järjestettyä ns. perinteiset häät.

Siitä en olisi ihan niin varma, haluaisinko mennä naimisiin miehen kanssa, joka järjestää häitä sillä periaatteella, että pitää laskea, ettei vain toisen vaatteet ja laittautuminen maksa enempää kuin toisen.

Minun periaatteeni rahankäytössä on käyttää rahaa tarkoituksenmukaisesti: Jos toisen häävaatteet sattuu saamaan halvalla, niin hyvä. Ei sen tarvitse mitenkään olla pois toiselta. Ja jos morsian käy laitattamassa pitkät hiuksensa kampaajalla ja kunnon meikissä, minusta olisi hölmöä, jos kalju sulhanen tulisi nillittämään, että hänenkin pitää päästä tuhlaamaan yhtä paljon tai sitten morsiankaan ei saa.

Ihan sama muussakin elämässä: Minä saatan löytää eurolla hyvät farkut kirpparilta ja mies ostaa vastaavat satasella kaupasta. Me molemmat saimme mitä tarvitsimme ja hyvä niin. Ei mun silti tarvitse saada 99 euroa muuhun shoppailuun, vain koska miehen housut olivat kalliit.

 

Tuntisin oloni idiootiksi jos olisin häissäni 'prinsessana'. Ei oo oikee meikäläisen juttu.

 

Jos menisin vielä uudelleen naimisiin, luultavasti suorittaisin parannuksia lähinnä siihen suuntaan että vieraita ei olisi ja vihkiminen tapahtuisi jossain erämaakirkossa.

 

Tuntisin oloni idiootiksi jos olisin häissäni 'prinsessana'. Ei oo oikee meikäläisen juttu.

Miltähän se tuntuisi herätä sellaisena bridezellana, joka huutaa pää punaisena, että TÄMÄ ON MINUN PÄIVÄNI, JUMALAUTA!

 

[QUOTE="vieras";28707122]Varmaan yhtä moni, kuin se vieressä pönöttävä punakka mies näyttää prinssiltä?[/QUOTE]

No harvemmin ukot haluaa sen "päivänsä prinssinä".

 

Menisin tietysti.

 

minusta ei ole järkevää käyttää paljon rahaa siihen yhteen päivään (ja kutsua ja kestitä sukulaisia joiden kanssa ei muutenkaan ole tekemisissä kuin kerran pari vuodessa.) Sen rahan säästämme ja laitamme mielummin yhteiseen elämään, taloon ja mahdollisiin tuleviin lapsiin.. Eli pappi vihkimään kotiin tai mennään maistraattiin, joku kiva normaali kolttu päälle ja sitten voi jälkeenpäin järjestää vaikka grillijuhlat kavereille/sukulaisille. Tärkeintä on se että saamme olla yhdessä, ei siihen muuta tarvita. :heart:

 

En siis tosiaan menis, niinku eks se oo just se pointti, et se äijä maksaa kaiken ja palvoo mua? Mitä järkee mennä naimisiin muuten? No ei mitään! Kato pitää löytää semmonem muori perässävedettävä luuseri, ne on kaikki semmosii kolmevitosiks asti, tai sit sitä vanhempi semmonen eläkevaari, jolla on rahaa majsaa sun kaikki kulut ja voit hei niinku ostaa ihammitävaan Eiks oo ovelaa!

 

eiköhän tämä taas kerran liity siihen että kaikki eivät halua käyttää hääbudjettiaan jonkun kaverin lasten viihdyttämiseen tarkoitetun pomppulinnan hankkimiseen....

 

Samoin puvun saa varsin edullisesti, jos vain on ompelutaitoinen. Mun eka hääpuku oli äitini ja minun käsialaa. Hääpuku syntyi 100 eurolla, sisälsi kaavat, puvun kankaat ja pitsit sekä vetoketjut. Alusvaatteet ja kengät piti hankkia, samoin hääkampaus. Aikaa tuosta toki on. Mutta ajatus on sanoa, että hääpuvusta ei ole paljon tinkimstä, jos sen tekee itse.

Ja tokalla kerralla häät eivät olleet prinsessahäät, eikä asunikaan sitten sellainen.

Mutta ap:lle, mitkä ovat prinsessahäiden kriteerit?

 

jos naimisiinmeno on siitä prinsessadiivailusta kiinni niin parempi on jättää menemättä.

 

En ole prinsessa-tyyppiä. Me mentiin naimisiin meren rannalla avojaloin, mekko oli kyllä häämekko, mutta ei mitenkään prinsessamainen. Moottoripyörrällä siirryttiin ruokapaikkaan (perässä miehen lähimmistä kavereista motskarisaattue). Satsattiin hyvään ruokaan eniten.

 

Minulla oli mittojen mukaan tehty replica aidon kuningattaren puvusta, maksoi satasen.

 

Minä ja mieheni emme halua mitään prinsessa höpöhöpö juttuja. Kumpikaan meistä ei aiemmin halunnut naimisiin, mieheni on kerran ollut naimisissa ja minä vain olin päättänyt että en halua mennä naimisiin, PAITSI jos menen Elviksen vihkimänä Las Vegasissa tai muussa vastaavassa paikassa naimisiin. Mieheni oli joskus sanonut aivan samaa Kun suhteeni mieheni kanssa alkoi vakavoitumaan, tuli luonnollisesti puhetta kihlautumisesta, minä ja mieheni molemmat ollaan sitä mieltä että jos/kun kihloihin mennään, niin sitten mennään myös naimisiin.
Joten, minun ja mieheni yhteisestä tahdosta, menemme ensi kesänä Ameriikkaan Elviksen vihittäväksi Ihan kaksistaan vain

 

Mun ekat hääni ovat olleet ns. prinsessahäät. Ne olivat sitä myös miehen toivomuksesta. Halusi järjestää suht isot kemut. Vieraita meillä oli 100. Mies kun oli ravintola-alalla, niin tuttu kokki järkkäsi kokkailut ja tarjoilijat paikalle edullisesti. Meillä oli tarjolla liha- ja kalavaihtoehto, sekä salaattivaihtoehtoja niin paljon, että kasvisruokailijatkin olivat tyytyväisiä. Oli hääauto museosta, juhlapaikka vuokrattuna, bändi tuttujen kautta edullisesti. Hääkakku haettiin juhliin itse, samoin kukat haettiin itse. Myös alkoholia oli tarjolla muiden juomien lisäksi. Häät maksoivat toki mutta ovat ikimuistoiset bileet, ja minusta oli kiva juhlia sukulaisten ja kavereiden kanssa ja tavata niitäkin sukulaisia, joita harvemmin näkee.

Toiset juhlat olivat vain 24 hengelle. Läsnä oli meidän molempien vanhemmat ja sisarukset lapsineen, sekä kummankin läheisin kaveri. Meidät vihittiin kotona pihalla, kaikki tarjottava oli tehty itse. Ja oli todella ikimuistoiset juhlat nekin. Vaikkei ollut hienoa hääpukua. Tunnelma sen sijaan oli tosi lämmin.

 

Jos menisin vielä uudelleen naimisiin, luultavasti suorittaisin parannuksia lähinnä siihen suuntaan että vieraita ei olisi ja vihkiminen tapahtuisi jossain erämaakirkossa.

No meillä ei kaukana ollu. Pieni metsäkirkko johon sopi jokseenkin se vierasjoukko joka oli kutsuttu. Vaihtoehto ois ollu kaupungin kirkko. Alttaritauluna meillä kaunis ja talvinen järvimaisema. Urkujen sijaan hanuri ja virsikannel.

 

En ole prinsessa-tyyppiä. Me mentiin naimisiin meren rannalla avojaloin, mekko oli kyllä häämekko, mutta ei mitenkään prinsessamainen. Moottoripyörrällä siirryttiin ruokapaikkaan (perässä miehen lähimmistä kavereista motskarisaattue). Satsattiin hyvään ruokaan eniten.

JOS mieheni ei olisi halunnut Elvistä vihkimään meitä, niin tämä olisi ollut se mitä minäkin olisin halunnut Olen nähnyt uniakin tuollaisesta vihkimisestä. Rannalla, paljan jaloin, siitä motskarin selkään ja syömään, juhlat aamuyöhön hyvässä ja pienessä seurassa Olet siis viettänyt minun(kin) mahdolliset unelmahäät Mutta me taidetaan nyt sit kuitenkin mennä vuoden päästä sinne Ameriikkaan ja vaaditaan se Elvis vihkimään

 

Me mentiin naimisiin maistraatissa ja mulla oli H&M-kuteet päällä.

Hääjuhlassa ei tarvinnut tinkiä oikeastaan mistään, koska äitini maksoi viulut. Sain unelmieni prinsessamekon ja muut härpäkkeet. Tosin edullisesti, koska osataan tehdä itse ja ollaan pihejä.

 

JOS mieheni ei olisi halunnut Elvistä vihkimään meitä, niin tämä olisi ollut se mitä minäkin olisin halunnut Olen nähnyt uniakin tuollaisesta vihkimisestä. Rannalla, paljan jaloin, siitä motskarin selkään ja syömään, juhlat aamuyöhön hyvässä ja pienessä seurassa Olet siis viettänyt minun(kin) mahdolliset unelmahäät Mutta me taidetaan nyt sit kuitenkin mennä vuoden päästä sinne Ameriikkaan ja vaaditaan se Elvis vihkimään

Meidän häistä on jo 13vuotta
Meri on molemmille tosi tärkeä, joten se oli ilmiselvä vihkimispaikka molemmille. Ruokaan satsasimme erityisesti, koska tuolloin olimme molemmat vielä ravintola-alalla. Ainoa mikä on vuosien jlk jäänyt vähän kaivelemaan, oli päätös että moottoripyöräsaattueessa oli vain mieheni ystäviä, oltaisiin haluttu että myös molemmat veljeni olisivat ajaneet silloin prätkiään, mutta lapsuudenperheeni asuu toisella paikkakunnalla, heidän oli helpompi tulla sieltä autoillaan.

Las Vegas on ihana klassikko! Ystäväpariskunta on uusinut siellä valansa. Varmasti teillekin tulee ikimuistoinen hääpäivä.

 

Sama se miten menee, kuitenkin liittoo päätyy joko eroon tai pettämiseen.

 

Mulle riittäis käynti maistraatissa vallan mainiosti! Mutta eipä tuo mies lämpene edes sille ajatukselle