Töniminen

  • Viestiketjun aloittaja "Hmmmmm"
  • Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Hmmmmm";28692876]Ei, ei ei. Kaikki kävi niin äkkiä - se mun kaatuminen. Ei riita tai mikää muu. On ollut aikaisemmin tälläisiä tilanteita ja joo ei, mä en enää jaksa. Mä en ole syyllinen tässä asiassa tipan tippaa. Mä en esitä marttyyriä, mä en odota milloin se lyö. Mä lähden.[/QUOTE]

Aivan niin - eli ette osaa riidellä ettekä keskustella aikuisina asioista. Vastuussa sinäkin niistä riitatilanteista olet, siitä et pääse karkuun vaikka kuinka kieltelet omaa osallisuuttasi. Ja raskaushormonit ovat aivan oma lukunsa tilanteiden värityksiin ja tulkintoihin.

Mutta. Olet päätöksesi tehnyt. Lähde sitten.
 
"noo"
[QUOTE="Hmmmmm";28692895]Edelleenkin, mä kysyin "MITÄ TE TEKISITTE TÄSSÄ TILANTEESSA" en, "mitä mä tein väärin tässä, mitä mies teki väärin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, kuka oli oikeassa/väärässä, ollaanko lapsellisia, ollaanko idiootteja?"[/QUOTE]

Ahaa. No anteeksi. Vastaus: Itse kääntyisin ammattiauttajien puoleen. Hakisin itselleni terapiaa ja keskustelisin miehen kanssa, että olisiko syytä mennä parisuhdeterapiaan vai haluaako hänkin mielummin oman terapeutin. Ja soittaisin tuonne lyömättömään linjaan.
 
Keittiönoita
[QUOTE="Hmmmmm";28692895]Edelleenkin, mä kysyin "MITÄ TE TEKISITTE TÄSSÄ TILANTEESSA" en, "mitä mä tein väärin tässä, mitä mies teki väärin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, kuka oli oikeassa/väärässä, ollaanko lapsellisia, ollaanko idiootteja?"[/QUOTE]
No tekisin niinkuin olisin miehelle sanonut.
 
"Hmmmmm"
[QUOTE="noo";28692896]Emme täällä palstalla tiedä tapahtuneesta muuta kuin kertomasi mukaan. Itse kuvailit tilannetta niin, että heitit jotain roskiin ja sitten mies töni. Eli aika ymmärrettävää on, että oletamme roskiin heitetyn asian provosoineen miestä. Ihan minkä vaan asian (vaikka omien papereidenkin) roskiin heittäminen toista provosoidakseen ei ole kovin aikuista käytöstä. Se ei missään nimessä oikeuta tönimiseen, mutta kun tuossa puhuttiin aikuiseksi kasvamisesta, niin ehkä teillä molemmilla olisi siihen aihetta.

Vakavammin otettuna, miten olisi parisuhdeterapia, aggressionhallinta, lyömätön linja tms?[/QUOTE]

Siinä ei ollut mitään provosoimista, mutta hei sulla on sama asenne kun mun miehellä! Eli on täysin oikeutettua satuttaa toista jos toinen provosoi! JES!
 
"noo"
[QUOTE="Hmmmmm";28692909]Siinä ei ollut mitään provosoimista, mutta hei sulla on sama asenne kun mun miehellä! Eli on täysin oikeutettua satuttaa toista jos toinen provosoi! JES![/QUOTE]

HUomasitko, siellä lukee: Se ei missään nimessä oikeuta tönimiseen

Sä et nyt oikein taida neuvoja kaivatakaan, kunhan haluat riidellä?
 
[QUOTE="Hmmmmm";28692895]Edelleenkin, mä kysyin "MITÄ TE TEKISITTE TÄSSÄ TILANTEESSA" en, "mitä mä tein väärin tässä, mitä mies teki väärin, mitä olisi pitänyt tehdä toisin, kuka oli oikeassa/väärässä, ollaanko lapsellisia, ollaanko idiootteja?"[/QUOTE]

Jos ja kun olet kerran sanonut miehellesi lähteväsi, niin lähtisin - olisin jo pakkaamassa ja ovesta ulos menossa.

Ja myös hankkimassa itselleni apua, kuinka hallitsisin itseni jatkossa ristiriitatilanteiden ja mielenkuohujen keskellä. Kirjottautuisin sisään yksilöterapiaan - mikäli parisuhdeterapia ei tule enää missään vaiheessa kysymykseen - sekä vihanhallintaterapiaan.
 
"Hmmmmm"
Aivan niin - eli ette osaa riidellä ettekä keskustella aikuisina asioista. Vastuussa sinäkin niistä riitatilanteista olet, siitä et pääse karkuun vaikka kuinka kieltelet omaa osallisuuttasi. Ja raskaushormonit ovat aivan oma lukunsa tilanteiden värityksiin ja tulkintoihin.

Mutta. Olet päätöksesi tehnyt. Lähde sitten.

Aaarrrrgh. Tässä ei ole mitään raskauteen liittyvää. Ei niin mitään. Ihan sama ihminen olen ollut koko raskauden. Mitä hemmettiä? "me" ei osata riidellä? Eli jos mies hyökkää päälle jonkun aivan turhan takia - MÄ EN OSAA RIIDELLÄ!? Älä puhu sellaisista asioista mistä sä et tiedä yhtään mitään. Ollaan oltu pitkään jo yhdessä, tässä ei ole kyse kommunikaatio ongelmista. Ja toisekseen mä en väritä mitään. Me riideltiin, ihan normaalisti parisuhdeasioista, mies ei jättänyt mua rauhaan, seurasi perässä, huusi vaikka pyysin että menee pois ja antaa mun olla, tein omia juttujani, olin keittiössä ja heitin omia tavaroitani roskiin, mies repi mut roskikselta pois, mä lensin keittiön pöytää päin, mies yritti ottaa kiinni ja mä pelkäsin mitä se tekee ja huusin että pysyy kaukana musta, mua sattu, mulla on iso maha jossa on mustelma, mä menin sohvalle ja aloin itkemään, mies huusi mulle ja lähti ovet paukkuen pois. Mä jäin siihen yksin, mitä en olisi koskaan uskonut käyvän. Mun mies oli mun paras kaveri, mun uskottu, mun mies, mun elämä. me puhutaan kaikesta ja ollaan oltu hyvä pari. mutta ei enää..
 
"Hmmmmm"
Jos ja kun olet kerran sanonut miehellesi lähteväsi, niin lähtisin - olisin jo pakkaamassa ja ovesta ulos menossa.

Ja myös hankkimassa itselleni apua, kuinka hallitsisin itseni jatkossa ristiriitatilanteiden ja mielenkuohujen keskellä. Kirjottautuisin sisään yksilöterapiaan - mikäli parisuhdeterapia ei tule enää missään vaiheessa kysymykseen - sekä vihanhallintaterapiaan.
Mä en tarvitse mitään terapiaa :O miten mä tässä olen se jolla on ongelmia tunteiden kanssa? Mä en ymmärrä? :O
 
"Hmmmmm"
[QUOTE="noo";28692912]HUomasitko, siellä lukee: Se ei missään nimessä oikeuta tönimiseen

Sä et nyt oikein taida neuvoja kaivatakaan, kunhan haluat riidellä?[/QUOTE]

Ei vaan mä en käsitä miksi se on niin vaikea lukea tuo aloitus loppuun ja vastata kysyttyyn?
 
Keittiönoita
[QUOTE="Hmmmmm";28692921]Aaarrrrgh. Tässä ei ole mitään raskauteen liittyvää. Ei niin mitään. Ihan sama ihminen olen ollut koko raskauden. Mitä hemmettiä? "me" ei osata riidellä? Eli jos mies hyökkää päälle jonkun aivan turhan takia - MÄ EN OSAA RIIDELLÄ!? Älä puhu sellaisista asioista mistä sä et tiedä yhtään mitään. Ollaan oltu pitkään jo yhdessä, tässä ei ole kyse kommunikaatio ongelmista. Ja toisekseen mä en väritä mitään. Me riideltiin, ihan normaalisti parisuhdeasioista, mies ei jättänyt mua rauhaan, seurasi perässä, huusi vaikka pyysin että menee pois ja antaa mun olla, tein omia juttujani, olin keittiössä ja heitin omia tavaroitani roskiin, mies repi mut roskikselta pois, mä lensin keittiön pöytää päin, mies yritti ottaa kiinni ja mä pelkäsin mitä se tekee ja huusin että pysyy kaukana musta, mua sattu, mulla on iso maha jossa on mustelma, mä menin sohvalle ja aloin itkemään, mies huusi mulle ja lähti ovet paukkuen pois. Mä jäin siihen yksin, mitä en olisi koskaan uskonut käyvän. Mun mies oli mun paras kaveri, mun uskottu, mun mies, mun elämä. me puhutaan kaikesta ja ollaan oltu hyvä pari. mutta ei enää..[/QUOTE]
Mutta meillä ei edelleenkään ole sitä kristallipalloa. Tilannehan olisi ensimmäisen viestisi perusteella voinut olla myös se, että riidan yhteydessä heitit miehesi jonkun tärkeä tavaran roskikseen ja mies syöksyi sitä sieltä ottamaan pois samalla tönäisten sinua. Jolloin siis tönäiseminen olisi ollut vahinko eikä tahallinen teko. Emme ole meedioita.
 
"Hmmmmm"
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28692929:
Mutta meillä ei edelleenkään ole sitä kristallipalloa. Tilannehan olisi ensimmäisen viestisi perusteella voinut olla myös se, että riidan yhteydessä heitit miehesi jonkun tärkeä tavaran roskikseen ja mies syöksyi sitä sieltä ottamaan pois samalla tönäisten sinua. Jolloin siis tönäiseminen olisi ollut vahinko eikä tahallinen teko. Emme ole meedioita.
Ei siellä lue mitään tuollaista. Jos sulla ei ole mitään vastausta, anna jo olla.
 
Keittiönoita
[QUOTE="Hmmmmm";28692936]Ei siellä lue mitään tuollaista. Jos sulla ei ole mitään vastausta, anna jo olla.[/QUOTE]
No mä vastasin jo siihen sun ihan alunperin esittämääsi kysymykseenkin :D
 
"noo"
[QUOTE="Hmmmmm";28692924]Ei vaan mä en käsitä miksi se on niin vaikea lukea tuo aloitus loppuun ja vastata kysyttyyn?[/QUOTE]

Niin no vastasin jo siihenkin, mutta ilmeisesti vastaukset pitää tummentaa, että huomaat ne. Kas tässä uusiksi:

Itse kääntyisin ammattiauttajien puoleen. Hakisin itselleni terapiaa ja keskustelisin miehen kanssa, että olisiko syytä mennä parisuhdeterapiaan vai haluaako hänkin mielummin oman terapeutin. Ja soittaisin tuonne lyömättömään linjaan.
 
....
Tilanteesta jää kyllä kirjoituksiesi pohjalta aika hatara kuva ja sinusta jää sellainen kuva, että olet aika kuohuksissasi ja marttyyri. Se, että mielestäsi sinussa ei ole mitään vikaa kertoo jo paljon asenteestasi. Se, että teillä oli riitaa kertoo jo sen, että tilanteessa olit mukana myös sinä ja sun pitää myös miettiä, miten olisit voinut toimia toisin.

Sun ensimmäisestä kirjoituksesta saa lisäksi todella eri kuvan kuin mitä myöhemmin sitten olet vihaiseen sävyyn kommentoijille kommentoinut:
"Mä heitin roskiin tavaran josta mies ei tykännyt ja otti musta kiinni että vetäisisi pois ja en tiedä mitä tapahtui (kaikki kävi niin äkkiä), kaaduin pöydän päälle"
Esim. Heitit tavaran josta mies ei tykännyt, ei kerro siitä, eikö mies tykännyt siitä kun heitit tavaran vai ei tykännyt tavarasta jne. Vastasit myös ettet provosoinut heittämällä tavaroita roskiin vaan teit omia juttujasi ja mies vain jatkoi riitaa. Mielestäni jo se on provosoimista, että alat marttyyrimäisesti siivoilla kesken riidan. Tuollaisessa tilanteessa kun haluat pitää riidassa tauon (pyysit miestäsi poistumaan) kannattaisi ehkä miettiä, miten itse voisi poistua tilanteesta, esim. "Tämä riita ei nyt etene mihinkään menen hetkeksi pihalle, jotta rauhoitumme, puhutaan sitten."

Kuinka rajusti mies otti sinusta kiinni, että vetäisisi sinut pois? Meinaan se, että ottaa esim. olkapäistä kiinni, jotta saisi sinut kuuntelemaan ja kääntää ei vielä mielestäni ole väkivaltaa jollei sitten otteet ole erityisen rajut. Jos miehen otteiden vuoksi lensit pöytään etkä esim siksi, että riuhtaisit itseäsi pois on tilanne toki toinen.

Itse en lähtisi pois vaikka mies olisikin tönäissyt, mutta tekisin selväksi, että teki todella väärin ja jos toistuu lähden saman tien. Oma asiansa on hakeeko sitten apua itselleen/meille vai käsitteleekö asian itseksensä, mutta seuraava fyysinen tilanne johtaisi lähtööni.
 
  • Tykkää
Reactions: Cerine
rauhamaassa
Rauhoitu, hyvä nainen!

Ei sitä riitaa taida olla selvitetty, kun näistä teksteistäsi huokuu hirveä aggressio läpi. Vedä syvään henkeä ja mieti, mistä riita lähti. Etkö oikeasti yhtään provosoinut miestä?

Minua on "tönäisty" nykyisessä suhteessani kerran. Typerä pikkuasia kärjistyi yhtäkkiä äärimmilleen ja kumpikin huusi suoraa huutoa. Lopulta mies karjui, että haluaa olla yksin ja teki lähtöä ulos ovesta. Minä otin kiinni miehen käsivarresta, mies riuhtaisi itsensä irti ja samalla onnistui tönäisemään. Sekin tilanne kävi äkkiä ja tottakai säikähdin, mutta puhumalla ja miettimällä tultiin siihen tulokseen, että vikaa oli molemmissa. Miehen ei ollut tarkoitus tönäistä, vaikka raju riuhtominen väärin olikin, eikä minun olisi kannattanut tarttua fyysisesti ihmiseen, joka juuri ilmoitti haluavansa olla yksin.Koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen ole ongelmia ollut ja tuollaisia huutoriitojakin on seitsemään vuoteen kertynyt tasan kolme, niistä vain tuo yksi meni fyysiseksi.

Jutelkaa, pyytäkää anteeksi ja selvittäkää asiat.
 
"Hmmmmm"
Tilanteesta jää kyllä kirjoituksiesi pohjalta aika hatara kuva ja sinusta jää sellainen kuva, että olet aika kuohuksissasi ja marttyyri. Se, että mielestäsi sinussa ei ole mitään vikaa kertoo jo paljon asenteestasi. Se, että teillä oli riitaa kertoo jo sen, että tilanteessa olit mukana myös sinä ja sun pitää myös miettiä, miten olisit voinut toimia toisin.

Sun ensimmäisestä kirjoituksesta saa lisäksi todella eri kuvan kuin mitä myöhemmin sitten olet vihaiseen sävyyn kommentoijille kommentoinut:
"Mä heitin roskiin tavaran josta mies ei tykännyt ja otti musta kiinni että vetäisisi pois ja en tiedä mitä tapahtui (kaikki kävi niin äkkiä), kaaduin pöydän päälle"
Esim. Heitit tavaran josta mies ei tykännyt, ei kerro siitä, eikö mies tykännyt siitä kun heitit tavaran vai ei tykännyt tavarasta jne. Vastasit myös ettet provosoinut heittämällä tavaroita roskiin vaan teit omia juttujasi ja mies vain jatkoi riitaa. Mielestäni jo se on provosoimista, että alat marttyyrimäisesti siivoilla kesken riidan. Tuollaisessa tilanteessa kun haluat pitää riidassa tauon (pyysit miestäsi poistumaan) kannattaisi ehkä miettiä, miten itse voisi poistua tilanteesta, esim. "Tämä riita ei nyt etene mihinkään menen hetkeksi pihalle, jotta rauhoitumme, puhutaan sitten."

Kuinka rajusti mies otti sinusta kiinni, että vetäisisi sinut pois? Meinaan se, että ottaa esim. olkapäistä kiinni, jotta saisi sinut kuuntelemaan ja kääntää ei vielä mielestäni ole väkivaltaa jollei sitten otteet ole erityisen rajut. Jos miehen otteiden vuoksi lensit pöytään etkä esim siksi, että riuhtaisit itseäsi pois on tilanne toki toinen.

Itse en lähtisi pois vaikka mies olisikin tönäissyt, mutta tekisin selväksi, että teki todella väärin ja jos toistuu lähden saman tien. Oma asiansa on hakeeko sitten apua itselleen/meille vai käsitteleekö asian itseksensä, mutta seuraava fyysinen tilanne johtaisi lähtööni.
Mä lähdin pois tilanteesta. Olin yrittänyt jo pitkään lähteä. Mies ei antanut. Ihan sama minne menin, tuli perässä. Yritin olla huomioimatta ja tehdä muita asioita etten riitelisi. Ei onnistunut. Mies on aikaisemminkin tönäissyt, silloin täysin tahalteen. Mies ei ottanut kiinni kääntääkseni pois vaan riuhtaisi että lensin pöytään ja syytti että olen itse päättänyt lentää voimalla siihen. Miten siinä tilanteessa edes ehtisi keksiä jotain sellaista?
 
"Hmmmmm"
Rauhoitu, hyvä nainen!

Ei sitä riitaa taida olla selvitetty, kun näistä teksteistäsi huokuu hirveä aggressio läpi. Vedä syvään henkeä ja mieti, mistä riita lähti. Etkö oikeasti yhtään provosoinut miestä?

Minua on "tönäisty" nykyisessä suhteessani kerran. Typerä pikkuasia kärjistyi yhtäkkiä äärimmilleen ja kumpikin huusi suoraa huutoa. Lopulta mies karjui, että haluaa olla yksin ja teki lähtöä ulos ovesta. Minä otin kiinni miehen käsivarresta, mies riuhtaisi itsensä irti ja samalla onnistui tönäisemään. Sekin tilanne kävi äkkiä ja tottakai säikähdin, mutta puhumalla ja miettimällä tultiin siihen tulokseen, että vikaa oli molemmissa. Miehen ei ollut tarkoitus tönäistä, vaikka raju riuhtominen väärin olikin, eikä minun olisi kannattanut tarttua fyysisesti ihmiseen, joka juuri ilmoitti haluavansa olla yksin.Koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen ole ongelmia ollut ja tuollaisia huutoriitojakin on seitsemään vuoteen kertynyt tasan kolme, niistä vain tuo yksi meni fyysiseksi.

Jutelkaa, pyytäkää anteeksi ja selvittäkää asiat.
Riita lähti miehestä, 12h aikaisemmin. Meillä oli ollut mykkäkoulua kokopäivän ja yöllä satuin sanomaan jotain väärällä tavalla ja mies suuttui. Mä suutuin siitä kun mies alkoi huutamaan ja suuttumaan ja siitä se lähti. Aggresio siksi että mä en kaivannut selvittelyä mun ongelmia kohtaan vaan että mitä te tekisitte tilanteessa. Mä oon väsynyt ja ärsyyntynyt jo muutenkin.
 
"Hmmmmm"
[QUOTE="noo";28692981]Niin no vastasin jo siihenkin, mutta ilmeisesti vastaukset pitää tummentaa, että huomaat ne. Kas tässä uusiksi:

Itse kääntyisin ammattiauttajien puoleen. Hakisin itselleni terapiaa ja keskustelisin miehen kanssa, että olisiko syytä mennä parisuhdeterapiaan vai haluaako hänkin mielummin oman terapeutin. Ja soittaisin tuonne lyömättömään linjaan. [/QUOTE]

Mä en ole menossa terapiaan. Senkö takia että mä lensin pöytää päin? Miehen sinne pitää mennä.
 
Keittiönoita
[QUOTE="Hmmmmm";28693017]Mä lähdin pois tilanteesta. Olin yrittänyt jo pitkään lähteä. Mies ei antanut. Ihan sama minne menin, tuli perässä. Yritin olla huomioimatta ja tehdä muita asioita etten riitelisi. Ei onnistunut. Mies on aikaisemminkin tönäissyt, silloin täysin tahalteen. Mies ei ottanut kiinni kääntääkseni pois vaan riuhtaisi että lensin pöytään ja syytti että olen itse päättänyt lentää voimalla siihen. Miten siinä tilanteessa edes ehtisi keksiä jotain sellaista?[/QUOTE]

No sulla on mies, joka käy riitatilanteissa käsiksi. Eikä mies usko sitä sun "Mä oon sanonut miehelle että jos kerrankin kosket muhun mä lähden" -uhkaustasi, koska et ole tähänkään mennessä vielä lähtenyt. Uhkaukset on aika turhia, jos niitä ei sitten toteuta. Tai ainakin ne menettää tehonsa, kun toinen huomaa, että ei se niitä uhkauksiaan kuitenkaan toteuta.
 
"..."
No, toiseen ei kosketa noin ollenkaan/ikinä/mistään syystä. Ei aikuiseen eikä lapseen.

Pitää myöskin kunnioittaa toisen tahtoa ja jättää hänet rauhaan, jos näin toivotaan. Perässä ei juosta eikä toista ahdistella.

Kaikenlainen pakottaminen on väärin, eikä sillä todellakaan saa mitään hyvää aikaiseksi.

MIKÄ teitä kommentointia vaivaa?!
 
"Hmmmmm"
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;28693028:
No sulla on mies, joka käy riitatilanteissa käsiksi. Eikä mies usko sitä sun "Mä oon sanonut miehelle että jos kerrankin kosket muhun mä lähden" -uhkaustasi, koska et ole tähänkään mennessä vielä lähtenyt. Uhkaukset on aika turhia, jos niitä ei sitten toteuta. Tai ainakin ne menettää tehonsa, kun toinen huomaa, että ei se niitä uhkauksiaan kuitenkaan toteuta.
Mä sanoin noin silloin vuosi sitten. Jätä mut jo rauhaan.
 
"..."
[QUOTE="Hmmmmm";28693026]Mä en ole menossa terapiaan. Senkö takia että mä lensin pöytää päin? Miehen sinne pitää mennä.[/QUOTE]

Sen takia, että TE opitte kommunikoimaan. Sen takia että TEIDÄN liittonne säilyy ja lapsellanne on yksi koti.
 
"noo"
[QUOTE="Hmmmmm";28693026]Mä en ole menossa terapiaan. Senkö takia että mä lensin pöytää päin? Miehen sinne pitää mennä.[/QUOTE]

Ei kun kysyit, miten itse toimisin tuossa tilanteessa. Tuossa oli vastaus, miten minä toimisin. Mies tosiaan tarttee apua, jos vihanhallinnassa on ongelmia.

Syy siihen miksi sinun sijassasi haleutuisin itsekin terapiaan ei ole todellakaan tuossa pöytään päin lentämisessä. Ihan tähän ketjuun kirjoittamiesi vastausten perusteella tuli tällainen mieleen. Paitsi tietty jos olet provo (nooo, ehkä itse asiassa siinäkin tapauksessa...)

Ja en huutele terapiasta muuten vaan, mulla on siitä ihan omakohtaisia kokemuksia. Suosittelen lämpimästi.
 
"Hmmmmm"
[QUOTE="...";28693030]No, toiseen ei kosketa noin ollenkaan/ikinä/mistään syystä. Ei aikuiseen eikä lapseen.

Pitää myöskin kunnioittaa toisen tahtoa ja jättää hänet rauhaan, jos näin toivotaan. Perässä ei juosta eikä toista ahdistella.

Kaikenlainen pakottaminen on väärin, eikä sillä todellakaan saa mitään hyvää aikaiseksi.

MIKÄ teitä kommentointia vaivaa?![/QUOTE]

Siitä me ollaan miehen kanssa yritetty puhua kun ei kunnioita mun "mene pois ja jätä rauhaan". Mä alan huutamaan kun toinen ei jätä rauhaan ja mies suuttuu siitä. Tää on ikuinen riidan aihe, se ei anna mun olla rauhassa kun suututaan. Pakko tulla perässä ja provosoida. Pahin on jos mä oon hiljaa! :D

Muuten meillä on ollut hyvä suhde, ei mitään muita ongelmia. Sen takia tää on niin hankalaa. Mä synnytän kohta, en jaksaisi tätä stressiä, mä tiedän että kumpikin oli väsyneitä. Mä haluaisin lähteä ja jättää, mutta se on mun mies, mun paras ystävä.. Mä en tiedä mitä tehdä.
 

Yhteistyössä