K
M
"mies"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Valitse näistä;28648606:
Itse asiassa yllättävän yleistä tuo kyynisyys/katkeruus-vaatimus on suomalaisilla parisuhdemarkkinoilla miehen näkökulmasta. Ihmisten "hyvyys" ja idealismi ja usko vastaaviin juttuihin on jotenkin kateissa.
E
Ehdotus
Vieras
Oisko ap:n ongelma tosiaan se ettei osaa oikein sukeltaa sellaiseen yhteenkuuluvuuden tunteeseen toisten naisten kanssa. Jotenkin meillä suomalaisilla on tapana hiukan hakea yhteistä kosketuspintaa melko negatiivisillakin jutuilla.
Se on välillä yllättävän lähellä esim. koirien käytöstä; jos kaksi saman sukupuolista koiraa kohtaa toisensa oikein omanarvontuntoisina niin riitahan siitä tulee; toinen koetaan uhkaksi omalla reviirillä. Jos taas toinen tai molemmat ovat hieman nöyrällä asenteella liikkeellä niin menee paremmin.
Voisit tosiaan kokeilla ottaa esiin jotain vähemmän ylpeilyä aiheuttavaa piirrettä elämässäsi, kuten aiemminkin joku jo ehdotti. Itse ainakin olen saanut jutun juurta aikaiseksi hyvinkin kun on hellyydellä naureskeltu lasten hassuja ja hölmöjä tapoja (tässä on varottava etteivät lapset ota tätä väärin) tai omia mokia tyyliin, olin taas aamulla niin väsynyt että hukkasin kaukosäätimen jääkaappiin ja lapsen unilelun mikroon, ihan mitä nyt vaan on tapahtunut. Keksi, josset ikinä mielestäsi mokaa mitään.
Tosiaan aika outoa minusta olisi jos näyttäisin sinulle lapseni jotain suoritusta ja tulisit innostuksesta hengästyneenä viikon päästä keuhkoamaan että minunkin osaa nyt!" Tulisi vähän sellainen olo että olet pää märkänä treenannut ettei minun lapseni vain olisi missään parempi kuin sinun...Mikset antaisi toistenkin kokea onnistumista?
Se on välillä yllättävän lähellä esim. koirien käytöstä; jos kaksi saman sukupuolista koiraa kohtaa toisensa oikein omanarvontuntoisina niin riitahan siitä tulee; toinen koetaan uhkaksi omalla reviirillä. Jos taas toinen tai molemmat ovat hieman nöyrällä asenteella liikkeellä niin menee paremmin.
Voisit tosiaan kokeilla ottaa esiin jotain vähemmän ylpeilyä aiheuttavaa piirrettä elämässäsi, kuten aiemminkin joku jo ehdotti. Itse ainakin olen saanut jutun juurta aikaiseksi hyvinkin kun on hellyydellä naureskeltu lasten hassuja ja hölmöjä tapoja (tässä on varottava etteivät lapset ota tätä väärin) tai omia mokia tyyliin, olin taas aamulla niin väsynyt että hukkasin kaukosäätimen jääkaappiin ja lapsen unilelun mikroon, ihan mitä nyt vaan on tapahtunut. Keksi, josset ikinä mielestäsi mokaa mitään.
Tosiaan aika outoa minusta olisi jos näyttäisin sinulle lapseni jotain suoritusta ja tulisit innostuksesta hengästyneenä viikon päästä keuhkoamaan että minunkin osaa nyt!" Tulisi vähän sellainen olo että olet pää märkänä treenannut ettei minun lapseni vain olisi missään parempi kuin sinun...Mikset antaisi toistenkin kokea onnistumista?
A
-annukka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kyllästynyt..;28648494:Voisin muuttaa käytöstäni, jos tietäisin mikä siinä on vikana. Sitä tässä yritänkin selvittää. Todennäköisempäähän se on, että vika minussa, kuin kaikissa muissa
Pidän älykkäistä, ilmaisukykyisistä ihmisistä, jotka osaavat käyttäytyä ja irrotella sopivassa suhteessa. Ihmisistä, jotka tekevät kaikkensa lähimmäistensä eduksi. Ihmisistä joiden seurassa on hyvä olla.
Minulla on valtava kilpailuvietti, rakastan päihittää kaverini trivialissa, mutten etsi keinoa joilla nöyryyttää toista, sitähän kai kysyit?
Viihdyn ihmisten parissa, muidenkin kuin lähimpien. Miksi haluan naisia ystävikseni? Hyvä kysymys, en ole varma tarvitsenko toista sydänystävää, mutta yksinäistä elämäni tulee olemaan, jos olen kykenemätön luomaan uusia ystävyyssuhteita. Ja naimisissa olevana uusien miesystävien saaminen on aina hiukan kinkkinen prosessi. Vanhat miespuoliset ystäväni alkavat olla naimissa tahollaan ja siinä tulee taas tämä, vaimot ei pidä minusta..
Olet monta kertaa kertonut, miksi toiset ei pidä sinusta, miksi kysyt sitä samaa kokoajan jos meille sen osaat kertoa?
Tunnetko, että sinun seurassa olisi hyvä olla? Minkälaisia ne naiset ovat, joiden seurassa on hyvä olla, voitko ottaa heistä mallia?
Kilpailuvietistä on hy,tyä esim. työelämässä, mutta ihmissuhteissa siitä on yleensä hallaa, joten kannattaa antaa muille enemmän tilaa pärjätä ja anna heidän loistaa heidän omilla sektoreillaan. Olet hyvä triviaalissa loista siinä, mutta älä mene kilpailemaan kaikissa asioissa.
?
"..."
Vieras
No olen itsekin kaunis, menestynyt ja onnellinen. En silti saa ap:n kaltaisia hylkimisreaktioita osakseni.
V
"vieras"
Vieras
Tuohon yhteen esimerkkiisi viitaten... kyllä mua ainakin ärsyttäisi, jos ostaisin pyörän, ja toisella olisi heti kiire mennä ostamaan samanlainen.
A
-annukka
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ymmärrän;28648512:
Ei vaan kaikki pitävät niistä tavallisista ihmisistä, joilla on omat taakkansa kannettavanaan, jotka kertovat epäonnistumisistaan, mutta silti jaksavat luottaa tulevaisuuteen ja ovat kaikista huolistaan huolimatta peruspositiivisa.
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";28648708]Tuohon yhteen esimerkkiisi viitaten... kyllä mua ainakin ärsyttäisi, jos ostaisin pyörän, ja toisella olisi heti kiire mennä ostamaan samanlainen.[/QUOTE]
Näinpä ja sit pitää heti juosta oikein ilmoittamaan, että hei meilläpäs onkin nyt samanlainen :O
Näinpä ja sit pitää heti juosta oikein ilmoittamaan, että hei meilläpäs onkin nyt samanlainen :O
D
dfgsgsg
Vieras
Mulla on ollut koko ikäni samanlaisia ongelmia. Syy ei voi olla ulkonäkö, sillä en ole kaunis. Ilmeisesti perusilmeeni on jotenkin tyly tai ylimielinen, vaikka en sellainen ole. Ja suurin osa naisista on niin typeriä, että luulevat ihmisen ilmeen kertovan hänen luonteensa?
V
"vieras"
Vieras
"Minun on vaikea hyväksyä sitä että olisin jotenkin vain äärimmäisen epämiellyttävä ihminen. Olen kuitenkin pärjännyt koulussa, työelämässä yms. Ongelmana on siis uudet ystävyyssuhteet(pidemmälle ehtinyt tuttavuus) ja ennakkoluulot. Ennakkoluulot johtuvat uskoakseni ulkonäöstäni ja olemuksestani, (mille en voi mitään!) ja tuttavuutta pidemmälle ehtineen ystävyyssuhteen loppuminen taas siitä, että alan ärsyttämään ennenkuin ehdin edes raottaa sitä kuka olen..
Otetaanpa esimerkki "hyvyyteni tyrkyttämisestä":
Lapseni on kirjoittanut nimensä selvillä kirjaimilla piirrustuksensa alalaitaan.(selkeästi ikätasonsa keskiarvoa paremmin) Jaan piirrustuksen facebookissa ja saatan näyttää töissä kuvaa parille äiti-työkaverille.
Onko tälläinen käytös väärin? Voiko tälläinen käytös saada muut tuntemaan, että kuvittelen olevani parempi kuin muut? Koska tämän tapainen "ylpeily" on tapa minkä tunnustan. Miksi en itse koe sitä vääränä, johtuen siitä, että jos palaset olisivat toisinpäin, ja työkaverini samanikäinen lapsi piirtelisi paremmin kuin omani, me harjoiteltaisiin enemmän kotona ja odoteltaisiin päivää jolloin taidot täsmäävät, ja kävisin näyttämässä samalle äidille omani tuotosta ylpeänä"
Yllä lainaus ap:n tekstistä.
Minusta näiden kirjoitusten perusteella vaikutat ylimieliseltä. "Olen niin kaunis, enkä voi sille mitään"- asenne tökkii. "Kukaan ei halua miehiään lähelleni, koska olen näin kaunis." Huomaatko, kuinka tekstistäsi hyppää esiin asenteesi, mitä joko et itse näe tai haluat vain kieriskellä siellä "uhrin" roolissa muka (niin kauniina ja) tietämättömänä.
Se, oletko vai et "äärimmäisen epämiellyttävä" ihminen, ei kylläkään riipu menestyksestäsi koulussa ja työelämässä. Kirjoituksesi perusteella voisi karkeasti yleistäen saada kuvan, että mielestäsi kaikki koulussa huonommin menestyneet, tai työelämässä vaikka siivoojat/roskakuskit (ns. "paskatyön tekijät" ) olisi jotenkin "äärimmäisen epämiellyttäviä" ihmisiä. Sen sijaan uusien ihmissuhteiden luomiseen juurikin vaikuttaa oletko "äärimmäisen epämiellyttävä" persoona vai et.
Minusta kuvaamasi esimerkkitilanne lasten kirjoitustaidosta on jotenkin ärsyttävä. Kirjoituksestasi sai sellaisen kuvan, että työkaverisi lapsen kirjoituksen nähtyäsi mietit mielessäsi ensimmäisenä kumpi on parempi, sinun vai työkaverin lapsi. Saatat joko kehua silti työkaverisi lapsen työtä, tai vaihtoehtoisesti sivuutat koko työn vaihtamalla puheenaihetta. Sitten työpäivän päätyttyä ensimmäisenä harjoittelette lapsen kanssa kirjoittamista, "kun Pirjonkin tyttö osaa jo niin hyvin!" Ja vielä veisit näytille oman lapsesi työn: "katso kun meilläkin osataan nyt yhtä hyvin kuin teillä!"
Tai jos minä ostan lapselleni polkupyörän, olisi outoa, että työkaverini ryntäisi ostamaan samanlaisen. Ja sitten vielä pitäisi keskustella polkupyörän ominaisuuksista.
Otetaanpa esimerkki "hyvyyteni tyrkyttämisestä":
Lapseni on kirjoittanut nimensä selvillä kirjaimilla piirrustuksensa alalaitaan.(selkeästi ikätasonsa keskiarvoa paremmin) Jaan piirrustuksen facebookissa ja saatan näyttää töissä kuvaa parille äiti-työkaverille.
Onko tälläinen käytös väärin? Voiko tälläinen käytös saada muut tuntemaan, että kuvittelen olevani parempi kuin muut? Koska tämän tapainen "ylpeily" on tapa minkä tunnustan. Miksi en itse koe sitä vääränä, johtuen siitä, että jos palaset olisivat toisinpäin, ja työkaverini samanikäinen lapsi piirtelisi paremmin kuin omani, me harjoiteltaisiin enemmän kotona ja odoteltaisiin päivää jolloin taidot täsmäävät, ja kävisin näyttämässä samalle äidille omani tuotosta ylpeänä"
Yllä lainaus ap:n tekstistä.
Minusta näiden kirjoitusten perusteella vaikutat ylimieliseltä. "Olen niin kaunis, enkä voi sille mitään"- asenne tökkii. "Kukaan ei halua miehiään lähelleni, koska olen näin kaunis." Huomaatko, kuinka tekstistäsi hyppää esiin asenteesi, mitä joko et itse näe tai haluat vain kieriskellä siellä "uhrin" roolissa muka (niin kauniina ja) tietämättömänä.
Se, oletko vai et "äärimmäisen epämiellyttävä" ihminen, ei kylläkään riipu menestyksestäsi koulussa ja työelämässä. Kirjoituksesi perusteella voisi karkeasti yleistäen saada kuvan, että mielestäsi kaikki koulussa huonommin menestyneet, tai työelämässä vaikka siivoojat/roskakuskit (ns. "paskatyön tekijät" ) olisi jotenkin "äärimmäisen epämiellyttäviä" ihmisiä. Sen sijaan uusien ihmissuhteiden luomiseen juurikin vaikuttaa oletko "äärimmäisen epämiellyttävä" persoona vai et.
Minusta kuvaamasi esimerkkitilanne lasten kirjoitustaidosta on jotenkin ärsyttävä. Kirjoituksestasi sai sellaisen kuvan, että työkaverisi lapsen kirjoituksen nähtyäsi mietit mielessäsi ensimmäisenä kumpi on parempi, sinun vai työkaverin lapsi. Saatat joko kehua silti työkaverisi lapsen työtä, tai vaihtoehtoisesti sivuutat koko työn vaihtamalla puheenaihetta. Sitten työpäivän päätyttyä ensimmäisenä harjoittelette lapsen kanssa kirjoittamista, "kun Pirjonkin tyttö osaa jo niin hyvin!" Ja vielä veisit näytille oman lapsesi työn: "katso kun meilläkin osataan nyt yhtä hyvin kuin teillä!"
Tai jos minä ostan lapselleni polkupyörän, olisi outoa, että työkaverini ryntäisi ostamaan samanlaisen. Ja sitten vielä pitäisi keskustella polkupyörän ominaisuuksista.
K
Keittiönoita
Vieras
Ihmissuhteissa tarvitaan diplomaattisuutta, hienotunteisuutta, sopivassa määrin nöyryyttä, ystävällisyyttä, toisen osapuolen tarpeiden ja toiveiden huomioimista ja ennenkaikkea oman erinomaisuutensa korostamatta jättämistä. Mitä useampaan näistä on kykenemätön, sitä varmemmin saa kylmää vettä niskaansa.
?
:-)
Vieras
Minä en tunne sinua, mutta en kyllä pidä sinusta. Kirjoitustesi perusteella olet hyvin ärsyttävä persoona ja en ihmettele yhtään miksi sinulla ei ole kavereita?
Oletko koskaan iloinen toisen puolesta vai väännätkö kaikesta kilpailua? Se on meinaa ärsyttvin piirre minkä tiedän, sellaisen ihmisen seurassa jokaisella nousee verenpaine ja sellaista seuraa ei kukaan halua. Eihän sinulle voi kertoa mitään, kun olet jo kertomassa päälle kuinka sinulla on muka paremmin. Tai sitten tulet leveilemään jälkikäteen ja kukaan ei edes muista mihin asia liittyy. Uskoisit jo kukaan ei halua sinun elämää vaan he ovat tyytyväisiä siihen omaansa.
Oletkohan jäänyt lapsena ilma huomiota ja haet nyt koko ajan hyväksyntää muilta ja teet sen todella ärsyttävällä tavalla?
Joo, en tykkää.
Oletko koskaan iloinen toisen puolesta vai väännätkö kaikesta kilpailua? Se on meinaa ärsyttvin piirre minkä tiedän, sellaisen ihmisen seurassa jokaisella nousee verenpaine ja sellaista seuraa ei kukaan halua. Eihän sinulle voi kertoa mitään, kun olet jo kertomassa päälle kuinka sinulla on muka paremmin. Tai sitten tulet leveilemään jälkikäteen ja kukaan ei edes muista mihin asia liittyy. Uskoisit jo kukaan ei halua sinun elämää vaan he ovat tyytyväisiä siihen omaansa.
Oletkohan jäänyt lapsena ilma huomiota ja haet nyt koko ajan hyväksyntää muilta ja teet sen todella ärsyttävällä tavalla?
Joo, en tykkää.
V
"Vierailija"
Vieras
Luin koko ketjun ja sain ap:sta sen käsityksen, että hän ei anna muiden onnistua ja olla hyviä jossain. Hän ei voi jakaa sitä valokeilaa, jossa haluaa itse seisoa.
Esimerkiksi tuo, että joku esittelee piirrustusta ja ap:nkin pitää mennä äkkiä piirtämään lisää, jotta voi esitellä omaa (ja lapsensa erinomaisuutta), ei siis siedä ajatusta, että on jossain huonompi.
Tai ystävä ostaa uuden pyörän, pitää ap:nkin mennä äkkiä ostamaan samanlainen, koska ei taaskaan siedä ajatusta siitä, että jollain muulla on jotain parempaa kuin itsellään.
Minä esimerkiksi pidän itse maalaamisesta ja olen siinä hyväkin, mutta jos joku esittelee minulle omaa maalaustaan, en kanna hänen eteensä heti omaa maalaustani esitelläkseni omaa erinomaisuuttani. Kehun tämän toisen maalausta ja saatan kysyä mitä siveltimiä tai värejä hän on käyttänyt, mutta en ryntää samantien ostamaan niitä samoja esitelläkseni hänelle, että kyllä mullakin on.
Minä veikkaisin siis, että ap ei joko siedä "huonommuuden" tunnetta ja tekee tätä tietoisesti tai sitten hänellä on jonkinsortin lievähkö (mahdollisesti diagnosoimaton) neurologiseen kehittymiseen vaikuttava sairaus ja ei ymmärrä oman käytöksensä olevan sosiaalisesti erittäin kömpelöä. Molemmissa tapauksissa ap luulee oman menestyksensä ja ulkonäkönsä olevan syy huonoille ihmissuhteille, vaikka näin ei ole.
Esimerkiksi tuo, että joku esittelee piirrustusta ja ap:nkin pitää mennä äkkiä piirtämään lisää, jotta voi esitellä omaa (ja lapsensa erinomaisuutta), ei siis siedä ajatusta, että on jossain huonompi.
Tai ystävä ostaa uuden pyörän, pitää ap:nkin mennä äkkiä ostamaan samanlainen, koska ei taaskaan siedä ajatusta siitä, että jollain muulla on jotain parempaa kuin itsellään.
Minä esimerkiksi pidän itse maalaamisesta ja olen siinä hyväkin, mutta jos joku esittelee minulle omaa maalaustaan, en kanna hänen eteensä heti omaa maalaustani esitelläkseni omaa erinomaisuuttani. Kehun tämän toisen maalausta ja saatan kysyä mitä siveltimiä tai värejä hän on käyttänyt, mutta en ryntää samantien ostamaan niitä samoja esitelläkseni hänelle, että kyllä mullakin on.
Minä veikkaisin siis, että ap ei joko siedä "huonommuuden" tunnetta ja tekee tätä tietoisesti tai sitten hänellä on jonkinsortin lievähkö (mahdollisesti diagnosoimaton) neurologiseen kehittymiseen vaikuttava sairaus ja ei ymmärrä oman käytöksensä olevan sosiaalisesti erittäin kömpelöä. Molemmissa tapauksissa ap luulee oman menestyksensä ja ulkonäkönsä olevan syy huonoille ihmissuhteille, vaikka näin ei ole.
S
Samanlaisen kaveri
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kyllästynyt..;28647781:
Minä kyllä tartun tähän. Harva varmaan sanoo tuollaista ilman mitään syytä? Itselleni tulee vaikutelma, että flirttailet ja lirkuttelet miehille. Varmaan siitä syystä tuttavapariskuntien naisetkaan eivät pidä sinusta?
Minullakin oli yksi tuttava, joka aina valitti kuinka "voih, kaikki miehet ihastuu muhun, iik. En voi mitään sille että oon niin ihana". Ja sitten kun häntä seurasi sivusta, niin jokaiselle äijälle (myös kaverien miehille) hän oli NIIIN lirkun lirkun, ripsien räpsyttelystä hassuihin kaksimielisyyksiin, tiukkojen housujen esittelyyn "eihän nää oo liian tiukat, hihih *pyllistää miehen naaman edessä*" ja niin edelleen. Samoin töissä hän viesteili diipadaapaa miestyökaverien kanssa (ja ikävä kyllä, suurin osa miehistä käsittää sen niin että jos nainen tekee tikusta asiaa, hän on kiinnostunut), samoin naiskaveriensa miesten kanssa jutskaili esim. fbssä kaikki illat.
Omasta mielestään hän ei muka tehnyt yhtään mitään, oli vaan kiva ja normaali. En tiedä uskoikin hän sitä itsekään, mutta pelkästä "kivasta" hänen käytöksensä oli hyvin kaukana. En tiedä mitä hän flirttailuksi sitten olisi laskenut, jos ei noita keimailuja, kropan esittelyjä, viesteilyjä ja jopa vieraiden miesten sylissä istumisia lasketa... Omasta mielestään hän tietysti oireenkuvaan sopivasti on vain niin kaunis, urallaan edennyt jne, että naiset eivät tule hänen kanssaan juttuun, ja tottakai miehiä pyörii koko ajan ympärillä isot laumat "kavereina" (=ne, jotka vielä uskoo että hän antaa kun kerran antaa ymmärtääkin). Kuulostaako ap tutulta??
Mutta joo, mietipä hyvin tarkkaan miten sinä miehiä kohtaan käyttäydyt, jos sekä kaveripariskuntien naiset sinua karsastavat ja joku miesten noin kommentoi sinusta. Tuskin se kaikki tyhjästä tulee.
J
"Jep"
Vieras
Ap:n pitäisi käydä tutkituttamassa itsensä jos ei näe missä tekee väärin ja jos tätä on jatkunut koko elämänsä ajan. Jotain häiriötä on, kun normaali sosiaalinen kanssakäyminen on lähes mahdotonta.
V
"Vieras"
Vieras
Täältä löytyy kohtalotoveri.
En ole kaunis, en ole rikas, eikä ole mitään muitakaan kateuden aiheita.
Olen luonteeltani kiltti, juttelen kaikille, eikä minulla ole yleensäkään antipatioita ketään kohtaan.
Minulla sama, että jossain vaiheessa aletaan jollain tapaa syrjimään. Työpaikoilla tai muualla.
Isommilla työpaikoilla on yleensä kaksi leiriä. Toinen joka inhoaa minua ja sitten se vastakkainen leiri, joka ihan antipatiasta sitä toista kohtaan melkein pitää minusta.
Myös lastani syrjitään juurikin ilmeisesti minun takia.
Synttäreille ei tulla, leikitään silloin kun sopii kun, ei ole muita kavereita. Porukalla sitten torjutaan ja ajetaan pois. Lapseni on samanlainen kuin minä, kiltti ja oikeiudenmukainen luonteeltaan.
Onko nyt näin että jokainen yhteisö tarvitsee syntipukin ja jollain ihmeen tavalla joku valikoituu negatiivisuuden purkautumiskohteeksi?
Luulen että minut on valittu sen takia, ettei minulla ole juurikaan tukijoukkoja. Ei ole sukua, eikä muuta läheistä piiriä. Elikkä minusta tunnistetaan se että olen turvaton, eikä minulla ole puolustajia. Olen siis helppo saalis.
En ole kaunis, en ole rikas, eikä ole mitään muitakaan kateuden aiheita.
Olen luonteeltani kiltti, juttelen kaikille, eikä minulla ole yleensäkään antipatioita ketään kohtaan.
Minulla sama, että jossain vaiheessa aletaan jollain tapaa syrjimään. Työpaikoilla tai muualla.
Isommilla työpaikoilla on yleensä kaksi leiriä. Toinen joka inhoaa minua ja sitten se vastakkainen leiri, joka ihan antipatiasta sitä toista kohtaan melkein pitää minusta.
Myös lastani syrjitään juurikin ilmeisesti minun takia.
Synttäreille ei tulla, leikitään silloin kun sopii kun, ei ole muita kavereita. Porukalla sitten torjutaan ja ajetaan pois. Lapseni on samanlainen kuin minä, kiltti ja oikeiudenmukainen luonteeltaan.
Onko nyt näin että jokainen yhteisö tarvitsee syntipukin ja jollain ihmeen tavalla joku valikoituu negatiivisuuden purkautumiskohteeksi?
Luulen että minut on valittu sen takia, ettei minulla ole juurikaan tukijoukkoja. Ei ole sukua, eikä muuta läheistä piiriä. Elikkä minusta tunnistetaan se että olen turvaton, eikä minulla ole puolustajia. Olen siis helppo saalis.
H
hikinen haiseva kyrpä
Vieras
[QUOTE="Vieras";28650061]Täältä löytyy kohtalotoveri.
En ole kaunis, en ole rikas, eikä ole mitään muitakaan kateuden aiheita.
Olen luonteeltani kiltti, juttelen kaikille, eikä minulla ole yleensäkään antipatioita ketään kohtaan.
Minulla sama, että jossain vaiheessa aletaan jollain tapaa syrjimään. Työpaikoilla tai muualla.
Isommilla työpaikoilla on yleensä kaksi leiriä. Toinen joka inhoaa minua ja sitten se vastakkainen leiri, joka ihan antipatiasta sitä toista kohtaan melkein pitää minusta.
Myös lastani syrjitään juurikin ilmeisesti minun takia.
Synttäreille ei tulla, leikitään silloin kun sopii kun, ei ole muita kavereita. Porukalla sitten torjutaan ja ajetaan pois. Lapseni on samanlainen kuin minä, kiltti ja oikeiudenmukainen luonteeltaan.
Onko nyt näin että jokainen yhteisö tarvitsee syntipukin ja jollain ihmeen tavalla joku valikoituu negatiivisuuden purkautumiskohteeksi?
Luulen että minut on valittu sen takia, ettei minulla ole juurikaan tukijoukkoja. Ei ole sukua, eikä muuta läheistä piiriä. Elikkä minusta tunnistetaan se että olen turvaton, eikä minulla ole puolustajia. Olen siis helppo saalis.[/QUOTE]
Ei millään pahalla mutta kyllä ihmisessä itsessään on jokin häiritsevä piirre jos joutuu silmätikuksi aina ja uusissakin piireissä. Älä ota marttyyrikorttia esiin, se ärsyttää vain lisää.
En usko sekuntiakaan että oikeasti olet nyt rehellinen tekstissäsi. Ehkä et vain tiedosta omia puutteitasi kuten ei tunnista ap:kään. Tiedän yhdenkin tapauksen joka oikeasti on ihan kiva ihminen mutta ei oikein hallitse äännähdyksiään ja kasvonilmeitä jotka voi tulkita arvoteluksi tai ylimielisyydeksi vaikkeivat sitä ole, se on vain sen ihmisen tapa olla. Ei itse huomaa sitä, muutaman kerran olen nimittäin asiasta huomauttanut.
En ole kaunis, en ole rikas, eikä ole mitään muitakaan kateuden aiheita.
Olen luonteeltani kiltti, juttelen kaikille, eikä minulla ole yleensäkään antipatioita ketään kohtaan.
Minulla sama, että jossain vaiheessa aletaan jollain tapaa syrjimään. Työpaikoilla tai muualla.
Isommilla työpaikoilla on yleensä kaksi leiriä. Toinen joka inhoaa minua ja sitten se vastakkainen leiri, joka ihan antipatiasta sitä toista kohtaan melkein pitää minusta.
Myös lastani syrjitään juurikin ilmeisesti minun takia.
Synttäreille ei tulla, leikitään silloin kun sopii kun, ei ole muita kavereita. Porukalla sitten torjutaan ja ajetaan pois. Lapseni on samanlainen kuin minä, kiltti ja oikeiudenmukainen luonteeltaan.
Onko nyt näin että jokainen yhteisö tarvitsee syntipukin ja jollain ihmeen tavalla joku valikoituu negatiivisuuden purkautumiskohteeksi?
Luulen että minut on valittu sen takia, ettei minulla ole juurikaan tukijoukkoja. Ei ole sukua, eikä muuta läheistä piiriä. Elikkä minusta tunnistetaan se että olen turvaton, eikä minulla ole puolustajia. Olen siis helppo saalis.[/QUOTE]
Ei millään pahalla mutta kyllä ihmisessä itsessään on jokin häiritsevä piirre jos joutuu silmätikuksi aina ja uusissakin piireissä. Älä ota marttyyrikorttia esiin, se ärsyttää vain lisää.
En usko sekuntiakaan että oikeasti olet nyt rehellinen tekstissäsi. Ehkä et vain tiedosta omia puutteitasi kuten ei tunnista ap:kään. Tiedän yhdenkin tapauksen joka oikeasti on ihan kiva ihminen mutta ei oikein hallitse äännähdyksiään ja kasvonilmeitä jotka voi tulkita arvoteluksi tai ylimielisyydeksi vaikkeivat sitä ole, se on vain sen ihmisen tapa olla. Ei itse huomaa sitä, muutaman kerran olen nimittäin asiasta huomauttanut.
V
"Vieras"
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hikinen haiseva kyrpä;28650175:
Onko lapseni perinyt samat epämiellyttävät kasvonpiirteet ja ilmeet?
Ja noilla perusteilla ihmistä, jos siis olen kasvoilta epämiellyttävä, saa siis syrjiä?
S
Samanlaisen kaveri
Vieras
[QUOTE="Vieras";28650189]Onko lapseni perinyt samat epämiellyttävät kasvonpiirteet ja ilmeet?
Ja noilla perusteilla ihmistä, jos siis olen kasvoilta epämiellyttävä, saa siis syrjiä?[/QUOTE]
Tottakai lapsi perii vanhempiensa kasvonpiirteet, ja myös ilmeet ja eleet.
Se, että jotain tapahtuu, ei tee siitä hyväksyttävää; Kyllä, ihmisiä joilla on epämiellyttävät kasvonpiirteet ja/tai epämiellyttäviä ilmeitä syrjitään. Ei, kukaan ei ole sanonut että niin "saa" tehdä.
Kummallista että ihmiset hyökkäävät heti, jos joku edes ehdottaa mistä toisen kokema syrjintä voisi johtua. Etkö haluaisi oikeasti tietää miksi sinua syrjitään, kun heti olkiukkoilulla ("ai meitäkö saa syrjiä") hyökkäät kommentoijaa vastaan?
Kummasti ap:kin häipyi, kun hänelle uskallettiin ehdottaa että syy voikin oikeasti olla hänessä itsessään, ei kaikissa muissa...
Ja noilla perusteilla ihmistä, jos siis olen kasvoilta epämiellyttävä, saa siis syrjiä?[/QUOTE]
Tottakai lapsi perii vanhempiensa kasvonpiirteet, ja myös ilmeet ja eleet.
Se, että jotain tapahtuu, ei tee siitä hyväksyttävää; Kyllä, ihmisiä joilla on epämiellyttävät kasvonpiirteet ja/tai epämiellyttäviä ilmeitä syrjitään. Ei, kukaan ei ole sanonut että niin "saa" tehdä.
Kummallista että ihmiset hyökkäävät heti, jos joku edes ehdottaa mistä toisen kokema syrjintä voisi johtua. Etkö haluaisi oikeasti tietää miksi sinua syrjitään, kun heti olkiukkoilulla ("ai meitäkö saa syrjiä") hyökkäät kommentoijaa vastaan?
Kummasti ap:kin häipyi, kun hänelle uskallettiin ehdottaa että syy voikin oikeasti olla hänessä itsessään, ei kaikissa muissa...
T
Tyttö tuollainen
Vieras
Minulla on vähän sama ongelma, mutta ajan kanssa olen päässyt asian yli ja huomannut, että seuraani jopa joskus jäädään. Tai seuraani jopa joku joskus kysyy. Siis nainen! Näissä ihmisissä sitten olen nähnyt saman kuin mitä itsessäni on: rautainen itsetunto, avoin asenne elämään, huumorintaju ja sitten kuitenkin tietynlainen tiukkuus.
Minä olen mukiinmenevän näköinen, huumorintajuinen, tyylitajuinen (aina), esteettinen. Olen vahva luonteeltani, ja se ajaa pois molempia sukupuolia tasaväkisesti. En tuo itseäni esille mitenkään liikaa, joskus en ollenkaan, mutta pelkkä olemukseni taitaa toisille riittää syyksi inhota minua. Minulla on mielipiteeni, mutta osaan kuunnella muita. Osaan pyytää anteeksikin. Olen jaksavainen, energinen ja sekin ärsyttää varsinkin muita äitejä.
En ole syntynyt kultalusikka suussa, ja olen kohdannut vastoinkäymisiä. Tietynlainen suru asuu minussa, ja sekin näkyy tavallaan muille. Jos minua ei tunne, voi tulla luulo että olen raskasta seuraa ja että olen liian vahva. En ole, mutta ajan kanssa olen oppinut että suurinta osaa ihmisistä minä en miellytä ja että se on vain voivoi sitten. Kunhan en tee pahaa muille, teen mitä haluan - käyn jumpassa vaikka minulla on vauva, matkustan vaikka olen kotihoidontuella kotona (kiitos pääomatulojen), sisustan miten haluan ja pukeudun miten haluan.
Muita kohtelen kuten toivon itseäni kohdeltavan mutta muuten annan muiden olla myrtsejä seläntakanapuhujia niin paljon kuin he haluavat.
Minä olen mukiinmenevän näköinen, huumorintajuinen, tyylitajuinen (aina), esteettinen. Olen vahva luonteeltani, ja se ajaa pois molempia sukupuolia tasaväkisesti. En tuo itseäni esille mitenkään liikaa, joskus en ollenkaan, mutta pelkkä olemukseni taitaa toisille riittää syyksi inhota minua. Minulla on mielipiteeni, mutta osaan kuunnella muita. Osaan pyytää anteeksikin. Olen jaksavainen, energinen ja sekin ärsyttää varsinkin muita äitejä.
En ole syntynyt kultalusikka suussa, ja olen kohdannut vastoinkäymisiä. Tietynlainen suru asuu minussa, ja sekin näkyy tavallaan muille. Jos minua ei tunne, voi tulla luulo että olen raskasta seuraa ja että olen liian vahva. En ole, mutta ajan kanssa olen oppinut että suurinta osaa ihmisistä minä en miellytä ja että se on vain voivoi sitten. Kunhan en tee pahaa muille, teen mitä haluan - käyn jumpassa vaikka minulla on vauva, matkustan vaikka olen kotihoidontuella kotona (kiitos pääomatulojen), sisustan miten haluan ja pukeudun miten haluan.
Muita kohtelen kuten toivon itseäni kohdeltavan mutta muuten annan muiden olla myrtsejä seläntakanapuhujia niin paljon kuin he haluavat.
V
"vieras"
Vieras
Naisilta puuttuu armeija. Oikeastaan armeija-aika on miehille sellainen etuus, että sitä pitäisi verottaa...
Y
yksi AS-idiootti
Vieras
Mustakaan ei ihmiset helposti tykkää. Mulla on asperger. Olen aika kaunis tuon lisäksi, mutta en usko sen niin vaikuttavan (paitsi että mun seurassa tuntuu joskus etenkin miehet viihtyvän vain ulkonäköni takia, mikä on aika masentavaa).
Olen huomannut, että ihmisten kanssa tosiaan pitää hakea jotain samankaltaisuutta. Mulla on pitkä mokailuhistoria ja koitan parhaani mukaan parantaa käytöstäni koko ajan vaihtelevalla menestyksellä. Omat kiinnostuksenkohteeni ja koko elämäni poikkeaa tavallisesta, mutta koitan olla mainitsematta mitään sellaista. Se karkottaa ihmiset heti. Omaa erikoisuutta ei pidä korostaa. Se aiheuttaa muissa jonkin puolustusreaktion. Mulla on olemus myös ehkä jokin verran poikkeava, joten koitan vaan äkkiä hakea jotain, mikä yhdistäisi mua ja puhekumppania. Onko toisella koira? Onko hänkin kasvissyöjä? Toisen ulkonäöstä voi koittaa löytää jotain kehumista, mutta sen suhteen kannattaa olla varovainen. Itsellä tuo menee herkästi yli, ja se on taas vähän epäillyttävän oloista... Mutta jotain tuollaista kannattaa koittaa keksiä.
Toinen juttu on, että tiedän tietyistä asioista loputtoman paljon, mutta usein teeskentelen, että joku juttu on mulle uusi. Onhan se vähän kynttilän pitämistä vakan alla, mutta en halua ns. piirittää ihmisiä omalla tiedollani ja taidollani. Silloin puhekumppani varmaan tuntee osuvansa johonkin ihmeen seinään aina kun koittaa puhua jostain kun toinen on aina jotenkin parempi ja kokeneempi tai muuten vaan tietää paljon enemmän. Vähän hankala selittää, mutta joskus kannattaa vain antaa olla ja ihmetellä muiden mukana.
Ihmiset on myös yleensä vähän ujoja ja epävarmoja. Jos johonkin ympyröihin menee uutena, voi olla tosi vaikeaa tunkea jo muodostuneisiin ja vakiintuneisiin porukoihin. Ihmiset ei aina tule vastaan. Pitää vaan itse koittaa päästä johonkin väliin. Porukan aloitetta on usein turha odottaa.
Tällaisia asioita mä olen vuosien varrella ja mokailun tuloksena oppinut ihmisistä...
Olen huomannut, että ihmisten kanssa tosiaan pitää hakea jotain samankaltaisuutta. Mulla on pitkä mokailuhistoria ja koitan parhaani mukaan parantaa käytöstäni koko ajan vaihtelevalla menestyksellä. Omat kiinnostuksenkohteeni ja koko elämäni poikkeaa tavallisesta, mutta koitan olla mainitsematta mitään sellaista. Se karkottaa ihmiset heti. Omaa erikoisuutta ei pidä korostaa. Se aiheuttaa muissa jonkin puolustusreaktion. Mulla on olemus myös ehkä jokin verran poikkeava, joten koitan vaan äkkiä hakea jotain, mikä yhdistäisi mua ja puhekumppania. Onko toisella koira? Onko hänkin kasvissyöjä? Toisen ulkonäöstä voi koittaa löytää jotain kehumista, mutta sen suhteen kannattaa olla varovainen. Itsellä tuo menee herkästi yli, ja se on taas vähän epäillyttävän oloista... Mutta jotain tuollaista kannattaa koittaa keksiä.
Toinen juttu on, että tiedän tietyistä asioista loputtoman paljon, mutta usein teeskentelen, että joku juttu on mulle uusi. Onhan se vähän kynttilän pitämistä vakan alla, mutta en halua ns. piirittää ihmisiä omalla tiedollani ja taidollani. Silloin puhekumppani varmaan tuntee osuvansa johonkin ihmeen seinään aina kun koittaa puhua jostain kun toinen on aina jotenkin parempi ja kokeneempi tai muuten vaan tietää paljon enemmän. Vähän hankala selittää, mutta joskus kannattaa vain antaa olla ja ihmetellä muiden mukana.
Ihmiset on myös yleensä vähän ujoja ja epävarmoja. Jos johonkin ympyröihin menee uutena, voi olla tosi vaikeaa tunkea jo muodostuneisiin ja vakiintuneisiin porukoihin. Ihmiset ei aina tule vastaan. Pitää vaan itse koittaa päästä johonkin väliin. Porukan aloitetta on usein turha odottaa.
Tällaisia asioita mä olen vuosien varrella ja mokailun tuloksena oppinut ihmisistä...
K
kyllästynyt..
Vieras
Ei ap sen takia poistunut että häntä arvostellaan, väsytti vain 
"Tyttö tuollainen" juuri tuolla asenteella olen mennyt elämässä, olen vai tälläinen ota tai jätä. Mutta olen alkanut miettimään rivien harvenemista ja tulevaisuutta. Opetanko lapselleni jotain itsestäni ja käytöksestäni jota en halua hänen omaksuvan.
Huomasin että monet ovat tarttuneet tiettyihin sanoihin ja päätelleet niistä asioita. Jos tilanteeni oli niin vakava ettei kukaan viihtyisi seurassani olisin jo hakeutunut hoitoon. Ja vastaus jonkun esittämään kysymykseen; lähipiirini on samanhenkistä kuin minä.
Tuosta "miehille lirkuttamisesta" , kuten esimerkkejä annoit, olen kaukana. Yritän pukeutua mahdollisimman neutraalisti. En halua miesten huomiota, ahdistun siitä.
Joku puhui naisten sosiaalisesta kanssakäymisestä. Uskon, että jos minulla olisi jäänyt 15 raskauskiloa,tulisin silmämustana töihin tai oksentaisin päälleni firman juhlissa, olisin paljon hyväksyttävämpi. Mutta miksi ihmisen jolla on asiat ok, pitäisi tuntea "syyllisyyttä" siitä että elämä on kohdellut hyvin? Ja monet päätteli, että kilpailuhenkisyyteni on este ystävyyssuhteille ja tekee minusta toisten onnistumisien tuhoajan, en allakirjoita tätä ollenkaan. Terveellä kilpailuhengellä ihminen pääsee tavoitteisiinsa. En minä edelleenkään sitä lasta piirrätä sen takia että päihitetään pirjon poika..
"Tyttö tuollainen" juuri tuolla asenteella olen mennyt elämässä, olen vai tälläinen ota tai jätä. Mutta olen alkanut miettimään rivien harvenemista ja tulevaisuutta. Opetanko lapselleni jotain itsestäni ja käytöksestäni jota en halua hänen omaksuvan.
Huomasin että monet ovat tarttuneet tiettyihin sanoihin ja päätelleet niistä asioita. Jos tilanteeni oli niin vakava ettei kukaan viihtyisi seurassani olisin jo hakeutunut hoitoon. Ja vastaus jonkun esittämään kysymykseen; lähipiirini on samanhenkistä kuin minä.
Tuosta "miehille lirkuttamisesta" , kuten esimerkkejä annoit, olen kaukana. Yritän pukeutua mahdollisimman neutraalisti. En halua miesten huomiota, ahdistun siitä.
Joku puhui naisten sosiaalisesta kanssakäymisestä. Uskon, että jos minulla olisi jäänyt 15 raskauskiloa,tulisin silmämustana töihin tai oksentaisin päälleni firman juhlissa, olisin paljon hyväksyttävämpi. Mutta miksi ihmisen jolla on asiat ok, pitäisi tuntea "syyllisyyttä" siitä että elämä on kohdellut hyvin? Ja monet päätteli, että kilpailuhenkisyyteni on este ystävyyssuhteille ja tekee minusta toisten onnistumisien tuhoajan, en allakirjoita tätä ollenkaan. Terveellä kilpailuhengellä ihminen pääsee tavoitteisiinsa. En minä edelleenkään sitä lasta piirrätä sen takia että päihitetään pirjon poika..
V
"vieras"
Vieras
Miehelläni on vähän tapana outscorettaa puhekumppaniaan. Välillä hävettää! Aina pitää jotenkin olla nokittamassa toisen kommenttia.
M
"mies"
Vieras
Et sinä vaikuta yhtään idiootilta
Minusta ei kannata liikaa sopeutua ympäristön toiveisiin, se on loputon suo eikä siitä saa niin kestävällä tavalla hyvää oloa. Ennemmin luottaa siihen että isossa joukossa on aina joku ymmärtäjä. Ymmärrän itsekin tilannettasi tavallisesta poikkeavana. Suomessa meillä ei ole helppoa. Mutta yritetään kestää! Helpompaa vähän on täällä etelässä kokemukseni mukaan.