todellakin hohhoijaa
Meillä on kaksi vilkasta lasta. Ei mielestäni mitenkään poikkeuksellisen vilkkaita, vaan normaaleja touhuavia lapsia. Melko huomionkipeitä kyllä.
Nyt on niin, että osa sukulaisista, esim. kummit kumppaneineen (jotka ovat siis itse LAPSETTOMIA) komentavat lapsiamme koko ajan.
Komentaa saa ja pitää, itsekin komennan tottakai aina kun tarvetta on ja monesti onkin.
Mutta kun kummit tulevat meille kotiin kylään niin lapsia komennetaan joka asiasta, sellasista asioista, jotka ovat meillä kotona sallittuja (esim. oman huoneen lattialla saa olla leluja leväällään, mutta lapsi kerää ne illalla pois TAI lapsilla on lupa leikkiä olkkarissa ja lapsista saattaa lähteä vähän ääntäkin TAI lapsia ei voi pakottaa istumaan tuntia paikallaan kuuntelemassa aikuisten juttuja...)
Perusjutut tottakai kielletään, ketään ei satuteta, mitään ei rikota, sisällä ei juosta tai hypitä sohvilla, ruuan kanssa ei leikitä...jne.
Rasittavinta on se, että kun itse kiellän lapsia (esim. jos tappelevat lelusta) kummi saattaa seistä vieressä ja TOISTAA SAMAN ASIAN!? Ihan kuin se ei riittäisi, että lasten äiti on jo komentanut. Lapsetkin menevät monesti ihan sekaisin, kun vieraat hokevat koko ajan "älä, älä, älä". Tai jos toinen lapsi on laitettu jäähylle niin joku kummi saattaa mennä vielä sinnekin rutisemaan. JÄÄHY ON JÄÄHY, SIELLÄ LAPSI SAA RAUHOITTUA JA TULLA POIS KUN OSAA KÄYTTÄYTYÄ.
Kun ollaan itse kylässä, on eri juttu, kylässä komennan omia lapsia enemmänkin, siellä ei ole lupaa riehua yhtään tms. Ja kylässä laitan aivan samalla tavalla jäähylle kuin kotonakin.
Kumma juttu vaan sinänsä, että tutut joilla on jo lapsia, eivät komenna meidän lapsia (paitsi toki silloin, jos en itse ole paikalla, se on tottakai ok). Lapset touhuavat keskenään ja jos tulee jotain kränää, lapset yleensä selvittävät sen keskenään. Mikä on tosi hienoa.
Tosi rasittavaa vaan noiden kummien kanssa... Tilanne on jo mennyt siihen, etten pyydä meille ketään lapsettomia kylään, mutta silloin harvoin kun heitä käy, lapset ovat tietysti huomionkipeitä.
Ja aina tulee sellainen olo, etten osaa kasvattaa omia lapsiani yhtään. Mutta onneksi lasten isä on tilanteesta samaa mieltä, kerran on kummisedälle sanonutkin, että ei niitä lapsia joka asiasta tarvitse kieltää.
Kumma juttu muuten, että meidän lapset käyttäytyy kuulemma tosi hienosti päiväkodissa! Eli osaavat kyllä kunnioittaa aikuisia ihmisiä ja olla vieraskoreita lääkärissä jne.
Eli syytän vain lapsettomia sukulaisia. THE END.
Nyt on niin, että osa sukulaisista, esim. kummit kumppaneineen (jotka ovat siis itse LAPSETTOMIA) komentavat lapsiamme koko ajan.
Komentaa saa ja pitää, itsekin komennan tottakai aina kun tarvetta on ja monesti onkin.
Mutta kun kummit tulevat meille kotiin kylään niin lapsia komennetaan joka asiasta, sellasista asioista, jotka ovat meillä kotona sallittuja (esim. oman huoneen lattialla saa olla leluja leväällään, mutta lapsi kerää ne illalla pois TAI lapsilla on lupa leikkiä olkkarissa ja lapsista saattaa lähteä vähän ääntäkin TAI lapsia ei voi pakottaa istumaan tuntia paikallaan kuuntelemassa aikuisten juttuja...)
Perusjutut tottakai kielletään, ketään ei satuteta, mitään ei rikota, sisällä ei juosta tai hypitä sohvilla, ruuan kanssa ei leikitä...jne.
Rasittavinta on se, että kun itse kiellän lapsia (esim. jos tappelevat lelusta) kummi saattaa seistä vieressä ja TOISTAA SAMAN ASIAN!? Ihan kuin se ei riittäisi, että lasten äiti on jo komentanut. Lapsetkin menevät monesti ihan sekaisin, kun vieraat hokevat koko ajan "älä, älä, älä". Tai jos toinen lapsi on laitettu jäähylle niin joku kummi saattaa mennä vielä sinnekin rutisemaan. JÄÄHY ON JÄÄHY, SIELLÄ LAPSI SAA RAUHOITTUA JA TULLA POIS KUN OSAA KÄYTTÄYTYÄ.
Kun ollaan itse kylässä, on eri juttu, kylässä komennan omia lapsia enemmänkin, siellä ei ole lupaa riehua yhtään tms. Ja kylässä laitan aivan samalla tavalla jäähylle kuin kotonakin.
Kumma juttu vaan sinänsä, että tutut joilla on jo lapsia, eivät komenna meidän lapsia (paitsi toki silloin, jos en itse ole paikalla, se on tottakai ok). Lapset touhuavat keskenään ja jos tulee jotain kränää, lapset yleensä selvittävät sen keskenään. Mikä on tosi hienoa.
Tosi rasittavaa vaan noiden kummien kanssa... Tilanne on jo mennyt siihen, etten pyydä meille ketään lapsettomia kylään, mutta silloin harvoin kun heitä käy, lapset ovat tietysti huomionkipeitä.
Ja aina tulee sellainen olo, etten osaa kasvattaa omia lapsiani yhtään. Mutta onneksi lasten isä on tilanteesta samaa mieltä, kerran on kummisedälle sanonutkin, että ei niitä lapsia joka asiasta tarvitse kieltää.
Kumma juttu muuten, että meidän lapset käyttäytyy kuulemma tosi hienosti päiväkodissa! Eli osaavat kyllä kunnioittaa aikuisia ihmisiä ja olla vieraskoreita lääkärissä jne.
Eli syytän vain lapsettomia sukulaisia. THE END.